Vaikka on heinäkuu

Heitin otsikoksi ensimmäisen mitä mieleeni tuli. Kirjoituksen edetessä sen olisi voinut vaihtaakin, mutta päätin antaa olla. 

Laitan tähän alkuun jollakin tavalla merkittäviksi nousseita kuvia kuluneelta parilta-kolmelta viikolta.
Ensimmäisenä salaman isku Aittaluodon voimalaitoksen, entisen paperitehtaan piippuun. Kuvasin tämän Kirjurinluodon uimarannan pkuhuoneen / vessojen katoksesta käsin, jossa oidin sadetta pyörälenkilläni.
Kuva sai suosiota ja julkisuutta somen kautta. Ja oli kuulemma mainittu Yleisradion porin lähetyksessäkin seuraavana aamuna. Jotenkin olivat siihen johkaantuneet.
Tein samalla videopätkän YouTubeen. Editoin tapahtuneen videolle ensin normaalinopeudellaan ja äänimaailmoineen. Loppuun tein kuva kuvalta etenevän, äärimmäisen hidastuksen samasta. Siitä näkee salaman "toiminnan" tapauksessa. Video on katsottavissa tästä. Se pääsee parhaiten oikeuksiinsa tietokoneen tai äly-töllön näytöllä. Ja äänet toistuvat parhaiten "stereoista" tai jostain kotiteatterihässäkästä joka sisältää subwooferin; subbarin, tiedättehän. Mutta: en vastaa kuulo- tai laitevaurioista, jotka ovat mahdollisia jos nuppi on unohtunut "kaakkoon"

Salamakuva ja -video olivat suunnittelemattomia. Varsinainen pyörälenkkini kohde oli tämä tiiliveistos Porin Eteläpuistossa, josta halusin tällaisen kuvakulman. Kameralla korkeutta
noin 10 metriä.

Vähän matkan päässä tiiliveistoksesta, eteläpuiston eteläpäässä. Taiteilija luo teostaan sähkökaappien kylkiin. Suunnitellusti ja taiteellisesti. Olen käynyt paikalla useamman kerran, viimeksi viime viikolla. Teoksen ympärillä oli edelleen aitoja, enkä vielä saanut talteeen kuvaa täysin valmiista teoksesta.

Salamakuva oli ja on taattua suosiomateriaalia, mutta niin tämäkin. Kuvailin nättinä hellepäivänä Porin torilla niitä / näitä. Tykkään tästä kuvasta muutenkin, mutta sen arvo nousi "silmissäni" entisestään kun kuulin siihen sisältyvän tarinan. Etualan rouva kukkakauppias, joka on tehnyt 50-vuotisen uran torilla, oli muutama tunti tuon kuvan syntymisen jälkeen sanonut: "tämä oli nyt sitten tässä". Hän oli viimeistä päivää torilla, ja jäi eläkkeelle. Kuva on siluetinomainen, mutta hahnon varjo ei kuitenkaan ole aivan tukossa.

Tällaiset katsekontaktit, joskus tahattomat, ovat tämän "katukuvaus-genren" suola. Etäisyyttä kamerasta kohteeseen viitisenkymmentä metriä. Mutta ilmeisesti erotuin taustastani isohkon kamerani kanssa sen verran, että syntyi spontaani reaktio  -ja kuva.

Samalla torireissulla, jonka tavoistani poiketen kävelin. Kuva ennen kymmentä aamulla. Mutta sai nimen: "kesäkatu kuuma", minulla kun on joidenkin mielestä naivi tapa nimetä kuviani.
Aivan tämän kirjoituksen lopussa tämän aamuinen kuva, joka sai nimen sijasta kokonaisen runoelman. Menkää suoraan sinne; pian alkaa päivityksen tylsä osuus.

Rautatieaihettakin on tullut taltioitua mainittava määrä. Mutta riittäköön tämä "toppari" tällä kertaa

"kyttäsin" Kirjurinluodolla alpakkaa (laaman sukuinen eläin andeilta tai jostain sieltä päin).
Kun se sopivasti märehti minun suuntaani niin annoin "moottoriperän" laulaa. Viidestäkymmenestä kuvasta valkkasin tämän.

Jokailtaiset kesävieraamme. Nappasin puhelimella kuvan, vaikka ilta jo alkoi hämärtymään. Ei ihan huono. Siis kuvanlaatu "perunalla" kuvatuksi.

Pyöräily on jäänyt hyvin vähiin heinäkuussa, kun sää on ollut mitä todennäköisin. Kesäkuu päättyi rengasrikkoon. Takarengas antoi periksi 4115 kilometriä rullattuaan. Syynä reunan repeäminen, liian alhaisen paineen takia. Vaikka on epämukavaa, pitää sähköavusteisessa olla melko "kovat" renkaat. Alhaiseksi päässyt paine rikkoo renkaat.
Uusi kumi on hankittu ja laitatettu paikalleen liikkeessä jota voin täysin palkein suositella, linkki: Huoltokorjaamo Grönroos. Myös "vasepookissa"

Sitten, siis nyt vähennmän seksikkääseen asiaan: Postimerkkien kanssa pulaamiseen

Minun piti kirjoittaa "vallan" jostain muusta postimerkkeihin liittyvästä, mutta löysin itseni aamulla ihmettelemästä islantilaista postimerkkiä. Merkkiä jonka eksoottinen alkuperämaa jo sinänsä sai minut heräämään leikekasaa pöyhiessäni, sattuu olemaan myös Eurooppa-merkki. Leimakin on hyvä, vaikkei loistosellainen.
Kyseessä on 50 "g:n" merkki. Seuraavaksi menen ja opiskelen Islannin rahayksikön, mutta leimassa näkyvä paikkakuntakin kiinnosti

Selfoss on kartalla, tuon punaiseksi korostamani rinkulan sisällä. Etelä-Islannin suurin kaupunki tai kylä. Pääkaupunki lienee Länsi-Islantia. Mene ja tiedä. Maantieto on aina ollut minua kiinnostava tieto.

Googleen kun laittaa: "Islanti - EUROPA Stamps - Musical Instruments" niin löytyy tietoa tästäkin merkistä, samoin Eurooppa cept- merkeistä. Yksi hyvä, joka saattaa kuolla pois kuten monella linkillä tapaa käydä löytyi tästä.

Skannattuani merkin leikkeellä leimoineen "talteen", pistin leikkeen pesuun. Likoamaan, kuten asian itse tunnen. Parinkymmenen muun merkin kanssa samaan "ammeeseen".  Merkkien liottaminen on minulle nyt ajankohtaista, vaikka on heinäkuu. Siinä se otsikoksi heittämäni tuli! Vaikka on heinäkuu....  mitä sitten vaikka on?

Kun on heinäkuu, pitäisi tehdä jotain "heinäkuisempaa". Eikä jumittaa neljän seinän sisällä jonkun pitkäveteisen postimerkkien kanssa nykertämisen parissa. Mutta kun tämä heinäkuu tähän 12. päivään saakka on ainakin säidensä puolesta ollut melko oikullinen, olen antanut sille periksi.
Korona vei Porin "jatsit", mikä ei minua liikuta pätkääkän. Se vei myös Suomi Areena- tapahtumat, mikä jollakin tavalla vähän harmittaa. Jotain muitakin tapahtumia se perui tai siirsi johonkin tulevaisuuteen, mutta samapa tuo. En ole tapahtuma-ihminen, joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta. Ulkoiluihminen jonkin verran olen, ja enemmän hulluuden torjumiseksi on silloin tällöin lähdettävä. Siis johonkin.

Islannin "cepti" irtosi nopeasti leikkeestä, vaikka tarramerkki onkin. Laitoin hetkeksi kuivumaan vessapaperille, ja melko pian prässiin.

Noin helpolla ei pääse läheskään kaikkien tarramerkkien kanssa

Tässä eilisiä, joista joidenkin kanssa täytyi turvautua taustapaperin käyttöön kansioon laittaessa. Etteivät liimaudu lopullisesti säiliökirjaa koristamaan. Kokeilin liiman poistoon puhdistettua bensiiniä. Kokeilin glyserolia, propyleeniglykolia, tärpättiä, fairya, mäntysoopaa, ruokaöljyä. Ei lähtenyt liima. Selasin vinkkisivuja netissä. Tarranpoistoainetta minulla ei ole, vielä.
Yletön kemikaalien käyttö ei ole hyväksi merkeille, varsinkaan jos haluaa pitää ne siinä kunnossa kuin ne merkkeinä olivat ennen käsittelyä.

Viimeisenä, tai toiseksi viimeisenä konstina käytin kynsilakanpoistoainetta, asetonivapaata sellaista. Tuloksena kamala pistävä haju, ja ohuen ohut merkki jossa edelleen tarttuvaa liimajäämää.
Menetelmän kehittäminen nopeammaksi ja merkkien kunnon säilyttäväksi on kesken, mutta eipä tässä hommassa kiire ole.

Kuivatessani edellisessä kuvassa kemikaalikylvyssä ollutta merkkiä, huomasin että se oli muuttanut väriään, ja muuttunut ohentuessaan hyvin läpikuultavaksi. Pinta oli myös jonkin verran "krakeloitunut". Pistin sen aikani kuluksi pinsetteihin ja valoa vasten. Kuvasin näkymän suurennuslasin läpi, ja vähän photoshoppailin. Tuloksena tällainen ihan viehko kuva merkistä joka ei enää ole "filateelinen kohde". Samaa merkkiä on leikelaatikossa useita, joten vahinkoa ei tapahtunut. Otin ja skannailin merkin tällaisena, ja vertailun vuoksi leikkeessä vielä kiinni olevan.

Kuvassa allempana kemikaaleissa muhinut merkki, ja sen yläpuolella "koskematon". Skannattu samalla vedolla.

Tässä tapauksessa kokoelmaan ja kansioon menevät nämä leikkeet sellaisinaan. Leimausten vuoksi.

Tallennan digimuotoiseen "kokoelmaan" leimoja ja leikkeitä, mutta useimmiten merkit menevät sen jälkeen merkkeinä kansioon. Kuten tässä Liettuan "tapauksessa".



eiköhän tässä taas tarpeeksi yhdelle kertaa

...ai niin; se kuva tältä aamulta, klo 6:

amun hiljaisuus /   kaste loistaa pellolla auringon valossa / 
puiden varjot kauempana avautuvat hiljalleen /    taivas on sees /    ketään ei liiku / 
on sunnuntai, ennen heräämistään

Porissa (sataa): 12.7.2020

....

...

..

.

.