11.9.20

Mustikan talo



Aluksi pari kuvaa, jotka menin eilen (10.9.2020) ottamaan Porin Eteläpuiston varrella sijaitsevasta Mustikan talona tunnetusta talosta. Se ja muut sen tontilla  tullaan purkamaan kun:  "Svenska Kulturfonden i Björneborg aloittaa suunnittelukilpailun pohjoismaisen kampuksen ja kulttuurikeskuksen rakentamiseksi ruotsalaisen koulun yhteyteen."

Talon purkutyö alkaa, ja uuden rakentaminen sen jälkeen vuonna 2022. Tulen ilmeisesti seuraamaan ja tallentamaan tämäkin "tapauksen" etenekistä, parin muun vastaavan lisäksi ja jatkoksi. Minulla ei ole oikeastaan mielipidettä, mitä tulee vanhan säilyttämiseen tai repimiseen. Kaupunki kehittyy, on aina kehittynyt. Arkkitehtuuri monissa ilmenemistavoissaan kiinnostaa minua viuaalisesti. Politiikka ja muu paskanjauhanta ei minua näissä asioissa(kaan) oikeastaan kiinnosta. 


10.9.2020

Mikonkadun ja Eteläpuiston kulmassa



takapihalla

Mikonkadun puoleinen pääty




Pihalla oleva rakennus











Mikonkadulle





Raja naapuritaloon 



Kadun; Eteläpuiston puolella, pohjoisen suuntaan. Ikkunalla "juorupeili"
Talo on saaanut kutsumanimensä, siinä aikoinaan toimineesta Mustikka- nimisestä kahvilasta 



Etelän suuntaan. "Horisontissa" pilkitää Cygnaeuksen koulu





Eteläpuistoon "pykätään" jotain maisemallista joka liittyy varmankin tähän
 Lähtiessäni räpsäisin. Syksyn lehtiäkin, kun tuulista oli







Porissa: 11.9.2020  
nineoneone


5.9.20

Värien näkemisestä ja näkymisestä


Tähän aloituskuvaksi ja julkaisun kanneksi tallenuvaksi haluan laittaa tämän "kuun nousun". Otin sen, tai se syntyi toissaviikolla Yyterin lomaviikkomme aikana, kun käytiin tai oltiin Kallossa auringonlaskun aikaan. Aurinko laski ja kuu nousi. Eteläisen horisontin yllä hieno pastellisävyinen pilvimuodostelma. Taivaalla kuu joka ei pala puhki. Etualalle tallentu etuala jollainen "kuuluu" kuvassa olla. 
Pidän tästä kuvasta paljon. Olen niin itsekeskeinen että pidän sitä yhtenä parhaista, ellei vuoden tähänasti parhaana saamastani. Kuvavirrassa se kuitataan nätiksi pilven väriksi. Harvempi kokonaisuutta katsoo, kun mennään 2,2 sekunnin kuluttua seuraavaan. Se pitäisi saada paperille ja seinälle. Tai kuultokuvaksi tai näytöllä katselatavaksi, muutoin pimeässä huoneessa. Huoneessa täytyisi katsojan olla minuutti ennen kun katsoo kuvaa. Minuutti siksi että silmä tottuu hämärään. Mukautuu. 
Jossain"facessa" kuvasta rajautui esikatselussa alareuna eli olennaisin pois. Jollei kuvaa klikannut täysikokoiseksi (rajaamattomaksi), siitä tuli mielikuva kivasta karkkikuvasta.
Siksi tähän nyt näin, jotta pääsee oikeuksiinsa.




Asiaan: tähän aamuun


Auringonlaskut ja -nousut, aamu- ja iltaruskot ovat suosittuja kuvauskohteita. Kuvia niistä vilisee somessa "pilvin pimein". Ovathan ne tilanteina joskus sykähdyttäviä, mutta kuvina melko vaikeita. Vaikeudella tarkoitan värien ja valotuksen tallentumista kuvaan tavalla jonka tilanteen omin silmin näki.
Haluaako kuvan olevan tilannetta vastaava, vai sitä hienompi. Se on kunkin oma valinta.

Auringon nousuajaksi kerrotaan 6:35, tänään  5.9.2020.  Heräsin kuudelta, laitoin kahvin "tulemaan", ja menin ulos aamusavulleni. Sen verran pisti silmään aamun kajon väri, että menin ja otin kännykällä kuvan ilmiöstä. Kellonajaksi kuvan tietoihin tallentui 6:15. Auringon varsinaiseen nousuun vielä parikymmentä minuuttia, mutta taivaanranta loisti jo auringon valaisemana. Siis pilvet.

Tämä kuva on puhelimen kameran suunnittelijan siihen ohjelmoima säätö, koska en tehnyt sille mitään siirrettyäni sen tietokoneelle ja edelleen tähän. Kuvaa ottaessani, vedin valotussäätöä miinukselle reippaasti, ettei kuva pala puhki kirkkaimmalta osaltaan. Varjokohdat menivät tukkoon, mutta pääasia oli tallentaa valo ja väri. 
Tiesin ja arvasin kuvaa ottaessani että sille täytyy tehdä jotain, jos haluan kuvasta sellaisen joka vastaa näkemääni värimaailmaa. Värimaailmaa joka sai minut ottamaan kuvan talteen. Kännykässäni on ihan mukava kamera, mutta sen dynamiikalla on rajansa. Dokumenttiin se kuitenkin useimmiten riittää hyvin. 


Tältä tilanne ja hetki näytti omissa silmissäni. Sanon tätä kuvaa nyt luomuksi. Luonnon mukaiseksi luomukuvaksi. Olen 194 kertaa sanonut itsekseni, että niinsanottu luomukuva EI OLE käsittelemätön kameran antama kuva joka on sellaisenaan ladattu kamerasta tai kännykästä ulos ja laitettu sellaisenaan nettiin tai johonkin siinä uskossa että nyt tuli luomukuva. 
Luo-mu tulee sanoista luonnon mukainen. Sen pitäisi ja pitää kuvana olla luonnon mukainen, ollakseen niinsanottu luomukuva. Tuskin meni jakeluun nytkään. 

Kuvankäsittelyä on useammanlaista. Joku tai moni haluaa että kuvassa on väriä ja rokkia, veitsen terävää ja kiiltokuvamaista. Minä haluan melkein aina kuvan esittävän aiheensa sellaisena kun sen itse näin kuvaa ottaessani. Sellaisena mikä sai tarttumaan kameraan tai puhelimeen, menemään "hollille", sommittelemaan ja painamaan laukaisinta. 
Minä menin tuon purppuraisen pilven osan takia. Saadessani sen photoshopissa ja eräässä toisessakin ohjelmassa näkyviin, pääsin tavoitteeseeni. Vihreääkin tuli esiin, vaikken sitä hakenut. 




Vähän myöhemmin. Auringon noustua. 



Juotuani puoli litraa aamukahvia, menin uudelleen ulos. Aurinko oli meteorologisessa mielessä noussut, noin vartti sitten. Hain kameran, ja nappasin hetkestä pari kuvaa. Kameralla jonka värintoistoa on sanottu parhaaksi mitä digijärjestelmäkameralla saa aikaan. Laiterunkkaajille tiedoksi, että se on "markiton"   ensimmäisen mallisarjan 5D, siis canon. Nikonisteiksi itseään tai canonisteiksi muita nimittelevät älkööt vaivautuko. Minulla on molempia, ja muitakin. En ole -nisti. 
Tämä ylläoleva kuva tallentui raw-muodossa. Tein sille vähän jotain, jotta sain mitä halusin.

Ottaessani noita kuvia, en ajatellut niistä tällaista "numeroa" tehdä. Mutta kun harvemmin näitä näpsin, niin ajan kuluksi ja joidenkin kiusaksi päätin pistää blogiksi. Jääpähän näin muutakin muistoa kuin pari tiedostoa arkistoon. 

5D:n raw-defaultti ei poikkea paljoakaan edelisestä, "junkaamastani" versiosta. Olisi voinut jättää koskemattakin. 


