Valtion velanotto euron kolikkoina

 Uutisissa kerrottiin valtion ensi vuoden budjetista. 

Suomen valtion velanotto tulee olemaan 12 miljardia euroa. Millainen luku se on. Kaksitoistatuhatt miljoonaa. 12 000 000 000. 12 ja  yhdeksän nollaa. 

Hahmotetaan sitä yhden euron kolikon pksuuteen suhteutettuna. Euron kolikon paksuus on 2,33 millimetriä.  12 miljardia euron kolikkoa päällekäin: 27 kilometriä ja 960 metriä korkea pötkö.  Voi pyöristää 28 kilometriin, kun velkaa saattaa joutua ottamaan jopa lisää. Kaadetaan pötkö kyljelleen. Se yltää melkein Porista Harjavaltaan. 

Yhden euron kolikon halkaisija / läpimitta on 23,25 millimetriä, ja paino 7,5 grammaa.  12 miljardia euroa euron kolikkoina painaa 90 miljoonaa kiloa. Keskiverto junalastillinen Tornion terästehtaan  terästä painaa noin 5 tuhatta tonnia, 5 miljoonaa kiloa.  Jos valtion ensi vuoden  velanotto lastattaisiin juniin, niitä olisi ratapihalla 18 junaa. 

Kiitos ja hyvää illanjatkoa. 

Tiernapojat ja Lucianeito

 

 

Mutta ensin kamerauutisia

 

Ajauduin objektiiviostoksille, kun joulukuun suoma ylimääräinen määräraha poltteli tililläni. Jossain aiemmassa postauksessani varmaankin löpisin vähän pieleen menneestä nostalgiakamerahankinnastani, joka päättyi kuitenkin onnellisesti, saatuani vialliseksi osoittautuneen kameran hinnan takaisin.
Ajattelin ja edelleen on niin etten enempää kaneroita tarvitse laatikkooni, mutta yksi puute polttovälivalikoimassani filmikuvaukseen liittyen on. Mutta se tulee pian korjattua.

Ylläolevassa kuvasarjassa on kolme 28 millistä 42 millisellä kierresovitteella olevaa linssiä. Pian kameraan ruuvaamani on niistä tuo Pentacon. Samaa on valmistettu noiden kahden lisäksi muutamalla muullakin nimellä.

Kamera johon halusin saada linssitäydennystä. Kuvassa helioksen (neuvostoliitto-lomo) ja cosinan cosinoni normaaliobjektiivit, siis 50 ja 55 milliset. Cosinassa kiinni cosinon. Normaaliobjektiiviksi kutsutaan kinokoossa kuvatessa linssiä jonka kuvakulma vastaa suunnilleen ihmissilmän terävänä näkemää näköalaa.
Mutta se on valokuvassa mielestäni vähän tiukka, kapea, rajallinen.
Nuorena, alkavana valokuvausharrastajana piti saada pitkää putkea, zoomia ja sellaista jolla näki "kauas". Mutta kun vanhemmaksi elää, niin hakee laajempaa näkökulmaa.

Digipuolella minulla on laajakuvaisempaakin linssiä, mutta se on oma lukunsa. Nämä vanhan ajan ruuvilinssit voi adaptoida dgikäyttöönkin, johon liittyen tilasin yhden adapterin lisää. Tai toisen; ei minulla niitä enempää ole. 42 millisen ruuvin saan adapterilla digikameraan mutta pian saamallani 39 - 42 millin kierresovitteella saatan päästä kuvaamaan digilläkin Jupiterilla ja toisella 39 millin kierteellä sovitettavalla lasilla. Puhumattakaan että niitä voi kokeilla tuossa aliarvostetussa cosinassakin.

Kamerarunkojen arvostus on kummallista. Tietysti kameran käytettävyys, ergonomia ja kestävyys vaihtelee. Jotkut sopivat paremmin käteen ja toimivat täsmällisemmin kuin toiset. Mutta kamerarungolla on kaksi päätehtävää: siirtää filmi ruudusta seuraavaan, ja räpsäyttää suljinta oikealla nopeudella. Kaiken lopun, suurimman osan kuvaan päätyvästä sisällön laadusta tekee kameran nokala oleva objelktiivi, lasi, linssi. Jälleen olen päätynyt havaintoon, jossa rungon merkitys on tärkeintä erään N-alkuisen kameran käyttäjien keskuudessa.

 Pari esimerkkikuvaa Cosinalla otetuista

Digikameraan sovitetulla 50  millisellä cosinonilla. Räpsöössä joku kesä

Filmille Koivistonluodossa, vuosi sitten joulun alla. Valo on vähäistä, filmi rouheaa ja kehitysprosessikin 

Ulvilan kirkolla. Runko oli Cosina, mutta linssi taisi olla neukku-Helios. Mutta onhan tuo piirroltaan ihan siedettävä. 

