Neljän kuukauden kuvat ja teot

Aivan alkuun edellisessä kirjoituksessani lupaamani kuva taulusta. Lukekaa edellinen, ellette muista tai tiedä mistä on kysymys. En palaa aiheeseen enempää.

Kirjoittamisesta ja kuvauksesta

Harrastan etupäässä valokuvausta, ja kuvien kanssa puuhastelua. Harrastelijan puuhastelua. Katsoin eilen tietokoneen kovalevylle kertynyttä säästämieni kuvien määrää, elokuun neljännen päivän ja eilisen väliltä. 1777 kuvaa. Kuvia rakennuksista, muistomerkeistä, maisemistakin. Kuvia esineistä; öljylampuista joihin jollain tavalla hurahdin jossain vaiheessa.
Kuvia muutosta uuteen asuinpaikkaan, kaupungin keskustan tuntuman kerrostalosta muutaman kilometrin päähän: rivitaloon.
Kuvia sosiaaliseen mediaan, sosiaalisen kanssakäymisen tueksi tai aiheeksi. Mutta ennenmuuta kuvaan itselleni. Palatakseni myöhemmin katsomaan mitä kuvasin milloinkin.

Mitä muuta . .. 

Lupasin itselleni, että alan kirjoittamaan marraskuun aikana. En kirjoittanut. Lupasin itselleni muutakin. Ei kannattaisi, tai ainakin kannattaa pitää lupauksensa omana tietonaan kun on laiskuri.

Löysimme kirpputorilta ehjän ja mielenkiintoisen kokoisen akvaarion. Se on nyt kypsytetty ja kalojakin on.Yksi jo kuollutkin. Asia ei ole minulle uusi. Kymmenkunta vuotta sitten pidin akvaariota, vähän isompaa.

Hommasin riistakameran. Kokeellisiin tarkoituksiini. En riistaa varten, kun en ole koskaan metsästänyt enkä aiokaan. Se on vain saanut sellaisen nimen.

Sorruin Tieteen Kuvalehden mainokseen. Tilaajalahjana IP-kamera. Wifi-kameraksi kutsuvat myös. Ajattelin että siinä sopiva laitos, jälleen kokeellisiin tarkoituksiini. Tuli lehdet, tuli lasku jonka maksoin kiireen vilkkaa, jotta kamera tulisi myös. Kamera tuli, kun olin unohtanut jo koko jutun. Peruin tilaukseni hyvään tapaan, heti kameran saatuani. Lehtiä en ole vieläkään lukenut, avannut tai selaillutkaan.
Kamera ei ensin toiminut, ei millään konstilla vaikka pidän itseäni monen asian suhteen nörttinä. Maltillisena sellaisena. Paiskasin mokoman hyllyyn, mutta en onneksi roskikseen kuten normaalisti. Jokusen viikon ja päivän jälkeen yritin uudelleen, manuaalia tarkkaan seuraten. Ohjelmisto oli päivittynyt sillä välin ja kamera heräsi eloon. Ihan soiva peli, kuten sanotaan. Kokeellisiin omiin tarkoituksiini.

Löysin metistä käytetyn kameran: Canonin 60 Deen. Myin  400 Deen pois ja hankin tilalle tämän, koska siinä on videokuvausominaisuus ja kääntyvä näyttö. Koska siinä on melkein yhtä hyvä tarkennussysteemi kuin 7 Deessä. Tilasin siihen vielä akku/ pystykuvauskahvan. Kaikissa DSLR kameroissani on sellainen.
Olen hankintaani hyvin tyytyväinen.

Akvaarioharrastuksen lisäksi elvytin toisenkin vanhan jutun: radio- ja LA/CB-puuhastelun. Kuvassa on Uniden Bearcat- skanneri, ja sen alla Albrecht- LA-puhelin. Molemmat pienikokoisia ja nykyaikaisia. Skannerin saa liitettyä tietokoneeseen jolla sitä voi etäohjata täsmällisesti. Molemmissa on ulkoantennit.
Skannerin näytöllä näkyy FM-taajuus 88,7 megahertsiä, joka on Jouluradion Porin taajuus. Kuvanottohetkellä käynnissä oli koelähetys, jonka toimivuuteen eri puolilla Suomea toivoivat palautetta.
Jouluradio on useana vuotena ollut eräänlainen intohimoni ja iloni. Olen taltioinut sen aloitukset ja lopetussävelet Youtubeeni, suljetuille osoitteille tekijänoikeuksien vuoksi.
Jouluradiota voi tavallisen radion lisäksi kuulla myös nettiradiona, sen omilta vekkosivuilta. Myös Radiot.fi on ottanut sen yhdeksi kanavistaan, pääkanavan osalta. Tänä vuonna Jouluradion verkkosivuilla on kuultavissa 10 erityylistä "kanavaa". Kannattaa kurkata vaikkei "joulululauluista" niin välittäisikään. On jazz-jouluraddiokin. Sivusto löytyy osoitteesta jouluradio.fi

Öljylamput, unohduksissako?

