Olisiko jo aika palauttaa blogi eloon kuukauden tauolta, "kesälomalta". Itselläni tosin on loma koko ajan, kun työelämä on jäänyt taakse jo 5 vuotta sitten.
Olen aloittanut heinäkuun aikana blogikirjoitusta montakin kertaa, mutta aloitukseksi on jäänyt. Luonnos tallentunut, mutta jatkaakseni olenkin poistanut aiemmin laittamani. Niin oli tai on käydä tälläkin kertaa, mutta päätin alkaa pienemmin askelin. En laita "koko kesää" samaan julkaisuun. Sellaista tuskin kukaan jaksaa kokonaan katsoa.
Seuraa säävalitusta jonka helteenhalaajat voivat ohittaa: Inhoan hellesäitä, varsinkin jos ne jatkuvat pitkään kuten nyt on tapahtunut. Minulla on kalenterikirja, josta voin katsoa, kuinka kauan tätä hellettä on jatkunut. Nyt eletään heinäkuun 30. päivää. Heinäkuun 10. päivä oli 24 asteen päivälämpö, josta se nousi hellerajan yli. 12.7. mittari näytti 27 astetta ja kuumimmat olivat kuun puolivälissä 32 asteen päivät. 19 päivää, melkein kolme viikkoa hellettä putkeen. Heinäkuu meni pilalle. Melkein koko kuu.
Mitä sitten. Sitä että säätila on käynyt terveydentilankin takia vähän kropan päälle. Menee jonkin aikaa ennen kun siitä kokonaan palautuu. Muutama tekeminen on jäänyt tekemättä, ja motivaatio on kärsinyt.
Mutta nähty on , kuljettu on. Kuvia ontullut otettua. Filmiäkin valotettua, mutta hyvin vähän. Sillä puolella ei valmista ole syntynyt. Mutta eiköhän sekin puoli heräile, kun saapuu syys.
Alkuun parilla aiheella
Tyrväälle:
Kirkkotaidetta Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa.Ajeltiin Sastamalaan, ja katsomaan kun auki on näin kesäaikaan.
Kirkko on Suomen kuuluisimpia, tultuaan uudelleenrakennettua tuhopolton jälkeen talkootöinä. Samoin sen maalaukset ja kuvioinnit. Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala; taiteilijoiden nimet ovat jääneet minunkin mieleeni. Oli hieno nähdä heidän teoksensa "luonnossa". Kirkon ympäristökin on näkemisen väärtti.
Suomi Areena tapahtui tänäkin vuonna, kesäkuun lopulla juhannuksen jälkeen. Varsinainen tapahtuma poliitikkoineen ei minua kiinnostanut yhtään. Mutta oheistapahtumat olivat ihan mukavaa katseltavaa.
Olin kipputorilla. Kuului kummallista ääntä. Luulin että joku hälytysääni.
Se olikin käkikello, jota joku pariskunnan miesjäsen testaili. Kuulin hyllyn takaa kun sanoi että kierretään loppu kirppari ja palataan; katsotaan toimiiko kello vielä, pitääkö aikaansa.
Menin, otin kellon ja painuin kassalle. Kierrokseni päättyi siihen. Pitkästä aikaa löysin jotain. Enkä sen jälkeenkään ole tainnut mitään kirpputoreilta löytää. Kierrelty on.
Kello on oma lukunsa. Käkikellot eivät ole erityisen tarkkoja aikojensa suhteen. Olen säätänyt tätä, mutta edistää päivän aikana viitisen minuuttia. Se kukkuu aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Yöt saa nukkua, niin muutkin huushollissa. Naapuritkin saattavat kiittää. Tänään on syntymässä kaupat laitteesta, josta naapurit eivät välttämättä ole hyvillään. Mutta minulla on kuulokkeet.
Loppukevennyksenä videoni YouTubessa,
jossa ääni on oleellinen osa elämystä.
Aloittelen uutta: Sivun tekoa tämän blogin yhteyteen, lisäsisällöksi. Sille pääsee blogin etusivun oikeassa laidassa olevan valikon; sivut- valikosta. Tai suoraan tästä.
Porissa: 30.7.2025
päivitetty 1.8.2025
==00==