Rukoilkaamme

Mummoni oli harras körttiläisyyden ja länsi-suomen herännäisyyden välillä kilvoitteleva uskovainen. Siis uskovainen isolla kirjaimella, vaikka aivan mahdottoman kuolemanpelon kanssa elikin. Menetin isäni 7 vuotiaana. Äitini teki vuorotyötä. Mummoni asui toista päätä kotitaloani. Hän otti hoitaakseen minun "päivähoitoni". 

 Minä ja hän 1968, Eurassa. Olen kuvassa 3-vuotias.

 60-vuotisjuhlat, heinäkuussa 1977.
Rinnalla serkkunsa mies: Pentti Rajala, joka oli kiivas maallikkosaarnaaja
ja paljon muuta  (linkki)

Mummoni nukkui pois heinäkuussa 1988, sairastettuaan muutaman vuoden altzheimerin tautia

Siitä sitten noin 5-7 vuoden ajan jouduin mukaan "pyhille matkoille", erilaisiin tilaisuuksiin ja juhliin.

Oltiin muistaakseni Lappi TL:ssä joillakin herättäjäjuhlilla. Aikuiset istuivat kirkossa, teltoissa ja jossin kuulemassa sanomaa. me mukulat mentiin pitkin maita ja mantuja, tai muutoin vetelehdittiin kirkon läheisyydessä.

Saarnatauolla eräs maallikkosaarnaaja tuli luokseni, ja kysyi että: "jokos se sinä olet uskossa". Olin tuolloin 8- tai 9 vuotias, ehkä 10.

Mietin hetken, kiusaantuneena ja vähän hämilläni. Vastasin lopuksi, puoliksi vastakysymyksellä:

-Minä en tiedä. Mutta te varmaankin osaatte sanoa kuinka se määritellään. Millaisen vastauksen haluatte? Mikä on oikea vastaus.

Hihhulievankelista jumalan tai jonkun armosta, lähti kiireen vilkkaa mitään sanomatta matkoihinsa. Enkä nähnyt tai kuullut sellaisia kysymyksiä sen jälkeen.

Aloitin koulunkäynnin 1972.
Kuuluin ensimmäiseen ikäluokkaan, joka aloitti 9-vuotisen peruskoulun. Ensimmäisen ja toisen luokan opettajani olisi nykypäivänä saanut kenkää työstään, ja päässyt iltapäivälehtien lööppeihin. Mutta silloin hänen opetusmetodinsa oli yleisesti hyväksytty, eikä sitä varmaankaan kukaan kyseenalaistanut. Valistuksen karttakeppitehdas lähetti hänelle melko varmasti joulukortin.

Uskontotunneilla jätin silloin tällöin viittaamatta opettajan kysymyksiin. Silloin hän tietenkin kysyi minulta. Kun vastasin, oikein hän tiuski, miksi en viitannut  "olethan tunnetusti ahkera kirkossakävijä". Oli akka varmaankin ollut itse kirkonmenoissa jonakin sunnuntaina ja nähnyt minut siellä "päivähoidossa" mummoni knsssa, aina vakiopaikalla. Jälkeen päin olen ajatellut asiaa, ja luullut hänen olleen ateisti. Rauha hänen muistolleen.

Kolmannesta luokasta eteenpäin, alakoulun käyntini helpottui. Toisaalta siitä tuli vaativampaa, vaativan mutta erittäin sivistyneen ja reilun opettajamme käsissä. Kunnioitan kotiseutuneuvosta edelleen.

Minusta piti tulla kanttori. Mutta panin yläkoulussa hulinaksi ja meninkin lukion sijasta ammattikouluun ja luin itseni autonasentajaksi. Sitä hommaa en ole päivääkään tehnyt. Uskosta en muuta tiedä vieläkään, paitsi sen että jonkinlainen minullakin on. Oko se lahja, en tiedä. Mutta mikään tai kukaan ei pysty sille raameja tekemään. Se on oma lahjani, ja "kell' onni on, se onnen kätkeköön. Ja hiljaa iloitkoon onnestaan" (ulkomuistista, mahdoillisesti ei aivan pilkulleen)

Kuvitus on vuoden takaa. Kun Marian ilmestys ( Leonardo da Vinci) nousi olohuoneemme sinää hallitsemaan

Kuvantekoa skannerilla

Kävin jälleen kerran negatiivin ja skannerin kimppuun, tavoitteena luoda jonkinlainen työnkulku ja säädöt joilla voisi skannata suuremmankin määrän negatiiveja sujuvasti.
Kuten ennenkin, mitään oikotietä ei ole olemassa. Mutta pääsin tutustumaan eri säätöjen vaikutuksiin.

Negatiivista saa digikuvan muullakin tavalla. Kuvaamalla valoa vasten kameralla, ja loput kuvankäsittelyohjelmassa. Pitää olla sopiva valonlähde, sopiva kamera ja objektiivi, sopivat säädöt kamerassa. Ja jälleen kuvankäsittelyllä loput. Mikäli negasta saatavan kuvan käyttötarkoitus rajoittuu näytöllä katseluksi, on oma valinta miten kuvan tekee ja mitä hakee.