Pari blogipäivitystä takaperin kirjoitin ja julkaisin kuvia "lamppuhurahduksestani".
Joku meinaa varmaan että se oli tyypillisesti ohimenevä hörhön vouhotus.
Totta kai moni asia jää pinnan alle hautumaan. Ellei, niin kyseessä on jo pakkomielle. Kuten joku jokapäiväinen sääkuvan ottaminen samoilta jalansijoilta. Itsekseen tekee vaikka mitä, mutta joka päivä tai edes viikko -ei tuotoksiaan tuputa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Siis somessa.


Kokosin kuvan päivämäärään mennessä kertyneen petroolikalustomme terassin aidalle yhteiskuvaan.
Vasemmalla ensimmäisenä olevan kosmoksen, ja oikealla laidalla olevan Feuerhandin olen aiemmissa kirjoituksissani jo esitellytkin. Muut: vasemmalta toisena Petromax, kolmantena Tower- ja Sea Anchor lampuista koostettu, ja neljäntenä miltei käyttämätön Tilley -ovat tulleet kokoelmaan jälkeen päin. Pari lahjoituksena jamuut äärimmäisen edullisina hankittuja.

Lupasin itselleni, että lamppujen "haaliminen" on tuon jälkeen loppu. Slut. End of the game!

 Mutta varasin option: jos jotain -pientä -kevyttä -mielenkiintoista -säilyttämisen arvoista -nättiä -kaunista -harvinaista....
Äitini oli saanut pois muuttaneelta naapuriltaan vanhan tsekkiläisen myrskylyhdyn, josta ei pitänyt sen värin vuoksi (punainen -punaiset lyhdyt, kommunismi, Neuvostoliitto, itäblock). Käydessäni hänen luonaan, lahjoitti lampun minulle. Jonka mielelläni otin vastaan, nimenomaan sen värin vuoksi. Mutta "Meva storm lantern" on muutenkin "jees" lisä kokoelmaan, eikä vähiuten valmistusmaansa takia.
Petroolia on kulunut lamppujen polttamana nyt 9 litraa, siitä kun ensimmäiseen syttyi liekki.




lopuksi

Sään seuraamista ja lämpötilan mittaamista

Akvaario kaipasi lämpömittaria. Mutta lihalämpömittari (ylempi kuva) tuntui näyttävän mitä sattuu. Kauppaan, ja kympillä yksi mittari lisää pakkaa sekoittamaan. Yhteiskuvaan vielä Weberin grillimittari niin tulee lisää hajontaa.
Täytyy tilata jostain akvaarioverkkokaupasta sellainen tarramittari akvan seinää koristamaan. Se ei "mitään" maksa, samalla kun vähän kemiaa, ja ja ja ja .. .

Ilmapuntari on mukavampi apparaatti kuin lämpömittari. Viralliset arvot löytyvät nettisivuilta

Aamu oli kylmä, siis tänään kun tätä kirjoitan. Mutta kaunis. Olin jo menossa ulkoiluttamaan kuvauskopteria. Mutta ennuste näyttää toteutuvan. Taivas meni pilveen heti, kun lauhtuminen alkoi: tätä kirjoittaessa lämpötila klo 12:30 -6°C, ja hiutaleita putoaa.

Kopterilla ei enää ole asiaa ilmaan; jäätäminen pudottaa sen melko äkkiä alas, kun propellit jäätyvät pinnaltaan ja saattavat rikkoutua.

Syyskuun alussa laittamani "tuumaustuoli" on edelleen paikallaan. Puistotoimi ei ole siitä kantelua saanut, vaikka ohikulkevat "paremmat ihmiset" lenkeillään mulkoilevatkin. Ei kerrota kenellekään  :)

Oikein hyvää joulunalusaikaa joka pian on käsillä, kaikille lukijoilleni ja muillekin sieluille!




⁦〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〷〷〷〷〷〷〷〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄

Toijoella, Porissa 4. joulukuuta 2016  klo 12:45