tiistai 15. toukokuuta 2018

Retrokuvaa ja kameramaniaa


Porin raviradalla oli helatorstaina ja sen aatto-iltana Satakunnan Mobilistien järjestämät helamarkkinat. Rompetori-  ja harrasteajoneuvotapahtuma.
Helamarkkinat saivat alunperin alkunsa Harjavallassa jossa ne järjestettiin saman nimisinä jo 1990-luvulla. Paikka vaihteli Auto Oy Vesa-Matin pihalta Merstolan pysäkki- nimiselle paikalle, ja lopulta Hotelli Hiittenharjun edustalle.

Täytyy sanoa, että nykyiset ovat jonkin verran pienemmät alkuperäisiin verrattuna, mitä tulee rompetorimyyjien määrään. Monen laisia ajoneuvoja oli paikalle tullut melko mukava määrä. Raviradalla on hyvin tilaa.


Retroa ja nykyaikaa kuvissa ja kuvaustavoissa

 

Menin markkinoille molempina päivinä. Katsomaan, jos  rompepöydiltä löytyisi valokuvaukseeni ja varsinkin viime aikoina innostukseni kohteena olevaan lomokuvaukseen sopivaa "kalustoa". 
Vanhojen ajoneuvojen varaosiin painottuvilta markkinoilta en kuitenkaan ihmeenpiä löytöjä odottanut, ja arveluni osui oikeaan. Porin seudulla on melko vähän kameratavaraa kirpputoreilla myynnissä, mutta joskus sattuu kohdalle hyviä löytöjä. Romua on melko vähän, jos ollenkaan.

Pääajatukseni oli kuitenkin kuvata näytille tuotuja ajoneuvoja. Ja samalla ottaa kuvia käsiini saamallani neuvostokameralla: Lomo- tehtaan muovikameralla.  Siitä lisää päivityksen loppupuolella
Mukanani oli hela-aattoiltana  myös "tavallinen" nykykamera, saadakseni niitä yleisesti hyväksyttäviäkin kuvia talteen.


Tein muutaman vertailukuvaparin: Lomolla ja digillä otetut.
Ensimmäinen markkinoilta, muut muualta; kohteista joita olen
kuvannut paljon muutenkin

 


Kuvaparin ylempi on otettu Nikonilla, alempi Lomo Smena Symbol:illa. Smena on tietenkin filmikamera. Filminä Agfa APX 100 mustavalkofilmi. Alakuva ei ole suoraan skannerista tullut, vaan se on saanut osakseen hieman "runtelua".
Kuvauskohteena takavuosien television sketsisarjasta: Tankki täyteen tunnetuksi tullut Sulo Vilénin "halvalla saama" Commer- hinausauto. Auto ei televisiosarjassa tainnut koskaan toimia ainakaan loppuun saakka, mutta nykyisin porilaisomistuksessa olevana se on ajokunnossa.



Kirjurinluodon ankkurilta. Värikuva puhelimen kameralla. Toinen Smenalla. En käyttänyt filmikuvaa ottaessani valotusmittaria, vaan käytin kameran säätimissä olevia symboleja kuvausolosuhteiden mukaisesti. Niistä se on lisänimensäkin; symbol-  saanut.
Kuvia ei ole käsitelty merkittävästi. Skannatun varjokohtia vain vähän "avattu"



Toinen kuvapari suihkulähteestä. Ankkurinokka josta käsin edellinen kuva otettu, myös kuvassa.




Lopuksi Porin Kalaholmaan. Varvourinjuovan ylittävälle rautatiesillalle. Värikuva puhelimella.



Digikuvan ja filmikuvan "rakeisuudesta"


Perusasia on että filmikuva on rakeinen, enemmän tai vähemmän.  Riippuen käytetystä filmistä, sen herkkyydestä ja valotuksesta sekä filmin kehityksestä; kemikaaleista, lämpötilasta, kehitysajasta.
Digikuva ei ole rakeinen. Se sisältää filmikuvan rakeisuuteen verrattavissa olevaa kohinaa, enemmän tai vähemmän. Riippuen kameran kennon ominaisuuksista, sen yhteensopivuudesta käytetyn objektiivin kanssa, käytetystä ISO- eli herkkyysasetuksesta joka on perua filmien ISO-arvoista, sekä kuvaussäädöistä ja jälkikäsittelystä.

Ylläoleva värikuva on muokattu Gimp-nimisen kuvankäsittelyohjelman lomokuva-pluginilla, sen perusasetuksilla, eli vaikutus kuvaan on meko vähäinen. Muokkaamaton kuva on nähtävissä kirjoituksen ensimmäisessä kuvaparissa.
Lisäsin kuvaan kohinaa, aivan vastoin yleisiä tapoja, joissa kohinaa pyritään vähentämään ja välttämään "viimeiseen asti"



Saman lomo-muokatun väri-digikuvan harmaasävymuunnos Photoshopilla. Kuvassa on kohinaa, mutta ei rakeisuutta. Filmikuvan tyypillinen rakeisuus näkyy näistä kuvista parhaiten kolmannen kuvaparin mustavalkoisessa kuvassa.