Tein melko pitkän kaavan mukaan. Tässä eri variaatioita,
ja lopussa käyttämäni laitekokoonpano

Lähtökohtana 6 x 6 cm kokoinen rullafilminegatiivi
Tässä kuvattuna kameralla, ennen käsittelyä.

negatiivikuva Photoshopissa invertillä positiiviksi,
B&W-suotimilla vähän sävyjä esiin, ja lopuksi koko ja valotusta kohdilleen.
Tämä laatu on täysin riittävä ja pölyjä ei tarvitse putsailla.

Sitten negatiivi skanneriin, ja hakemaan asetuksia. En erittele kuvien arvoja, mutta tässä jokunen.
Klikkaamalla kuvat isoiksi, näkee erot. Pölynpoistotoiminto hukkaa yksityiskohdat, jopa yhden henkilön silmät. Taustavalokompensointi toimii valotuksen säätäjänä. Kuvia ei ole rajausta ja kokomuutosta lukuunottamatta jälkikäsitelty.

Ja  pari osarajausta 1200 dpi skannauksista:

Menetelmä
 

Skannerini on Canonin tasoskanneri, joka on varustettu filmikannella. Siihen sopivat kuitenkin vain kinokoon negat ja diat. Rullafilmin 6 cm leveälle negatiiville piti keksiä jokin keino.
Käytin skannauksessa apuvälneenä samaa laitetta kuin kameralla negatiivia kuvatessani: Kirkasvalolamppua.

Laitoin negatiivin tasolle, kirkasvalolampun sen päälle, ja loppu samaan tapaan kuin olisi skannanut paperikuvaa. Kirkasvalolamppu toimii led-valolla, eikä kuumene. Lampun väri vastaa päivänvaloa; 5500 kelviniä. Mustavalkotyöskentelyssä sillä ei ole kovin paljoa merkitystä. 

Nykyään on mahdollisuus jäljitellä monia asioita "mobiilisti": Ladata tablettiin tai älypuhelimeen netistä sovellus jota käyttä hyväkseen milloin missäkin tilanteessa tai tarpeessa. Niin valokuvausmaailmassakin. 
Latasin tabletilleni kaksi ohjelmaa: valotusmttarin,..,.,.   ja yllätys: kirkasvalolampun!

Valotusmittari toimi niin kuin pitääkin. Vertasin sen antamia arvoja kamerani antamiin. Ja täsmäsivät. Mirkasvalolampun valov voimakkuus on mittarin mukaan se 10 000 luksia, joka lukee pakkauksen kanneesakin.

tabletti-valotusmittari / valonvoimakkuusmittari

Mutta se toinen; kirkasvalolamppu tablettiin ympättynä. Kuvat kertokoot loput. 

Ehkä saatavana on parempiakin "aplikaatioita", mutta pysyttäydyn tuossa halpa-Hallista hankkimassani analogisessa versiossa. Se muuten maksoi 50 euroa. Joku valokuvaustarvikekauppa myy jokseenkin saman kokoista ja samoin arvoin  toimivaa kolminkertaisella hinnalla. Mutta sen nimi onkin sitten jo valopöytä.

Hyvää päivänjatkoa!

3.3.2015  -  13:30 Porin aikaa

pari härkäviikkoa

Kaksi kuvaa / päivä. Helmikuun viidennestätoista viimeiseen.

Parilta päivältä kolmekin. Yksi päivä on välistä pois. Silloinkin kuvasin jotain, mutta käsittelin vasta seuraavana.


Mutta...  kuvia satunnaisessa järjestyksessä. Klikkaamalla ne kasvavat isoiksi

ensimmäinen blue-ray- levyni sai jatko-osansa, dvd-muodossa

kahvihammasta kolotti. Skertonilla jauhoksi ja perkolaattorilla loput

kirkasvalolamppu ajaa valopöydän virkaa negatiivihommissa

kirjastossa käyty

Harjavallan rautatieaseman lipunmyynti

keittiön ikkuna parvekkeen puolelta

käyttöjärjestelmäpäivityksen yhteensopivuusongelman ratkaisu

Porin pilvenpiirtäjä kohoaa

kirpputorilta digiboksi parilla kympillä. Tallentava

Uuden objektiivin ensikokeiluja

hieman rumempi kamera on nyt kokoon pantu

detox-hoitoa kokeilemassa

RAW-editointia ihmettelemässä

ämpärillinen lahjoituksena saatuja dioja. Kiinnostavat
plokattu, ja loput hyvään tarkoitukseen

Brubeck

Kalevalanpäivänä kalevalaa

Ensimmäinen järjestelmäkameralla ottamani kuva.
Skannattu negatiivi puhdistuksessa

Porin vesitornilla

His Master's Voice

Neuvostogramofoni. Matkamalli

Luovun pian tästä mukavasta kulkuneuvosta. Myyntikuvasarja

Asema-aukion purkutyömaata

Käytiin Kallossa

Antiikkikela ja toisen loora

Lehteenkin päässyt

kuvasin ipadia

Porin vanhalla hautuumaalla kävelyllä. Samalla kun vesitornillakin