Muinaisuutta ja tätä päivää

Säätila tänään on sateinen, joten päivä menee suurimmaksi osaksi vetelehtiessä. Meneekö kuvien lajittelu ja blogikoosteen tekeminen siihen piikkiin?
Teen kuitenkin. Ensin vähän kameran noitumista:

Olen viime aikoina kuvaillut melkein kaiken pokkarilla, kun kuvien luonne on ollut lähinnä dokumentaarinen. Järjestelmäkameraa en ole vielä mukaani ottanut, kun olen polkupyörällä liikkunut. Fujin x30, johon olen ollut kovasti tyytyväinen, näyttää olevan kestävyydeltään hieman heikko.
Sen heikko kohta on "virtanappi",  jota ei ole vaan kameraan kytketään virta päälle objektiivin zoomirenkaasta. Joskus melko kauan sitten käyttämäni fujin bridge: s100fs; kin jäi eläkkeelle virtakytkimen hajoamisen vuoksi. Samanlainen sohlomallinen laukaisimen yhteyteen ympätty  on nikoneissakin.
Toinen riesa joka tuohon x30:een on ilmaantunut, on kuvaselaimen käynnistyminen itsevaltaisesti ja -pintaisesti kuvaamisen aikana ja välillä itsekseen kun kamera ei ole käytösä. Finaalissa, mutta koitan pitää sen hengissä loppuun saakka.

Korpiseikkailua

Tämä on ollut kuluneella viikolla melko tavanomainen näky pyöräni sarvien takaa: Metsäautotie.
Ensimmäinen retkeni suuntautui Rottapäkkiin ja Rottajärvelle, Porin pohjoispuolella.. siis kantaporin. 

Rottajärvi. Keskellä ei-mitään, mutta vain kymmenen kilometrin päässä (suunnnilleen) torilta. Asumatonta, mutta vastarannalla pari laiturin tapaista. 

"konttorinäkymä" metsäpolulla.  Talutusavustus päällä ja kartta auki puhelimen näytöllä. 

Jatkoin matkaani, Rottapäkistä Kirkkokallion tielle. Ajoin pätkän vanhan rautatien (Pori-Haapamäki) vartta. Siltä pari kuvaa:

Radan vartta ajamani punaisten "pallojen" väline pätkä kartalla. Ensin Rottajärveltä alkukohtaan. 

Rataa seuraa polut, suurimman osan matkaa molemmin puolin. Pelto- ja suokohdissa rata kulkee korkean penkereen päällä:

Molemmin puolin pengertä on melkoinen pudotus. Korkeanpaikankammoiselle, kuten minä. 

Melko lyhyen rataosuuden varrella kolme tuollaista kaivoa: Ovatko olleet palokaivoja tai peräti höyryvetureiden vesitykseen tarkoitettuja. Luulisin että ensinmainittuja

Eteen tuli silta

Sormi jarrukahvalla, ja pölkky kerrallaan varovasti yli. Kenkä mahtuu hyvin pölkkyjen väliin.

Taas se korkeanpaikankammo

Puro kulkee sillan ali melko syvässä kanjonissa

Radanvarsiosuuden päätepisteessä. Tasoristeys-merkki ja kolmio on laitettu aikanaan resiinaretkiä tehneille. Tiellä liikkuvilla etuajo-oikeus. Rata on mennyt sellaiseen kuntoon, ettei resiinalla enää pääse kiskoja myöden joka kohdassa etenemään. He jotka haikailevat radan palautusta varsinaiseen junakäyttöön, suosittelen radan nykytilaan tutustumista ihan paikan päällä. Saattavat haaveet haihtua. Tai jos rahaa laitetaan oikein kunnolla pöytään, niin saahan sitä rataa . . .

Kirkkokallio ja muinaishauta

Viikeristä Järvikylän puolelle Noormarkun tietä. Kirkkokallion metsätietä perälle asti. 