Downshiftausta autenttisesti

 

Downshift... tarkoittaa trendikkäästi elämäntavan hidastamista. Paluuta yksinkertaisempaan. Filmikuvaus on aivan viime aikoina saanut osakseen julkisuutta ja glamouria. Jotain katu-uskottavuutta.
Siitä on tulossa trendikästä, aiemman kummastelun ja vähättelyn sijaan. Samoin on mustavalkoisen kuvan kohdalla. Mustavalkoisen ja / tai retrotyylisen kuvan saa nopeasti, helposti ja yksinkertaisesti aikaan yhdellä napin painalluksella puhelimen "appilla" instagramissa tai muussa some-jakoympäristössä. Ja sitten ollaan jo melkein Magnum-kuvaajia (magnum photo . kvg)

Mutta kun vanha setämieskuvaaja ei lopulta hyväksy itseltään pelkkää filtteröityä digikuvaa vaan päättää downshiftata ihan "oikeesti".  Tehdä kuvat niin kuin ne tehtiin silloin kun digistä ei nähty edes unta, paitsi jossain piilaaksossa.
Digikuvauksen aamunkoitteesta tähän päivään valokuvamaailmaa elänyt hommaa itselleen filmikameran ja filmiä. Kaivaa kaapin periltä kehityspurkit ja pimentää kylpyhuoneen. Vanha filmikamerakin saattaa olla vielä tallessa. Ja jossain tapauksessa jopa käyttökunnossa.

Kun alkaa uudelleen kuvaamaan filmille, omassa tapauksessani täytyi kertoa itselleen että se on sitten tavoitteiltaan eri juttu kuin tämän hetken kuvaus  jossa korostuu laatu, ensisijaisena kriteerinään kuvien terävyys ja valitettavan usein myös värikkyys.
Minulla on monta albumillista filmiaikana tallennettua kuvamateriaalia. Osa skarppia, osa pehmeämpää. Väriä ja omaa mustavalkovedosta.
Niin nytkin, filmille kuvatessani tällä vuosituhannenen toisella kymmenellä lähdin alkuun kuvaamalla ja kehittämällä ensimmäiset rullat skarpiksi -teräväksi. Mutta sävykkyys vei mennessään.

Kuvat muistuttivat ehkä liiankin läheisesti digikuvaa. Jotain erilaista teki mieli. "Löysin" lomokuvauksen, joka on tekniikan ja menetelmien lisäksi eräänlainen filosofia. Sen on tietenkin eräs itävaltalaisfirma tuotteistanut, ja kauppa käy. Niinhän nykyään pitää kaikki tuotteistaa ja tehdä mobiiliksi. 



En suostunut ostamaan valmista pakettia

 

Lomography-com sivustolla on verkkokauppa, josta voi tilata itselleen lomokameran, lomofilmiä, ja lomo-sitä & lomo-tätä. Siitä vaan! Pääasia on että on hauskaa tai mukavaa.
Itse lähdin toiselle tielle. Aidommalle ja alkuperäiselle. Prosessin alusta alkaen.


Tämän päivityksen filmikuvat on otettu tällä neuvostoliitossa valmistetulla kameralla.
Kyseessä on Lomo - Smena Symbol.
LOMO (ven. ЛОМО), Ленинградское оптико-механическое объединение (Leningradskoye Optiko Mechanichesckoye Obyedinenie, Leningradin Optomekaaninen Yhtymä.) on venäläinen sairaalavälineistön, optisten kojeiden, linssien ja kameroiden valmistaja, joka on perustettu Petrogradissa (sittemmin Leningrad,nyk. Pietari) vuonna 1914.

Tunnetuimpiin tuotteisiin kuuluvat mm. keskikoon TLR-kamera Lubitel*** (1950-) ja halvaksi ensikameraksi tarkoitettu Smena (eri muodoissaan samalla nimellä 1953 - 1991). Smenan tunnetuimpiin käyttäjiin lukeutuu Venäjän entinen presidentti Dmitri Medvedev.

Symbol on tunnetuimman 8M kehittyneempi malli, johon lisättiin mittaetsin.
Smeant ovat muodostuneet käsitteeksi lomografian / lomokuvauksen maailmassa.

Tekstilähde: Wikipedia. Linkissä myös Dmitri Medvedev:in kommentit kamerastaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/LOMO




***  Lubitel???   TLR ????

 

Tuossahan sellainen: viime viikolla ottamassani yhteiskuvassa, kun kameramania kaikesta jarruttelusta oli yhteensattumien summan vuoksi kuumimmillaan. Lubitel on vielä omalta osaltani kuvauskäytössä kokematta. Samoin pari muuta "löytöä".
(lubitel kuvan keskimäinen; Smenan ja TTL-Yashica:n välissä.
Konicassa (kuvassa vas.) oleva panF-ISO50 filmi täytyy ensin saada täyteen. Ja sitten on vielä yksi myöhemmin kaluston täydennykseski saamani Pentax . . .  ja Iso-Rapid.

Missä sitä jarrua myydään === =?



Porissa:  15.5.2018
.
..
...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirkossa

Kävin sunnuntaina Keski-Porin kirkossa Tämä on Keski-Porin kirkon sakariston puoleinen pääty. Se osoittaa itään. Kuvaa katsoessamm...