Aammuruskon sanotaan enteilevän sadetta tai päivän paskomista. Toivotaan nyt ettei perimätieto ja kansanperinne pidä aivan paikkaansa. Ajatus on lähteä pyöräilemään. Tapahtumiakin tapahtuu, mutten viitsi autolla lähteä. Siis tapahtumiin. 
Noormarkun markkinat ja varsinkin Kaharin perinnepäivä on peruttu, kun korona mokoma. Muuta kuitenkin tapahtuu, mutta ei niistä nyt enempää. 
"Ei mittää"


_____





3.9.20

Samoilta jalansijoilta


Tämä blogipäivitys itselleni muistiinpanona "projektin" jatkoa varten. Kohteena kauan dokumentoimani "juhanaherttuan" talon aikajanamainen jatkumo. Uudisrakennuksen rakennustyö on alkanut. 

Kuvausteorian jälkeen, lopussa neljä kuvaa päivän tilanteesta

 

Kuvauspaikka, johon piirsin "jalansijat" muistiin. Kuvattuna 10 millisellä (croppirunko)



Kuva 10 millisellä "jalansijoilta"



Sama kuvattuna puhelimella. 3.9.2020. 



Kuva puhelimella  3.9.2020. 




Kuvauspaikka eniten käyttämälläni kameralla kuvattuna,  28mm
(kiinteä zoom, laajana suora kinovastaavuus)


Kuva 28 millisellä  3.9.2020. 




 kuvat tänään: 3.9.2020














__


30.8.20

Viikko Yyterissä

 


Vietettiin viime viikko lähimatkailun merkeissä. Majailtiin vaimoni ammattiosaston lomaosakkeessa Yyterin villoilla. Yyterin villat - villa on vanha ja klassinen nimitys paremmalle kesämökille; huvilalle, kesäasunnolle. Yyterinniemen huvila-alue on historiallinen paikka, johon herrasväki ja toissa  vuosisadan lopun, ja viime vuosisadan alun "parempi väki" siirtyivät kesäksi, pois kaupungin melusta ja muusta saastasta. 


Yyterin Villat. Etualalla huvila, jossa majoituimme. Netistä löysin muunmuassa:
https://www.rakentaja.fi/artikkelit/3428/yyterin_villat.htm



Villat sijaitsevat aivan Virkistyshotelli Yyterin tuntumassa, noin 100 metriä sen sisäänkäynnistä. Laitoin yhtenä tyynenä aamuna dronen noin 30 metriin, ja kuvaan tuli hotellin taustalle mukavasti merikin. 





Näkymä jota katselin viikon aikana monta kertaa. Joistakin otin kuvankin.


Lennätin viikon aikana kameraa kahtena päivänä. Edellä olevan hotellin kuvan lisäksi minulla oli toisena "suunniteltuna" kohteena uuden päärannalle johtavan lankongin varrella iät ajat seisseen männyn kuvaaminen. Samalla kun sen ikuistin nykymaisemassaan, nostin dronen vähän korkeammalle ja sain näkymän rannasta. Ja merestä. 


"Yyterin mänty" on minulle kuvamielessä tuttu todella pitkältä ajalta. Olen kuvannut sitä filmiaikana filmille, digiaikana digille ja uudelleen filmille. Kuvista on syntynyt lopputulokseksi aina myös  mustavalkoista, kuvaustavasta riippumatta. Niin nytkin. Kuva on maan pinnalta, tavallisella digikameralla. 


Vertailukohdaksi otin tämän, samoilta jalansijoilta  filmille pari vuotta sitten tallentamani näkymän. Silta- tai laiturimaista lankonkia ei ole, ja mänty seisoo sellaisenaan dyynimaisemassa. Karu dyynikasvillisuus on helmikuisen niukkaa. 


Keväällä valmistuneen lankongin alku Meriravintolan vierestä nähtynä. Mäntykin. Ajoneuvon jäljet  liittyvät huoltoajoon. Kuvan yläpuolelle jäi "valokenno" joka laskee rannalla kävijöiden määrää. 



