Aikakausi on ohi - ja kuvauksen kirousta

Kuvabisnes on tapettu ja mennyttä aikaa. Kaikilla on kännykät joilla kuvaavat. Journalisteja koulutetaan kuvaamaan ja kuvittamaan kännyköillään artikkelinsa. SFJ:kin markkinoi kännykkäkuvauskursseja toimittajajäsenkunnalleen. Tosin viimeinen koulutus peruttiin jostain syystä.

Kuvien jakelukanavana on nykypäivänä FaceBook ja instagram. Niihin ladataan kännykällä otettuja kuvia, joita sitten tykkääjät katsovat puhelimiensa ruuduilta.

Otin tämän kuvan kännykällä. Olin lääkärin määräyksen mukaisella kävely- ja ulkoilulenkillä ja samalla kuvaamassa jäiden lähtöä Porin silloilta käsin. Siis kameralla, mutta samalla otin "facekuvan" puhelimella ja laitoin saman tien menemään seinälleni ja erääseen paikalliseen tykkäämisryhmään.
Kotona huomasin että kuva oli niinsanotusti tärähtänyt, ja laitoin kommenttikenttään kameralla ottamani onnistuneen kuvan samasta aiheesta.

Mutta se oli myöhäistä. Pehmeä kuva oli jo saanut 50 tykkäystä, vaikka se on aivan takapuolesta.
Lisäsin selitykseeni sarkastisen ja piilovittuilua sisältävän tekstin: " Hö! Tuo puhelinkuvahan meni aivan päin takapuolta.  Tässä hyvitykseksi kameralla otettu. En viitti poistaa tuota tuhnua, kun harva näitä kuvia isoksi avaa ja taitaa mennä puhelimien näytöillä "täydestä"  "
Se sai kaksi tykkäystä. Ja kommentin että täydestä menee.

Paperikuvia ei enää tehdä eikä teetetä, paitsi joku joka yrittää myydä kuviaan, pitää valokuvanäyttelyä, tai jotain muuta mitä en tiedä tai mistä en välitä. Joku printtaa niitä kotonaan omalla printterillään, joku tilaa ifoloreilta paperikuvia tai teettää isompia vedoksia paremmilla kuvapalveluilla jopa tauluiksi.
Digikuvia ei enää katsota tietokoneiden näytöiltä, koska tietokoneen näyttöjä ei enää ole. Parhaimmisa tapauksissa on läppäri jolla saatetaan joku kuva aivan satunnaisesti tai vahingossa klikata "isoksi". Mutta 90% kuvista nähdään vain kännykän näytöllä postimerkin kokoisina, joiden laadulla ei merkitystä ole. Siksi tuollaiselle tuhnullekin tulee tykkäämisklikkauksia. Jossain tapauksessa kuvaajan kaikkia kuvia klikataan klikkaamisen vuoksi, ilman minkäänlaista näköalaa kuvan laadusta tai sisällöstä.
Mutta se on kivaa kun on mukavaa. Jäät lähtee joesta joka tapauksessa ja joka kevät. Linnut laulaa ja joutsenet rakastelevat. 

Lopetus

Sain pankkitililleni suorituksen työosuuskunnalta, jonka jäsen ja juhlallisesti sanottuna osakas olen ollut vuoden verran.
Pääsin osuuskunnan jäseneksi, päästyäni vuosi sitten kuvaajana  Journalistiliiton free-lancer jäseneksi. Samalla pääsin SFJ:n (suomen freelance journalistit) jäseneksi.

Saamani tilityksen perusteella päätin lopulta erota osuuskunnasta. Yritin samaa joskus syksyllä, mutta saivat ylipuhuttua jatkamaan. Nyt eivät saa koska erosin myös journalistiliitosta, jonka jäsenyys on edellytyksenä osuuskuntaan kuulumiselle. Ilmoitin myös muille sidosryhmilleni eroamisestani ja pyysin poistamaan tietoni ja esittelyni joka paikasta.

Laskutin osuuskunnan nimissä viimeisen työni noin kuukausi sitten. Kuvaustyöni hinta tilaajalle oli 50 euroa + arvonlisävero, eli verollinen hinta 62 euroa. Valtio sai suoraan arvonlisäverona keikastani 12 euroa. Lisäksi osuuskunta tilitti tai tilittää valtiolle henkilökohtaisen ansioveron joka minun tapauksessani on 15%, free-lance verokirjalla. Vero 50 euron tulosta  on noin 7,5 euroa.
Sen jälkeen osuuskunta vei omansa ja maksoi tililleni minun osuuteni tekemästäni 50 euron työstä.
Tililleni putkahti 12 euroa. Siis kaksitoista euroa. Osuuskunta sai 30 euroa, verottaja 19,5 euroa.

Osuuskunta rokottaa euromääräisen osuuden, mikäli laskutuksen yhteisarvo on alle 300 euroa silloin, kun pyytää palkanmaksua. Yli 300 euron kertymästä menee joku prosenttiosuus jota en nyt muista eikä enää kiinnosta!
Tämän päivän kuvausmarkkinoilla on saavutus saada ylipäänsä mitään rahaa kuvaustyöstä joka perustuu vapaaseen kuvaajatoimintaan. Tulot ja keikat ovat aivan satunnaisia, vaikka rumpuakin tekemisistään löisi.
Valokuvaus on bisneksenä jokseenkin kuollut!

Näkökulma ja ajattelemisen aihetta sanojeni ja ajatusteni taustaksi

Otan oikeuden esitellä ja linkata:
Jore Puusa, joka tietämättään on "aina" ollut oppi-isäni ja -mestarini valokuvauksessa ja kuvajournalismissa, lähti osuuskunnasta jo viime vuonna. Minulla kesti vähän kauemmin, kuten monessa muussakin.
Hän lopetti bloginsa, sanomalla sitä turhaksi jos oikein muistan. Samaa olen itsekin pohtinut, mutta jatkan edes tätä, kun kaiken muun olen menlkein jättänyt jo taakseni.
Puusan blogiin, jonka päivityksen hän on lopettanut; pääsee täältä:
https://jpuusa.blogspot.fi/

Ja Youtubekanavaan, joka alkaa enemmän päivittyä syksyllä:
https://www.youtube.com/channel/UCTG-JN1y4viYazYn-gSGmXg/featured

Sen esittelyvideo, joka kannattaa katsoa ja varsinkin kuunnella tarkkaavaisuutta noudattaen on katsottavissa tästä


En oikolukenut.
Kiitän aiheuttamastani häiriöstä.

Porissa: perjantaina 13. päivänä
huhtikuuta 2018

Kirjoitusta karsittu ja joitakin kuvia poistettu: 25.4.2018

.

..

...