Elokuun viimeinen viikonloppu on tänään. Mökki- ja huvilakauden päättäjäiset. Perinteisesti silloin on laitettu laitureille ja mökkirantoihin lyhtyjä, kynttilöitä valaisemaan tummaa elokuun iltaa.
Olen kokenut pari venetsialaista 90-luvulla. Silloin ei muistaakseni myyty ilotulitteita muulloin kun uudeksivuodeksi.
Perinteet muuttuvat tai muuttavat muotoaan. Venetsialaiset ovat laajenneet kaupunkiympäristöönkin. Rakettien ja ryyppäämisen muodossa. Rakettimyynti on alkanut noin viikkoa ennen h-hetkeä jolloin niitä saa asetusten mukaan ampua; tänään klo 18-24 välillä. Ellei ole maastopalovaroitusta. Porissa on ilotulittaminen kielletty aiempina aikoina muutaman kaupunginosan alueella. Nyt luin jostain uutisesta, ettei niitä saisi ampua asemakaava-alueella. Sitähän täällä riittää. Maastopalovaroituksesta en tiedä, onko se voimassa.
Meillä ei ole koiraa joka pelkäisi pauketta. Ei koiraa muutenkaan, eikä kissaakaan. Ampukoot. Minuakaan ei pelota.
Tämä blogi koostuu muutamasta "kesäkuvasta". Jonkinlaisesta määrästä kuvia joita on kertynyt blogin hiljaiselon aikana. Ei paljoa maisemakuvia eikä yhtään auringonlaskua. Ei Kallon "majakkaa", vaikka senkin näin pari kertaa.
Joissakin on kuvateksti selventämässä, mistä on kysymys. Jotkut saattavat jäädä arvailun varaan.
Lopussa merkittävä kuvapari, jonka syntyä blogin julkaisu odotti tähän aamuun asti.
Tapahtumia
Filmikamera joka viitoitti elämää
Ylläolevilla kuvilla on toisiinsa välimatkaa 37 vuotta. Ylempi vuodelta 1989, alempi viime viikolta.
Kuvissa esiintyy sama kameramalli, ja minäkin niiden takana mutta eri mallisena. Kamerayksilö ei ole sama.
Sain hankituksi ylemmässä kuvassa esiintyvän kameran työpaikkani sairaskassan myöntämällä 5000 markan lainalla, jota lyhennettiin palkasta. En muista kuinka paljon tiliä kohden.
Sen hankkiminen johti fotokaupan ja kuvaamon perustamiseeen. Ja sillä tuli otettua satoja kaupallisiakin kuvia. Luovuttuani, myytyäni kuvaamon kaikkine kalustoineen, se meni niiden mukana. Lama-aikaa elettiin, syvää sellaista. Emme saaneet millään myytyä asuntoamme Porissa, mutta firman sai kaupaksi.
Alemmassa kuvassa oleva kamera on saanut päälleen sille suunnitellun salamalaitteen. 80-luvun lopulla minulla ei ollut siihen heti varaa. Mutta nyt sen sai "kaupan päälle" koska sillä ei minkään muun kameran, varsinkaan nykyisten kanssa, ole käyttöä. Filmikameroiden salamalaitteita ei pidä käyttää nykydigien kanssa. Ne saattavat polttaa kameroiden elektroniikat poroksi. Salama maksoi 80-luvun lopussa 1400 markkaa. Rahanarvonmuuntimella voi katsoa noiden hinnat nykyrahaan muutettuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti