Ulkona föhn-tuulee. Lämpöä kuutisen astetta. Rannikon talvi alkaa vasta vuodenvaihteen tienoilla, mutta tänä vuonna se antaa odottaa itseään. Näin on ollut ennenkin; lumettomia ja lauhoja tammikuita. Sopii minulle oikein hyvin, kun en talvesta perusta pätkääkään. Ilmastonmuutosta kailottavat, mutta tässä on kyse säätilasta. Olen ilmastoskeptikko. Se on pelkkää bisnesta. Hyvää sellaista, siis tuottavaa!
Puunhalaajat ja muut vegehörhöt voivat päättää tämän lähetyksen samantien tähän paikkaan, heti; Hus!
Kuten tämä blogikirjoitteluni harventunut tahti, viivästyi kalenterikirjan hankintanikin. Yleensä olen käynyt seuraavaksi vuodeksi sellaisen ostamassa jo ennen joulua, mutta nyt meni yli vuodenvaihteen. Varmaan kymmenen edellistä; noita mustakantisia, olen ostanut Porin pääpostikonttorista. Niin menin sinne tälläkin kerralla. Mutta ei ollut kalentereita heillä enää. Eivät olleet saaneet toimittajalta. Posti on muuttamassa nykyisistä tiloistaan tavarataloon, Sokoksen tiloihin. Uutta tavaraa ei enää nykyiseen tilata, ja sen huomasi hyvin. Aiemmin niin runsas tarjonta oli supistunut äärimmäisen niukaksi. Tuntuu että posti alkaa olla laitoksena näivettynyt menneen ajan instituutiosta pakonomaiseksi palveluksi jota jotenkin yritetään pitää hengissä.
 |
| Torilinna ja Kehityksen talo, jossa Info-kirjakauppa Eteläkauppatorin ja Antinkadun kulma Porissa. |
Lähdin postista tyhjin käsin. Siinä muistin että toriin vastakkaisessa kulmassa, kehityksen talossa on ollut viime ajat loppuunmyyntiä. Porin viimeisessä "oikeassa" kirjakaupassa; Infossa. Suuntasin kulkuni sinne, kun kiekkoparkkiaikaa torin varrelle pysäköimässäni autossani oli vielä hyvin jäljellä.
Hyvä uutinen oli tai on, että kirjakauppa on löytänyt toiminnalleen jatkajan.
Totta kai ajat ovat muuttuneet ja kehitys kehittynyt. Ihmiset sen mukana. Tiedon- ja viestinvälitys on siirtynyt sähköiseksi. Laskutkin tulevat nettipostiin ja postilaatikosta ei enää paljoa muuta löydy kuin mainoksia ja ilmaislehtiä. Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Mutta minä muistelen siitä huolimatta.
Postimerkkeilyä
Toisella rivillä vasemmalta: Yleismerkki 1990 -ensimmäinen julkaisu, automaattivihkomerkki 1991, Suomen ensimmäinen tarramerkki "horsmat" 1992, ensimmäinen käyttömerkki /tarramerkki- nimellä julkaistu 1993, ja viimeinen markka-ajan julkaisu: 16.5.2001.
Alarivillä ensimmäiset euromääräiset, viiden sentin merkit 1.1.2002, ja leijonamerkit samalta päivältä.
Kuvasin merkeistä tarkemmin tämän leijonamallin-1963 tarkemmin. Sillä on itselleni postimerkkimallina merkitystä, kun olen "kasvanut" sen mukana. Merkkiä on kahta tyyppiä, jotka erottuvat toisistaan "hintaympyrän" reunan mukaan. Tässä on tuo kehys, joka tekee siitä tyypin 1 version. Kakkostyypissä sitä ei ole. Merkistä on paperityypin; fosforoiva ja ei-sellainen, ja ties kuinka monta muuta muuttujaa, olemassa suuri määrä variaatioita, joita niinsanotut filatelistit kerhoissaan ihmettelevät. Mallista on tehty oma kirjansa, varmaankin joku on siitä väitellyt postimerkkitohtoriksikin.
