Tammikuu meni - helmikuun avaus

 Kaikki näkee kalenterista mikä päivä nyt on. Sitä ei tarttisi julistaa blogin otsikkona tai aiheena. Mutta se on silti sen verran tärkeää että siitä päästään helmikuuhun joka ei ole niin ikävä kuin tammikuu jolla ei ole mitään virkaa. Ei paljoa helmikuullakaan, mutta on sekin jo jotain vuodentuloa ajatellen - hienosti ilmaistuna.  

Tänään on  Septuagesima- sunnuntai.  Aika harva tietää mitä se tarkoittaa tai merkitsee. Latinasta suomennettuna se on seitsemäskymmenes. Se on kaksi viikkoa ennen laskiaissunnuntaita ja yhdeksän viikkoa ennen pääsiäistä

Yhdessä tapahtumassa, ja ennenkokemattomassa paikassa

Teljäntorilla ja osin Promenadikeskuksessa järjestivät kaupunkimessut- nimisen tapahtumasarjan. 
Siihen kuului sen viimeisenä ja tammikuun viimeisenä päivänä kirppupori niminen tapahtuma Teljäntorilla. Mentiin katsomaan, ja samalla pääsi katsomaan pitkään suljettuna ollutta Sampotalon sisäpihaa. 
Kuoro esitti suosittuja ja tunnetttuja kappaleita, ei varsinaista kuoromusiikkia. Mutta voihan kuorokin esittää mitä musiikkia tai ääntä tahansa. Onhan miskuoro huuutajatkin. Tai on ollut.
He olivat Viikkarin veto ja veisu -  niminen. 


 

Sampotalon ovankahvaa jossa Lipsin logo. 
Lips oli jo kauan sitten tavaratalo. Nimi tuo mieleeni Aug Lipasasen. 
Jollen väärin muista niin sampotaloa kutsuttiin kuparitaloksikin. Tämä kahva ei kuitenkaan ole kuparia. 

Sampotalon tai tässä tapauksessa Teljäntorin sisäpihalla on aikoinaan ollut suihkulähde ja muistaakseni rullaportaatkin. Sisäänkäyntejä useisiin liikkeisiin. Kirpputoritapahtuma ja muuta tapahtumaa järjestettiin entisessä askarteluliike Sinooperin tiloissa. Sinooperi muutti aikoinaan Puuvillaan. Jossain vaiheessa sen nimi muuttui Taitavaksi. Siis Taitava-nimiseksi. Kun konkka tai joku järjestely siinä tapahtui. 

Mutta mitä ainetta nuo ovet sisäpihalta Teljäntoriin ovat. Eivät alumiinia ainakaan. 

-

Kaupunkiolohuoneella. Joku nukkuu sohvalla, tuolla kauempana. Kamerassa oli 10-20mm zoomi. 
Ehkä hyvä niin. 

Uusi verenpainemittari. Minulla oli lähete labraan, jonka jälkeen lääkäri. Puolivuotiskontrolli diabeteksesta ja muusta sellaisesta josta en paljoakaan välitä.
Käydessäni verikokeella, hoitaja keroi että sitten sydänfilmiin. Kun lääkäri pistänyt sinnekin lähetteen. 
Hyvä kun sanoi,  kun en itse sellaisesta tiennyt. 
Lääkäri joka minulle joskus syksyllä soitti, oli näitä 100 sanan suomen kielen sanavarastolla siunattuja maahanmuuttajia - lääkäreitä. Sillä ei pitäisi olla merkitystä. Mutta kyllä sillä on.

Koska rikos on jo vanhentunut:  

Uutisissa rääkyy lööppejä, kuinka 11 kertaa hoitajakutsun laittanut vanhus kuoli attendon hoivassa Espoossa. 
Minulla on kokemusta hoitoalalta jossa hoitaja ylpeili sillä ettei mennyt 10 kertaan hälyttäneen asukkaan vontia varmistamaan, kun se on tai oli hankala tai haastava asukki. 
Minä menin. Kun minäkin oli siellä oikein töissä ja yökkönäkin. 
Tiimipalaverissa olivat toiminnastani siinäkin tapauksessa näreissään. Mutta menin silti, kun puhelimeen tuli hälytys. Joka kerta ja aina. Kun kävin aluksi aika monta kertaa, hälytykset siitä huoneesta harvenivat järkevälle tasolla ainakin minun yövuoroissani. Hän oppi luottamaan. 
Vieläkin vituttaa jotkut natsihoitajat joita on joka ikisessä paikassa. Yksityissektorilla varsinkin. 

Ostin uudet langattomat. Heitin vanhat ja napit roskiin. Kun eivät toimineet eivätkä sopineet, korviinikaan. Eikä Ipadissa ole kuulokeliitäntää. Sellaista johdollista liitäntää. 
Mutta ovat nuo hyvät. Edullisetkin.
Paljon vastinetta rahalle. 

Josko tässä kuussa Fiiniin. Sekin on jo auki. 

Oikolukematta

Septuagesimana, Porissa: 1.2.2026

 

..