Piknikin loppu ja neitsytmatka

 Otsikko on sekava. En ollut eilen piknikillä enkä varsinaisella neitsytmatkallakaan, mutta parin asia suhteen pyöräilyäni voi sellaiseksikin kutsua. Piknikki liittyy uutiseen jonka saimme lukea pari päivää sitten. Neitsytmatka muuhun joka selviää lukemalla ja katsomalla.

 

Piknikki, oikealta nimeltään Pic nic - on vielä parinkymmenen päivän ajan kahvila, Puuvillan kauppakeskuksessa Porissa. Keskeisellä paikalla esiintymislavan tuntumassa, kauppakeskuksen "pääväylien risteyksessä" korkean katon alla.
Se lopettaa toimintansa 28.8.2024. Toimittuaan kauppakeskuksen avaamisesta asti. Siitä on tänä syksynä kulunut 10 vuotta. Picnic on ketju, jolla on useita tomipaikkoja eri puolilla Suomea. Ketjun myyntistrategia tai joku muu hieno strategia ei firman edustajan mukaan enää sovi yhteen tämän paikan kanssa. Pitkäaikaista vuokrasopimusta ei tulla jatkamaan.

Kauppakeskuksen edustaja keroo että paikale on tulevan käytön suhteen suunnitelmia ja ilmeisesti uusi toimija tulossa. Sitä ennen paikka täytyy remontteerata perusteellisesti. Niin kuin aina kun joku firma lopettaa ja uusi tulee tilalle. Kestävää kehitystä, kun toiimiva toimintaympäristö heitetään roskalavalle ja rakennetaan aina uusi tilalle, vaikka aiempi palvelisi aivan hyvin tarkoitusta jos se sattuu olemaan sama.

Ensimmäinen  ja tämä toinen kuva kahvilasta ovat vuoden 2021 maaliskuulta, kun oli koronasulku ja paikat kiinni asiakkaiden oleskelulta. Take away (vie mukanasi pois) toimi vielä, mutta penkeille ei ollut asiaa mennä aikaansa viettämään.

Syyskuussa 2022 oli koronasulku ohi ja kahvia saattoi nauttia jo paikan päälläkin. Paikka ei muodostunut itselleni kantasellaiseksi, mutta mukava siinä oli muutama kerta seurailla kauppakeskuksen elämää. En sano että tarkkailla tai seurailla ihmisiä, kun sellainen ei ole sopivaa.
Kehitys on asiakkaista piittaamatonta, mitä tulee kahviloiden strategiasuunnittelijoiden näkemyksiin. Porissakin on useampi paikka joka on mennyt kiinni, kun he ovat katsoneet käppyröitään ehkä liiankin suurella voittomarginaalilla.
Minä löydän kyllä kahvilani. Ja löydän ne sellaisten ylläpitäminä joilla on perinteitä ja tavoitteita muunkin kuin esimerkiksi jääkiekkoilun alalta.

Neitsytmatkalle

 

Titacicin ensimmäinen matka, neitsytmatka joka jäi sen ainoaksi ja keskeneräiseksi, on varmaankin tunnetuin. Mutta tämä ei ole niin juhlallinen, mutta ensimmäinen Varvourinjuovan yli johtavan rautatiesillan ylitykseni sen uudistettua kantta myöden. Se ja toisen rautatiesillan kevyenliikenteenväyän lankut on uusittu ja kaiteet rakennettu uudelleen, turvallisemmiksi varsinkin lasten kulkea. Kaiteet ovat nyt 145 senttiä korkeat, eivätkä enää kanaverkkoa.

Varvourin siltaa ei olisi oikeastaan vielä saanut kulkea, mutta menin kun muutkin menivät. Oikein mukavan tuntuinen ja hyvin tehdyn oloinen oli tämä. 

Väinölästä Tupalaan mennessä on ollut rautatien tasoristeys, jossa puomit ja varoituslaitos. Kiskot on nyt rullattu pois, loppukin varoituslaitos purettu ja kiskojen paikan päälle laitettu asvaltti. Mierontieksi kutsuttu rataosuus on siis poikki aiempaa aiemmin.

Jatkoin Varvourilta Kalaholmaan ja Isojoenrantaan johtavalle, toiselle rautatiesillalle. Sen korjaustyön viimeistely oli vielä käynnissä enkä pakannut sille. Mutta kaiteet ovat komiat. Tätä kirjoittaessani se on jo avattu liikenteelle. Siis kevyelle liikenteelle. Samana päivänä kun koulut alkavat.