Tämä esimerkkimerkkini ei täytä filatelisia vaatimuksia. Filatelistit heittäisivät sen saastaisena roskikseen. Joku polttaisi sen roviolla. Sen hammastus on viallinen; se on kamalaa!
Se on leimattu; se ei ole liimakkeeton ohentumia vailla oleva postituore mintti -ja vaikka mitä. Leima voi olla "tekele": jälkileimattu väärenne. Ja vaikka mitä millä voidaan kyseenalaistaa merkkiyksilö.
Somessa ihmettelevät kun postimerkkikerhoihin ei ole uusia jäseniä tunkemassa. Ne ukkoutuvat ja kuolevat jossain vaiheessa pois. Nuoriso tai nuorempi polvi pelaa pleikkaria ja somettaa instassa, ties missä snäppärissä. Ei heidän ajatusmaailmaansa mikään postimerkkien kanssa niuhottaminen kuulu. Ei minunkaan; siis jonkun pikkutakki-suomalainenklubikabinetti-filatelistiseuran muodossa. En todellakaan välitä, vaikka kolme hammasta puuttuu tai on kulunut pois. Keräilyni on keräilynä päättynyt jo ajat sitten; puuhastelen kokoelmani parissa, milloin milläkin päämäärällä. Nyt vuodenvaihteessa se oli tämä: Saada yksi näkemys leijonamerkkeihin ja sensellaiseen.
Toinen mikä minut saa kuralle, on kameraseuratoiminta jota en koskaan oikein ole jaksanut ymmärtää. Siellä elvistelevät kuvillaan, ja pitävät jonkinlaista kilpailua siitä että kuka nyt otti "kuukauden" tai vuoden kuvan. VMP!
Se siitä - siis "filateliasta"
Liike-elämässä tapahtui
Kävin kuvaamassa sen julkisivun, ja laitoin Google-mapsiin. Loin siitä sinne uuden paikan.
Tapaus on erityinen, kun liikkeen avannut kuuluu lähipiiriini. Olisin varmaan kuvannut muutenkin, kun tai jos joku muu olisi paikan kartalle valmiiksi laittanut.
Googlelta tuli vuodenvaihteessa riemuviesti. 4 miljoonaa kuvannäyttöä on ylittynyt. Tei top-listan eniten näytetyistä, tai siis katsotuista. Tätä kirjoittaessa niitä on tullut yli 100 000 lisää. Ja edellistä kuvaakin on katsottu jo 1000 kertaa.
Tilanne nyt, jos linkki toimii.
Media, varsinkin printti, kirjoitti liike-elämän uutisen niin kuin sillä tapana on. Jälkipyykkiä sanamuodoista, ja päivystävät ankeuttajat ja muut luetunymmärtämättömät saivat varmaankin erektion. Hoilattiin "parempien" tai hienojen ihmisten liikkeestä, ja kaikkea vastaavaa potaskaa. Juttu on satakunnankansanmaksumuurintakana, joten en viitsi siitä sen enempää.
Tein tubeen piraattijulkaisun radiojutusta joka on vain linkin saaneille: Älkää kertoko kenellekään, sen voi kuulla tästä linkistä.
Lopuksi: Tietokonetekniikkaa
Pistin Linuxin vanhaan MacBookkiin, mutta tympäännyin. Latasin vanhan lumileopardin takaisin, ja vot. Kiva kone.
Mutta minä en suostu päivittämään, siis mac-systeemejäni vaikka Steve Jobsin perässähiihtäjät kuinka sitä toivovat, softan ja raudan myyntikiimassaan. Mac kuolee aikanaan pois, muttta minä varmaan jo ennen sitä.
Onneksi minulla on tallessa win-7 miniläppäri jolla vähät wi-hommat kyllä hoituvat.
Palkaksi mielihyvää, kun voi ja saa olla avuksi. Yrittäjälle josta edellä kirjottelin.
Katsokaa ihmeessa yle-Teemalta Vivian Maier-dokumentti!
Se tulee johonkin aikaan 12.1. Siis tulevana sunnnuntaina.Areenassakin on se (linkki)
Porissa: 8.1.2020!
____
___
__
_
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti