Kamerapuhelinvalokuvauksesta ja lomografiasta

 

”Tänään kaikki on olemassa päätyäkseen valokuvaan”
                                                                                      - Susan Sontag 1977

 

 

Aluksi pari kuvaa puhelimen kameralla. Rawina ja "mummona"

Puhelimien kamerat ovat kehittyneitä vempeleitä, joilla saa kuvattua paljonpuhuttua RAW-muotoakin.
Nostin puhelimen jalustalle, ja otin kolme kuvaa. Tai puhelin ne otti, minä vain painelin nappeja tai hinkkasin kosketusnäyttöä. Kuvauskohteeksi laitoin toisen jalustan nokkaan viime viikolla käsiini saamani neuvostokameran jota maailmanlaajuisesti kutsutaan tankiksi, siis panssarivaunun toisella nimellä -ei esimerkiksi bensatankiksi.

Tässä saamani kuvat, johdonmukaisesti ja vertailukelpoisesti verkkojulkaisuun laitettuina.

Ensin raw-muotoinen tallenne, jonka muunsin photoshopin ARC:lla defaultista automaattisäädöllä jiipekiksi, jonka tallensin web-kokoon täydellä laadulla.

Sitten edellisen yhteydessä kameran muistiin tallentunut jpg-rinnakkaiskuva samalla metodilla kuin raw, käyttäen tässäkin samaa photarin raw-konvertteria vaikka se on vulgaaria, barbaarista ja vaikka mitä kamalaa [sarkasmi huom.] 
Painoin ohjelmassa ja web-julkaisimessa täsmälleen samoja nappeja kuin rawissakin.

Kolmantena kuvana "mummo-asetuksella" eli täysautomaatilla napattu kuva, jonka äärimmäisen amatöörimäisesti ja säälittävästi tuuppasin Picasa-nimisen aplikaation läpi webbikokoon ja ilman mitään muokkauksia tai säätöjä ulos kuorestaan ja saman tien tähän.


Mielestäni on sama, missä muodossa puhelimen kameralla kuvaa. Puhelinkamera on z-sukupolvelle useimmiten ainoa "kamera". Sillä otettuja kuvia katsotaan valtaosin puhelimen ruudulta ja käsitellään puhelimeen suunnitelluilla ohjelmilla, joista jotkut ovat tietokoneelle alunperin tehtyjen ohjelmien mobiiliversioita.

Mitä sitten?
Juu... ihan vapaasti! Mutta saisivat pitää suunsa kiinni, jos ja kun joku vieläkin tekee kuvia tietokoneella, katsoo niitä samaisella apparaatilla ja paskat nakkaa puhelin apppseille!
Someen kun tyrkkää kuvan jonka eteen on nähnyt jonkinlaista vaivaa jotta se näyttäisi katsojan silmissä miellyttävältä, hakkaa suurimmalta osalta päätään seinään.
Kuvavirta menee vilkaisuilla ohi, ja jonkun kohdalla painetaan tykkää-nappia. Jotkut tuntuvat painavan sitä kaikkiin kuviin: aivan paskoihinkin. 

Lomografiaa - > lomoilua

Suurin osa valokuvauksen harrastajista tavoittelee "upeaa kuvaa",  joka on terävä ja värikäs. Huipputerävä ja kontrastikas, kuin mandariinisorsa tavallisten telkkien joukossa.
Niin miäkin vielä jokin aika sitten, vaikkakin luonnonmukaista kuvaa tavoitellen. 
Mutta tämän alkuvuoden aikana olen kehitellyt kuvausmenetelmiä ja vähän laitteitakin, tavoitteena valtavirrasta poikkeava loppputulos.
Sain hankittua palkkikameran, ja kehittelin sen perään digikamerarungon. Ison koon kameran edut vaikuttavat kuitenkin jäävän toissijaiseen asemaan, kun digillä voi tehdä perspektiiviin ja terävyysalueisiin nähden jokseenkin saman.
Mutta sävyalojen ja syvyysvaikutelmien luominen on alue joka minua kiinnostaa erityisesti. Kesän koittaessa pääsen "tosioimeen" ison kameran kanssa. Tällä haavaa ovat menetelmätestit edelleen kesken.

Palkin lisäksi olen saanut hankittua edullisesti suurennuskojeen. Joku trollasi somessa heti, kun sanoin sitä suurennuskoneeksi. Mutta ellen olisi googlannut "kone"- sanalla, olisi laite jäänyt löytämättä. En ole erityisen kiinnostunut vedostamisesta, mutta laitteen antama valo on käyttökelpoista paperinegatiivikuvauksen esivalotuksissa.

Alaotsikossa on että "lomografiaa"
Nettiä selaillessani olen useasti kulkeutunut sivuille joilla puhutaan lomosta, lomokuvasta, ja lomoilusta. Kyseessä on kuten kaikki muutenkin tiedämme; huonolaatuilsilla tai sellaisia jäljittelevillä, melkeinpä lelukameroilla harjoitettava kuvaaminen ja kuvatyyli joka syntyy melkein lonkalta laukoen. Itävaltalainen firma lomography.com on hoksannut markkinaraon, ja myy lomoiluun sopivaa kalustoa enemmän tai vähemmän älyttömään hintaan. Jenkeissä lomokameroita myydään sisustusliikkeissä ja vaatekaupoissa. Ja hipsterit ostavat. 

Minua kiinnostaa lopputulos, eli lomografinen kuvatyyli. Vaikka se  nykymittapuun mukaan on aivan kuraa; pehmeää ja väreiltäänkin omituista, se on jotenkin silmääni sopivaa.
Toinen koulukunta lomoilussa perustaa kuvan tuottamisen kalliilla kameroilla lomoksi. Tuhansien eurojen välineillä kuvataan kelvotonta laatua. Järkeä vai ei?
Sillä kuten valokuvauksella yleensäkään, ei lopulta ole paljoakaan tekemistä järjen kanssa, kun kuvataan omaksi iloksi tai tehdään niinsanottua taidetta. Kaupallinen kuvaaminen on eri asia: asiakas tai tilaaja määrää tyylin, ja hinnan. 

Ylläolevassa kuvassa on viimeisin hankintani; vaihtokaupalla saamani Zenit, joka esiintyi jo alussa, puhelimen kameran mannekiinina. Aiemmassa postauksessani esiintynyt Topcon meni vaihdossa Zenitiin. Moni kamerakeräilijä  pitää minua hölmönä, kun tein tuollaisen vaihto-operaation. Zenittiä on maailma puolillaan, Topconiakin paljon mutta keräilyarvo aivan toista luokkaa.
Mutta kun minä en keräile kameroita tai optiikkaa. Hankin ne käyttöä varten, ja hävitän hyllyntäytteet melko pian jos sellaisia sinne alkaa kertyä tyhjänpantiksi. Keräilen mieluummin filateliaa monissa muodoissaan. Ja vanhoja valokuvia. Välillä uudempiakin.


Zenit on filmikamerana uskottava. Se ei ole varsinaisesti lomoilukamera, vaikka alan harrastajat sellaisenakin sitä pitävät. Filmistä ja kehitysprosessista riippuen lopputulos voi olla lomoakin, mutta siihen pitää "panostaa".
Kuvassa on digirunkoon ruuvattuna itäsaksalainen Pentacon, joka tuli Zenitin mukana. Zenitissä on kuvassa Helios-objektiivi, joka minulla oli ennestään. Se kuuluu Zenittiin alunperin.
Kuvasin tuolla digi/Pentacon yhdistelmällä muutama päivä sitten, ja olen hyvin tyytyväinen kuvatyyliin joka sillä syntyi. Materiaali on yksinkertaisesti muokattavissa lomografisesti.

Tämä kuva, Porin Reposaaressa sijaitsevan seurakunnan leirikeskus Junnilan päärakennuksesta on otettu 5D / Pentacon- yhdistelmällä. Jälkikäsittely on maltillista. Kuvan tunnelmaa voi kyllä tavoitellla "normaalilla" kameralla otetulla tiedostolla, mutta jokin siitä jää puuttumaan. Pikasuodattimia käyttämällä kuvan "sielu" häviää, ja lopputulos on mitään sanomaton.

Seuraavaksi

Latasin tänään Zenittiin ensimmäisen filmin: Agfa APX 100:n, josta minulla ei ole mitään aiempaa kokemusta. En ole koskaan kuvannut mustavalkoista Agfan filmille.
Kuvalaskuri näyttää että filmille on otettu yksi kuva. Salamasynkka on vain 1/30 sekunnille, jolla ei ole minulle juuri mitään merkitystä kun en salamaa käytä.
Konicassa on ladattuna ISO50 filmi. Seuraavalle kuvausreissulle täytyy varmaankin ottaa molemmat kamerat mukaan.
Palkkikelejä odotellessa...

Porissa: 24.4.2018
.
..
...