Melko laajan pyöräilylenkkini loppupuolella pysähdyin tämän, myös uutisissa esiintyneen sillan tuntumaan. Aittaluodossa alunperin myös rautatietä varten rakennettu silta sulkuportteineen.
Sillalle on asetettu painorajoitus. Toivottavasti se saa olla toisetkin sata vuotta. 
Tää on "tinkilistallani" dronekuvaamisen jonossa. Mutta sen alan kuvaaminen on jäänyt melkein kokonaan. Ehkä jonain tyynenä päivänä vielä.

Kävin lenkilläni katsomassa uutta Pohjois Porin monitoimitaloa. Sen yhteydessä on myös koulu johon Ruosniemen ja Toejoen koulujen oppilaat siirtyvät. Ruosniemen koulu on jo purettu. Toejoen koulusta en tiedä, en ole kuullut tai lukenut mitä sille tullaan tekemään.

Ja vakio-kuvauskohteessani: SKiB:n kulttuurikeskuksen rakennustyötä seuraamassa ja dokumentoimassa. Eteläpuiston ja Mikonkadun kulmassa.

Silta- neitsytmatkani oli samalla neitsytmatka juuri hankkimalleni kameralle minun käytössäni.
Jotta asettamani 12 filmikameran määrä säilyi, vein yhden aiemmista hyväntekeväisyyteen. Tämä oli "pakko saada". Sen tekniset ratkaisut olivat 50-luvulla ennennäkemättömiä. Joidenkin tietolähteiden mukaan ensimmäinen yksisilmäinen peilikameramalli, vaikka onkin keskussulkimella varustettu.

Käytin tätä Fujifilm:in pokkaridigiä, ottaessani kuvat Contaflexista. Nyt salaman kanssa. Pistin tämän kuvan tähän huvin vuoksi, kun tuo kameraa suurempi salamalaite on huvittavan kokoinen kameran kokoon verrattuna.
Pokkarillakin saa, kun osaa - oli eräs kommentti somessa, kun joku oli ottanut jotain festivaaleilta kuvia pokkarilla. Kommentoijalla on iso megakamera jolla saa, vaikkei osaakaan???  Hah. Kunhan saivartelen ja naljailen. Kerroin jossain muussa keskustelussa inhoavani kamerarunkkausta, mutta se ei liity nyt tähän millään tavalla. Eihän.

Mustavalkoista filmikuvaa erikoiselta filmiltä

Viikko sitten oli Ulvilassa hansamarkkinat. Keskiaikateemaiset mukavat markkinat. Käytiin.
Minulla oli kamera mukana: Rolleiflex, jossa vähän erikoisempi ortokromaattinen Fomapan 400 filmi.
Sikäli erikoinen, että 400-iso herkkyys ei ole tavallista ortofilmeissä. Yleisimmin ne ovat 25.
Ortofilmijän on sokea punaiselle, mutta sen lisäksi tämän erikoisuus on sinisen toisto. Sininen taivas hehkuu valkoisena ja kaikki muukin sininen erilaisena kuin tavallisessa filmissä tapahtuu.

Otin negatiivista reprokuvan ja sitten tämän skannerilla. Melko konstikas skannauksen osalta. Reprona melkein nätimpi. Olen ennenkin todennut repron tomivan paremmin, varsinkin 6x6 koon negoissa.
Repro tarkoittaa sitä että laitetaan negatiivi valopöydälle ja kuvataan se kameralla. Skanneri on skanneri.

Janne Hankilammi oli myös tullut markkinoille. Kuvailimme samaa kohdetta, samoja ritareita.
Pyysin häneltä lupaa saada käyttää hänen tätä ottamaansa kuvaa vertailukuvana ortokromaattisen sinisävyjen vertailuksi. Olin niin tohkeissani tilanteessa, etten huomannut ottaa puhelimellani väriä vertailuksi. Kiitokset Jannelle!
ja malleille: #mcssatakunta Medieval combat sport Satakunta. 

Työn ääniä

Herään ennen kun työläiset aloittavat töitään. Loppukevennyksenä tämä tämän kesän äänimaailmaa edustava otos makuuhuoneemme ikkunasta muutama päivä sitten.
On hyvä asia että taloyhtiö on hoidettu hyvin, ja hoidetaan jatkossakin. Talo täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sen tulen varmaan näkemään. Reposaaren saarentorni, josta muutin täytti myös, mutta muutin pois puolisen vuotta ennen sitä.

Seuraavassa  jaksossa odotettavissa:   kuvia contaflexin neitsytfilmiltä - jos ,,,  aina voi mennä joku pieleen. Varsinkin filmikuvauksessa ja melkein 70 vuoden ikäisillä kameroilla touhutessa.

 

Porissa: 8.8.2024

 

..