Edelläolevalla kartalla sen vasempaan ylänurkkaan. Kartalla näkyvä jyrkänne näytti luonnossa tällaiselta. Hakkuutyö oli paljastanut kallion jota muutoin en olisi tieltä nähnyt.  

Pyörä koivunnojalle, ja kapuamaan kalliolle, jonka laella muinaishauta - joka Rottajärven lisäksi olikin retkeni päämäärä. Kallio ei kuvassa kummoiselta näytä, mutta oli sillekin kiipeämistä tällaiselle rapakuntoiselle "köntykselle"

Muinaishauta, sellainen kuten ne yleensä ovat. Ei hiidenkiukaan veroinen iso kivikasa vaan pienempi ja matalampi. Mutta kuitenkin selvästi erottuva. 

kyppi.fi

Kyppi.fi  :

Kulttuuriympäristön palveluikkuna on Museoviraston ylläpitämä palvelu, joka sisältää viraston arkistoon, rekistereihin ja kokoelmiin tallennettua tietoa arkeologisesta kulttuuriperinnöstä ja rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Tämä muinaishauta Kirkkokallion tien lopussa on nimetty Isohohkaksi. Tiedot kyppi-palvelussa (linkki):
https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=609010072

Jos muinaismuisto-retkeily kiinnostaa, niin kuin se minuakin kiinnostaa, kannattaa katsoa Satakunnan Museolla 10.4.2019 tehty luentovideo ,  jolla museon arkeologi Leena Koivisto kertoo muinaismuistoista; miten niitä löytää, miten niillä käyttäydytään, ja paljon muuta. Seurasin itse luennon paikan päällä. 

jatketaan matkaa: 

Muinaishauta on kalliolla jota peittää jäkälä. Joissakin kohdissa se on vaurioitunut liikkumisen seurauksena. Jäkälä ei vaurioiduttuaan palaudu entiselleen. Kuljin melkein varpaillani. 

Näkymää kalliolta koillisen suuntaan . . .

  . . . ja ylös. Pystyyn kuollut naavan peittämä kuusi. Naavaa pidetään merkkinä ilmastoltaan  puhtaasta ympäristöstä. Se on viime aikoina lisääntynyt melko paljon.

Toinen retki, seuraavan päivän illalla: melko karuihin maisemiinja ympäristöihin

Olen ajatellut jo vuosia käydä Porin korkeimmalla kohdalla, joka ennen Noormarkun ja Lavian liittämistä Poriin, oli Kiimakalliolla.

Ahlaisten kunta liitettiin Porin kaupunkiin 1972, jolloin Ahlaisten Kiimakallioista tuli Porin korkein kohta. Korkeus merenpinnasta on 50,7m. Toinen Kiimakallio- niminen alue löytyy Toukarista, jossa nyt kävin ja jonka seuduilta seuraavat kuvat ovat. Korkeimpien paikkojen aika retkikohteina tulee kyllä pian.

Noormarkun kunta liitettiin osaksi Poria, laajentuneen kaupungin korkein kohta nousi merkittävästi aikaisempiin huippuihin verrattuna. Korkein piste oli Isokallio, sen korkeus merenpinnasta on 90m. Isokallio sijaitsee Lassilassa lähellä (silloista) Lavian rajaa.

Mutta kun Laviastakin tuli hallinnollisesti osa Poria, Isokalliokin jäi toiseksi ja korkein paikka lienee nyt Huuhkajanvuori jonka korkein kohta on 115 metrin luokkaa: linkki karttasivulle

 Toukarin perämetsään, sen matalamman Kiimankallion nurkille

----------

Lopuksi: 

Dome-leirintäalue Ruosniemen Ankkalammella on hiljalleen heräilemässä suomiareenan, jatsien ja muun majoitusssesongin myötä. Käytiin eilen hengailemassa

hashtagit:
#satakunnanmuseo
#muinaishauta
#muinaisjäännös
#rautatie
#porihaapamäki
#rottapäkki
#kirkkokallio
#toukari
#kiimankallio

Porissa, sadepäivänä:  5.7.2019

.

..

.