Meriravintolaksi kutsuttu "beach bar" on nimetty Allegroksi. 


Omistajataho on hoksannut laittaa ravintolan terassin nurkkaan Allegron. Austin Allegron. 
Kuvassa myös oma kulkineeni, joka oli muun matkatavaran mukana. 




Loput satunnaisessa järjestyksessä - koska tämä kuvapainotteinen blogi on nimeltään Laiskurin päiväkirja




Kävin viikon aikana useammankin kerran Mäntyluodossa, Uniluodossa ja Kallossakin.
Poikkesin matkan varrella Kirrinsannassakin, jossa "paha" Fortumin tuhkanjalostuslaitos. 




Auringonlaskun aikaan Kallossa. Käytiin autolla Reposaaressa, ja paluumatkalla sopivasti aikataulussa. 






Video männystä






Näkymä Haventojärville "hongan huipulta" edellisen videon loppu- tai välikuva



Kävin 22.8.2020 pyöräilemässä Kallontiellä, jolle on tehty kevyttä liikennettä varten pieni levennys. Työ on kuvaushetkellä vielä keskeneräinen, mutta tielle levinneet tyrnipensaat on sataman puolelta tietä jo karsittu.


Video  pengertieltä.  





Yhtenä päivänä sääs suosi surffaajia. Kuva Uniluodosta, palomöljän tuntumasta



Auringonlaskun ihmettelyn sivutuotetta. kallonlahdella lastataan sahatavaraa.  30 000 "mottia" lähtee maailmalle. 


Itämeripäivän teeman rannalle ajamia jotain edustajia


Fatijärvi. Puolisen kilometriä majapaikastamme. Hyviä mustikkamaita. Itse en suostu, mutta muut kehuivat




Mäntyluodon rautatieasemalla



Pihlavassa käytiin kaupassa. Tosin Kaanaan k-marketissa useamman kerran. Tämä kaupan vierestä Googlemapsiin kuvattuna,



Geokätköilläkin käytiin. Jästi nukkui 


Levon leirikeskus



Lyhty Herrainpäivillä, JHL:n kesäpaikan alueella




Yyterin hiekkarannan eteläpäässä sijaitsee Munakarin säikkä johon ranta päättyy. Säikkä johtaa saman nimiselle saarelle; Munakariin, johon matalan veden aikaan pääsee pitkillä kumisaappailla melkien kuivin jaloin. Munakarista  kivenheitto rantaa edelleen etelään, tulee vastaan Mustakivi. 



Yyterin hiekkarannan eteläpäässä sijaitsee Munakarin Video on kuvattu sen tuntumassa. Kamera kääntyy loppua kohti Munakarin ja Yyterin santojen suuntaan.
Ääni puhelimen tallenteelta, kuva dronella. Linkki videoon YouTubessa - jollei tuo upotus aukea






Ikuistan kuva-arkistooni muunmuassa muuntajia. Tämä Uniluodon ja Mäntyluodon rajalla. Asiasta voi saivarrella ihan rauhassa. 








Ruutujärvi Yyterin leirintäalueen alueella. 



Oasis-sienen omainen eliö rannalla



Haurua rannalla, vesirajassa. Puhtaan meren merkki




Tylli




Tyrniä - Reposaaren takaranta




Ruusun marjoja - Reposaaren takaranta






Surffikeskus, hotellin kyljessä




Trippilukema yyterissä vietetyn viikon päättyessä. Nollasin viikon alussa ja tässä saldo



Laskelmia ja vertailua. En käyttänyt sporttikelloa viikon aikana, ja melko vähän puhelimen trackeriakin. Googlen aikajanalta poimin asioita ja mielenkiinnon vuoksi vertailua.



"ei mittää"  -  sanoo porilaine
Tää oli ny täs



____



_





Elokuun kulkuja ja kuluja

 Elokuu loppuu. Viettivät eilen illalla venetsialaisia. Jotain pauketta kuului. Helvetin mökkiläiset, mutta nukuin silti. Aamukolmeltakin vi...