Kirjautuessani blogisysteemiin, päätin vaihtaa blogin nimen.
Edellinen bogikirjoitukseni on syyskuun ensimmäiseltä päivältä. Tämä lokakuun ensimmäiseltä. Nimenmuutos ei tullut päähänpistona, tai liity harvaksi jääneeseen blogikirjoitteluuni, vaikka niinkin voisi päätellä.
Laiskurin päiväkirja tai -muistelmat, kumpi vain; on pyörinyt mielessäni viime aikoina. Päivinä ja viikkoina jotka olen ollut pois konservatiivisesta kokopäivätyöstä. Laiskuus on sisäänrakennettu ominaisuuus, joka minuun on jostain juurtunut. Alitajuntaan josta se muistuttaa itsestään. Siitä ja miksi sen olen ottanut esiin, kirjoitan myöhemmin.
Nyt asiaan, eli siihen mitä on tapahtunut menneen syyskuun ja alkaneen lokakuun ensimmäisten päivien välissä, siis syyskuussa.
Muutimme syyskuussa, melkein koko syyskuun ajan
Otin viimeisen kuvan näkymästä joka on ollut ikkuna- ja parvekenäkymäni melkein kolmen vuoden ajan. Samasta jota olen kuvannut välillä päivittäin ja varsinkin sään ja vuodenajan vaihtuessa. Kuvia kertyi tästä aiheesta koneelleni viitisensataa.
Asuttiin "aravilla", sanotaan Porissa. Riihikedon alueella, Kiertokadun päässä, kiinanmuurin kainalossa. Kiinanmuuri on tuo kuvassa näkyvä iso kerrostalo. Puisto on asemakaavassa nimetty Toivepuistoksi. 70-luvulla siinä oli lasten leikkikenttä. Nykyisin koirien kusetuskenttä.
Ensimmäinen aamu uudessa asuinpaikassa. Näkymä makuuhuoneen ikkunasta pihallemme. Omenapuu, terijoensalava, syreeni, marjapuskaksin. Pihan päädyssä tammi ja pari muuta jaloa lajia jota en vielä tunne. Kaupunkimaisemasta melkein maalle.
Saatuamme avaimet rivitaloasuntoon, johon pääsimme yllättävän nopeasti vuokralle, kuljetimme ensin tavaraa varastosta varastoon. Astioita, vaatteita joita emme käytä juuri nyt, ja viikon kuluttua kuukauden alusta tuli muuttoauto ja kaksi muuttomiestä viemään isommat ja raskaammat tavarat.
kaksi kuvaa luovasta kaaoksesta
Muutto on usein kaaos. Tai tila jossa "huusholli" muuton aikana on. Yhteensä laskettuna kymmeniä kertoja muuttaneina, osasimme jo melko hyvin rytmittää tavaroiden kuljetuksen ja järjestämisen paikoilleen. Olennaisesta harvemmin käytettävään.
Kuvasin itse muuuttotapahtumaa hyvin vähän. Lähinnä "omaa työhuonettani" joka saa olla julkisestikin näkyvää aluetta asunnossamme, kodissamme.
Karsein jälleen melko kovalla kädellä joitakin laitteita, ja kokoelmaa. kelanauhurit ja niiden nauhat saivat poistua. Paljon vaatteita joiden tiesin jäävän käyttämättä, tai tarpeen poistuttua, saivat mennä. Inhoan vaatteita!
Myös suurikokoinen palapelistä tehty taulu sai mennä. Se sopi vanhan asunnon olohuonetta hallitsemaan, mutta ei enää uuteen asuntoon. Aikaansa kutakin.
Sen sijaan pikkutaulu samasta aiheesta säilyy. Oikeastaan iskin silmäni tähän vanhaan italiassa valmistettuun pienoistauluun, kun olimme muuttaneet Kiertokadun asuntoomme ja etsimme SPR:n Kontti-kirpparilta jotain tarvekalua kotiimme. Sen ostaakseen piti kuitenkin ostaa samalla edellä kuvattu kolmimetrinen järkäle. Niitä ei myyty erikseen.
Kuvaamaan
Asuinpaikkamme on juuri 5 kilometrin rajalla lentokentästä, jolloin kopterin saa sääntöjen mukaan nostaa maksimissaan 50 metrin korkeuteen. Pihastamme lennonjohtotorniin on matkaa 4550 metriä, eli rajamilla liikutaan. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin lennättää ei saisi ollenkaan ilman ilmoitusta lennonjohtoon. Kuvaa ottaessani torni oli jo suljettu, ja lentokenttä periaatteessa "korpikenttä".
Nämä asiat ovat hyvin kiistanalaisia "drone-piireissä". Haetaan porsaanreikiä säännöistä ja asetuksista/ lainsäädännöstä, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu kun kyseessä on ilmailuturvallisuus ja sen pelisäännöt. Niissä ei ole paljoa tulkinnanvaraa, kun asutaan tai toimitaan lentokentän läheisyydessä.
Minulle ei tulisi mieleenkään nostaa kopteria pihallamme yli puiden latvojen tason, ilman asianmukaista ilmoitusta lennonjohtoon, ja heidän lupaansa lennätykseen.
Myös naapurisopu ja yksityisyyden suoja täytyy huomioida.
RC-kentällä tuli käytyä syyskuun aikana vain kerran. Testijuttuja joista tuskin kukaan jaksaa lukea.
Huomionarvoista on kutenkin se, että koptereita on nyt kaksi. Tuo punaväritettu vanhempi, osin järkensä hukannut koelaitteeksi muuntunut, ja uudempi joka on kehittyneempi malli ensimmäisestä.
Siihen liittyy myös melkein paskahalvauksen aiheuttanut tapahtuma, josta tämän kirjoituksen lopussa enemmän.
Pihapiirin lintuja, oravia
 |
| Fasaani |
 |
| Hömötiainen 1.10.2016 |
 |
| Järripeippo 1.10.2016 |
 |
| Räkättirastaita pihlajan joukossa 1.10.2016 |
 |
| Punatulkku, naaras 1.10.2016 |
 |
| Peipponaaras |
 |
| Nimesin tämän ennätyssuosion saaneen kuvan: "Kansallis osake pankki" |
 | ||||
| Kehrääjämittari työhuoneen seinällä |
Tapahtumaa ja "infraa"
Porin päivänä vapaa pääsy. Kuvassa suden kallo ja ranka.
 |
| en kommmentoi enempää |
Ja sitten siihen paskahalvaukseen
 |
| #leineperi |
Kävin kuvaamassa Leineperin ruukkialuetta kopterilla. Korkeusraja 150 metriä, enkä epäröinyt vetää uutta outoa kopteria oikopäätä korkealle.
Ruukkihan on vanha rautajalostamo. Maaperässä paljon magnetismia, kolme suurta voimalinjaa ympäristössä, ja planetaarinen K-indeksi korkealla. Tuultakin jonkin verran.
Sain juuri ja juuri karkaavan kopterin hallintaan ja palautettua näkyviin. Ei ole häävi tunne, kun ääni häviää eikä taivaalla näy mitään. Onneksi karttanäyttö toimmi ja kantavuutta riitti.
Jälkeenpäin tarkastltuna, ei kopteri kovin kauas ehtinyt, kun sain sen käännettyä takaisin.
Pää kylmänä pitää olla lennätyksessä, ei tehdä tyhmyyksiä, ja valmistautua kaikkeen varautuen.
http://www.swpc.noaa.gov/products/planetary-k-index
Leineperissä ollessani se oli punaisella (Sep2) , jolloin kopterin kannattaisi pysytellä matalalla ja täysin hallinnassa.
Tein jälkeenpäin näyttötallenteesta videon, jossa koko juttu on katsottavissa:
Laiskuri
Isompi pöytäni on päin seinää, selin tähän nähden.
Sen ääressä teen kuvaa, tämän äärellä mahdollisesti aloitan Laiskurin päiväkirjan kirjoittamisen. Materiaalia on hyllymetrillinen
Tämä syyskuusta. paljon muutakin tapahtui, mutta niistä ehkä joskus takautuen lisää.
Nyt saunaan, kivetkin ovat uudet.
Hyvää viikonlopppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti