Pyöräilykuvausta ja varustelua

Kesäkuu alkaa vedellä viimeisiään, runsas viikko ja ollaan heinäkuussa. Ja alkaa tapahtua: Porissa heinäkuu on täynnä tapahtumia. Suomiareenaa "jazzia" ja vaikka mitä.
Olen ollut blogipäivitysten suhteen jälleen laiska. Sisältöä olisi saanut tuotettua vaikka joka päivä, mutta en ole toimertunut, niin kuin täälläpäin pruukataan sanoa.

Kuvia on kertynyt koneelle paljon. Aiheita melko laidasta laitaan, jopa lintukuvia. Alettuani toukokuun alulla pyöräilemään kameran kanssa, kuvia on kertynyt huomattavasti enemmän kun autolla tai kaupungillla kävellen liikkuen. Pyöräilen kuvatakseni, mutta myös jonkinlainen kunnon kohotuskin on tullut välillä mieleeni. Päivityksen lopussa on siihen liittyvä juttu, mutta ensin kuvia. Tämähän on ennenkaikkea kuvablogi.

T.E.H.D.A.S.

Aivan aluksi viimeisimpiä ottamiani kuvia, tältä juhannuspäivän aamupäivältä. Kukaan ei liiku juhannuspäivän aamupäivällä, aamusta puhumattakaan. Suurin osa tätä amatöörien juhlaksi kutsumaani juhlaa juhlineet ovat jonkinasteisessa koomassa pitkälle iltapäivään ja melkein iltaan saakka. Hieman kolea ja tuulinen, jopa sateenuhkainenkin sää edesauttoi hakemaani yksinäisyyttä vielä lisää.
Alaotsikon TEHDAS, pisteineen viittaa paikkaan, johon palasin tänään uudelleen. Googlatkaa, jos asia kiinnostaa enemmän, pisteiden kanssa.

Facebook:iin lataamani video: Pidin mökissä hetken sadetta, kun sellainen sattui pyöräilyistäni ensimmäisen kerran "päälle".
Hyttyshyökkäys osui minuun mökissä istuskellessani. Niitä oli todella paljon.

Veturi-ilmoituksia

Pyöräilylenkkini varrelle sattuu usein rautatieasema, jolle pysähdyn kuvaamaan vetureita. En tee niistä ilmoituksia, ellei kohdalle satu jotain aivan erityistä. Imoituksia tehdään rautatieharrastusryhmiin somessa, ja varsinkin webissä toimivaan vorggiin eli vaunut.orggiin.
Tässä pari tämänpäiväistä:

Päivystäjä. deeveri, litteralla 2646. Nykyväreissään. Taustalla niitä pahamainisia venäläisiä hiilivaunuja. Miksi? Koska transiittoliikenne Novosibirskistä Tahkoluotoon tapahtuu niin suurilla junilla että radanvarren talot ovat vaarassa hajota

Juhannusaika on ilmeisesti ajanut nämä viisi veturia tauolle. 2621 on jo vähän virttynyt. Dv12 veturit ovat lajinsa viimeisiä, mutta edelleen hyvin käyttökelpoisia ja tarpeellisia.

Dv12-sarjaa on aikoinaan valmistettu kolmessa valmistussarjassa: 2500-sarjaa valmistettiin 1960-luvulla, osa 2700-sarjasta 1960-luvun lopussa ja osa 1970-luvun alussa. Hieman erikoisesti Dv12-tyypin viimeinen tilaussarja oli 2600-sarja, vaikka 2700-sarja oli jo aiemmin valmistunut. 2600-sarjan viimeinen yksilö, nro 2664, valmistui vuonna 1984. (wikipedia)

Radanhuoltovaunu 

Eteenpäin

Matkani jatkui asemalta toiselle. Poikkesin lentoasemalla, mutta siellä ei ollut tällä kerralla mitään mielenkiintoista. Juhannus on halvaannuttanut melkein kaiken liikenteen.
Mutta tämä spottauspaikan viereisellä pienellä parkkpaikalla esiintyvä uusi "help" kilpi kiinnitti huomioni. En ole tuollaista ennen nähnyt. Nyt näin niitä matkani varrella muualllakin. Pitäisiköhän soittaa . . .

Itäkeskuksen Prisman parkkipaikka ei voi olla muuna päivänä näin autio

Tekevät Mikkolaan uutta voimalinjaa

Kevli" Ulvilasta Poriin. Reppuränni oikealle, Mikkolaan ja Metllinkylään, sekä edelleen Sampolaan, Väinölään jne...

Tällaisissa paikoissa kannattaa ajella varovasti. Näistä tunnelinpätkistä sukeltaa välillä päättömästi kusipäitä, jotka ajavat nenä kiinni kännykässä, kuulokkeet korvilla ja aina väärää puolta tai oikaisevat miten sattuu. Samaa näkee kaupungilla kadunkulmissa, ja kevyenliikenteenväylillä yleensäkin.
Kusipäät luulevat ettei polkupyörällä liikuttaessa ole mitään liikennesääntöjä, eikä järkeä tarvitse käyttää. Vaikeaa se tietysti onkin ellei sitä järkeä ole. 

Mieleen ja kuviksi painunutta parin kuluneen viikon ajalta

Popon - eli Porin polkupyöräilijät ry:n  ajelulla Noormarkun ruukkiin, tiistaina pari viikkoa sitten. Pyöriä melkein laidasta laitaan, mukana myös tämä criseri, jonka tankolaukussa soi Olavi Virta. 

Itselleni Popo:n lenkin kohokohta oli pääsy Villa Mairean tuntumaan. Kun arkkitehtuuri on yksi mielenkiinnonkohteeni, tämä oli merkittävä näky. Sisäpihalle emme voineet mennä. 

Parkkeerasimme pyörät Havulinnan sisäpihalle. Havulinna rakennuksena on hieno, mutta ei herätä minun mielenkiintoani siinä mitassa kuin sen tuntumassa oleva "mairea".
Annoin tälle kuvalle nimeksi: läskit lukkoon. Ellei termi ole tuttu, noita paksurenkaisia maastopyöriä kutsutaan läskipyöriksi, tai lyhyesti; läskeiksi. 

Porin taidemuseon kokoustilassa, rakennuksen toisessa kerroksessa on näyttely, nimeltään Joki.
Vaikka teokset ovat "ihan kivoja", en tälle kokoonpanolle syttynyt. En sitten millään. 

Tämä sensijaan säväyttää joka kerta. Ja nyt sen kuvaaminenkin on sallittua.
Juséliuksen mausoleumin sisätilojen kuvauskielto on poistettu marraskuussa 2018. Mausoleumi sijaitsee Käppärän hautausmaalla, Porissa. 

Sigrid Juséliuksen sarkofagi, mausoleumin keskiössä. Tällaisen kuvan tekeminen on aiemmin ollut mielessäni, kun olen mausoleumissa käynyt. Nyt se tuli tehtyä. Ja nimenomaan mustavalkoisena, cvaikkakin digillä kuvattuna. Olen mustavalkokuvista sitä mieltä että ne pitäisi kuvata filmille. Mutta menee se näinkin, kun vähän paneutuu asiaan kuvan "luomiseessa". 

Mäntyluodossa, Kallonlahden laiturissa pistäytyi pariksi päiväksi moderni saksalainen purjelaiva.
Parkkitakiloitu Alexander von Humboldt II, on kopio esikuvastaan joka rakennettiin 1906 ja toimi kjoululaivanavuoteen 1988. Tämä uusi valmistui vuonna 2011. Laivassa on 20 hengen vakituinen miehistö ja 50 henkilöä koulutettavana. Laivan kotisatama on Bremenhaven. 

Melkein mausoleumin kohdalla, Maantiekadun toisella puolella, Käppärässä, on leikkipuiston yhteyteen rakennettu tällainen. Kuvan perspektiivi on kunnossa, eikä kyseessä ole näköharhakaan. 

 Pyöräilin juhannusaattona kaupungilla, ja päätin ajaa paikkaan johon harvemmin polkupyörällä mennään. Teljäntorin kattoparkkiin. Luiska lähtee Antinkadulta. Autolla ajettuna verraten se tuntuu fillarilla paljon jyrkemmältä. Jouduin laittamaan sähköavustuksen täydelle teholle, ja vaihteen pienimpään pykälään. Painopiste eteen ja apinan raivolla ylös.

Lopuksi:  Alussa mainitsemani "juttu"

Kun toukokuussa, 800 ajettua kilometriä sitten hankin sähköavusteisen maastopyörän, olin sitä mieltä kuin olen aina ollut, etten ikinä pistä pyöräilykypärää päähäni. Sen hankein päähäni kahden lyhyen lenkin jälkeen. Ja päässäni se tulee pyöräillessä olemaan.
Samaa mieltä olen ollut klosseista ja lukkopolkimista, etten uskalla sellaisia, ja pärjään ilmankin.
Mutta siinäkin tulin hyvin äkkiä toisiin ajatuksiin ja taas oli mentävä kauppaan....

... ... .. maastopyörään en lukkopolkimia hanki jatkossakaan. Eikä niillä sähköavusteisessa pyörässä oikein muutenkaan ole niin suurta tarvetta...
Mutta: sain hyvinkin edullisesti käsiini maantiepyörän, jollaista en luullut pystyväni hankkimaan. Sellainen on aina ollut mielessäni, mutta päädyin hankkimaan sähköavusteisen, ja nimenomaan maastopyörä- sellaisen.
Ghost sai seurakseen Serious:in, sakasalaisen maantiepyörän. Ensimmäinen omistaja joka päätyi sen itselleen sopimattomana myymään, oli tilannut pyörän Saksasta, ja ajanut pyörällä vain noin sat kilometriä. Pyörä on uudenveroinen, ja kooltaan minulle sopiva, 60 senttinen. Taipaleeni sen kanssa ei ole vielä oikein alkanutkaan, lukuunottamatta tuntuman hakua suljetulla alueella, liikenteen ulkopuolella. Sen perusteella hankein pyöräilykenkiini klossit, ja kampiin lukkopolkimet.

 On olemassa pyörä- ja pyöräilyetiketti: koskien maantiepyörien ulkonäköä, varustelua ja niillä ajamista. Se sisältää ohjeet värisävyistä, renkaan asennuksesta oikealle kohdalle vannetta, ja niin edelleen. Etikettiä harva noudattaa, ja se on nykypäivänä hieman koominen. Mutta on olemassa kuitenkin.
Joiltakin osin ymmärrän sitä, mutta joiltakin en. Hankkimani pyörä piti täydentää joiltakin osin. Etikettiä rikkoenkin.
Etiketin mukaan maantiepyörään ei kuullu satulalaukkua. Jos juomapulloja on kaksi, ne saa olla asennettuna niin kuin tuossa omassani. Mutta jos niitä on vain yksi, sen pitää olla viistoputkessa, ja toinen telinekin siinä tapauksessa pitää olla pois. Pyörään ei saa kiinnittää työkaluja, kuten tuota pientä pumppua joka on kuvassa olevassa omassani kiinnitetty telineeseen, juomapullon viereen. Juomapullon joka on väärässä telineessä ja väärän värinen. Nopeusmittari, jonka lähettimen kiinnikkeet haarukassa (keltaiset) olivat väärän väriset, siirtyi toistaiseksi olemaan kaapissa. Ei etiketin vaan epätarkkuuden vuoksi.

Näillä mennään

Porissa, juhannuspäivänä 2019:

22. kesäkuuta. 

.

..

.