sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pilkkikalastusta sisätiloissa

ihmettelyä illan pimeydessä


En ole koskaan käynyt oma-aloitteisesti pilkillä. Mukana olen pari kertaa kauan sitten ollut. Pohjaongintaa veneestä ja laiturilta olen muutaman kerran kokeillut. Parikymppisenä ja sitä nuorempana olin innokas kalastuksen harrastaja, mutta myöhemmin puuha on jäänyt satunnaisiin kokeiluihin.
Uistinta tai vaappua heitin viimeksi nelisen vuotta sitten, kun Kokemäenjoella oli "avoimien ovien päivä" jolloin lohikalaa saattoi yrittää ilman tavallisia pyyntimaksuja. Tuolloin päädyin terveyskeskuksen päivystysvastaanotolle, saatuani koukun päähäni vasemman korvani yläpuolelle.
sen jälkeen olen tyytynyt onkimaan, joka sekin on aivan varteenotettava tapa harrastaa kalastusta.

Mutta se kalastushistoriastani. Eteenpäin; hankin viime syksynä pienen veneen, ja siihen sopivan perämoottorin. Hankin pohjaonkeen sopivaa syöttimateriaalia ja muuta tarpeellista. Mutta kalastamaan en ennättänyt ja talvi painoi päälle. Rannikkoseudun talvi on näyttänyt jälleen lämpimyytensä. Jäät ovat varmaankin heikot ja hauraat. Pelkään jäille menemistä muutenkin.
Mutta kevät painaa pian päälle, ja avovesikausi koittaa.

Valokuvaaminen ja kaikenlainen keräily sekä siihen liittyvä historian tonkiminen on mielipuuhaani.
Vaikken juuri ole pilkkinyt tai kalastanut viime aikoina, olen kerännyt tilaisuuden sattuessa niihin liittyvää vanhaa ja uudempaakin esineistöä, kirjallisuutta ja taustatietoa.

Voi sanoa, että pilkin kameralla. Dokumentoin ja merkitsen muistiin asioita ja esineitä kuvallisesti.
Vieheet ja muut pyydysvälineet ovat aina kiehtoneet silmääni ja mieltäni. Niinpä nytkin.
Pilkkien ja vieheiden keräily on melko iso harrastuksenala sekin. Olen tullut erittäin kriittiseksi keräilykohteideni suhteen, tilanpuutteen takia. Vaikka asunto on tilava, niin rajansa on silläkin.

Luotettava ja täsmällinen dokumenttikuvaus on aikaavievää ja vaativaakin hommaa. Värien tallentaminen luonnollisina kuviin edellyttää loputonta kokeilua ja säätämistä. Mitään valmista reseptiä kameran asetuksiksi ei ole. Lopputulos on tehtävä kuvankäsittelyssä.
Luon parhaillaan menetelmiä dokumentoinnin toteuttamiseksi. Toisaalta luotettavalla tavalla, mutta myös mahdollisimman vaivattomalla. Jatkuvuutta ajatellen, ettei menetelmää tarvitsisi myöhemmin muuttaa ja alkaa jälleen alusta.

kuvausjärjestelyä kirjahyllyn reunalle, luonnonvaloon

Kohde tähtäimessä; käsittelemätön ja rajaamaton raakakuva


Pilkit ja vieheet ovat pieniä taideteoksia. Jotkut hyvinkin pieniä, miltei mikroskooppisia. Mukana on historiaa ja kulttuuria. Eri aikakausien vaikutuksia ja tyylisuuntauksia. Jotkut ovat säilyneet lähes muuttumattomian vuosikymmenten ajan. Hyviksi havaittuja ei ole tarvinnut muuttaa.

Tämä on alku dokumentille johon palaan uudelleen. Niin uskoisin.


Tässä ensimmäinen kuvasarja,
minulle vielä tuntematon "tasuri"


Ensimmäinen kuva: Peruskuva väreistä ja rakenteesta.
Mahdollisimman luonnollisin väreiin toistettuna


Toinen kuva: Mitat


Kolmas kuva: paino


Tarvittaessa vielä neljäs kuva: Jokin määräävä yksityiskohta


Näiden jälkeen alkaa kohteen, tässä tapauksessa tasapainopilkin alkuperän selvittäminen. Valmistaja, ikä, kiinnostavuus ja suosio. Kaikkea sellaista, mikä saattaa äkkinäisen mielestä olla aivan yhdentekevää, mutta tällaiselle "olohuonepilkkijälle" elämän suola ja pippuri.

... niin, jos joku sattuu tunnistamaan tämän esimerkkinä käyttämäni tasurin, otan mielelläni tietoja vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

lämpömittarin nollaus

Arkistokuvaa