Otsikkoon

Meinasin  että kirjoitan tiernapojista enemmänkin ja ennenkaikkea heistä. Mutta eihän nyt nykyään sovi alkaa analysoimaan arkoja asioita. Joku loukkaantuu tai närkästyy, woketukseensa ja cancelointiinsa.
Mutta karrikoiden: Tiernapoikien murjaani ja Lucia-neito. Käsityksemme heidän habituksestaan muhii pinnan alla. Mutta sitä ei parane mennä ääneen lausumaan.

Aivan sama mutta eri asia on se, kun joku piripää päättää vetää ensimmäistä vastaantulijaa turpaan. Poliittisesti tai paremmiinkin ei sinne päinään. Paasaamaan pääsee kaiken maailman tuppuraiset. Eleivät itse asiasta niin siitä että miten kukin tai joku siihen suhtautui. Ei ainakaan niin kuin he olisivat halunneet. Ja jos olisi niin senkin olisi voinut kääntää nurin.

70-luvulla oli alakouussani kolmannesta kuudenteen luokkaan tiernapojat oman luokkani tehtävänä esittää kuusijuhlassa. Murjaanilla oli mustat sukkahousut naamallaan. Herodes huusi alkulaulunsa jälkeen ensimmäisinä vuorosanoinaan: "HOOO!!!  miksi sinä olet noin musta"  niin että yleisön takimmanienkin rivi pelästyi.
Minusta meinasi opettaja herodesta, mutta en kertakaikkiaan ollut näyttelijäainesta, vaikka laulaa osasinkin.
Lucianeitoa en ole koskaan luonnossa nähnyt.

Objektiivi ja kierresovite, jotka pian saan kokeiluun ja käyttöön, maksoivat vain muutaman kympin. Kinkkuun, kaloihin ja muuhun jouluiseenkin jäi rahaa. 

Hyvää viimeisen adventtijakson jatkoa.

Porissa 16.12.2024

_____

 

Rax ja pari muuta menneen ajan juttua

Otin esiin viime vuoden filmikuvista esiin poikkeavalla tavalla ottamani kuvan. Kansiosta jonka kuvat eivät laadullaan häikäise, mutta saavat merkityksiä ajan kuluessa. Niin tämä blogijulkaisun aloituskuvakin. Kuvaustavasta selitys päivityksen lopussa.

Vuoden loppuun mennessä päättyy yksi ajanjakso, kun "raxi" menee kiinni. Sen toiminta alkoi Itäpuiston varrella  vuonna 1996, aluksi nimellä Golden Rax Pizzabuffet. Kaupungin keskustan näivettyminen ja jopa autioituminen on kulunut aihe, joka sosiaalisessa mediassa toistuu koko ajan. Se on aika ärsyttävää, mutta en siitä enempää. Rax on kuitenkin tapaus josta minulla on muistoja sen kulta-ajalta, 2000-luvun alkuvuosilta. Sielä tuli käytyä kymmeniä kertoja. Se että siellä sai ja saattoi syödä "niin paljon kun haluaa", oli silloin uutta ja yksi syy. Mutta silloin sen pizzatkin olivat aika hyviä. Viime ajoilta on kuulunut toista, mutta en ole enää ulkona ainakaan itsekseni enää moneen vuoteen syönyt.

Asiakasmäärät ovat laskeneet tasolle, että omistaja Restel on tehnyt johtopäätöksensä ja sulkee paikan. Uutislähde jota suurempi media käytti uutisoinnissaan paikan sulkemisesta oli facebookin roskalava-ryhmä, jossa paikka on tarjonnut lautasia haettavaksi ilmaiseksi. Siinä tuskin on ollut asiakaskatoa.

Mutta katsotaanpa muutma kuva paikasta. Yhtä kuvaa etsin useampana päivänä koneiltani, mutta en löytänyt. Jatkan ehkä etsintöjäni tai se tulee vahingossa vastaan. Kuva jonka otin Kauppahallin puolelta, sieltä raxiin johtaneen oven lasin läpi. Kuva jota en ole nimennyt arkistooni järkevällä tavalla, vaan se piilottelee siellä joko numerosarjana tai jollain typerällä nimenllä jota ei voi muistaa eikä viittaa esimerkiksi kauppahalliin

Lokakuu 2023, filmikuvassa

16. Huhtikuuta 2018. Juhanaherttuan taloa jonka jatkona on hallitalo, ollaan alkamassa purkaa. Kun sen kattohuoneistossa syttyi tulipalo ja sammutusvedet tuhosivat loput. Kuva on isolinnankadulta, itäpuiston kulmassa. Raxin mainoskyltit vielä näkyvissä talon nurkalla.

Kuukausi myöhemmin, 25. toukokuuta. Talon purkaminen on edennyt.

Lokakuussa 2020. Juhanaherttua on purettu ja hallitornin rakentaminen alkanut. Oikeassa ylänurkassa näkyy pätkä nostokurkea. Otin purku-ja raksennustyöstä kymmeniä tilannekuvia, koko ajanjaksolta. Samanlainen proseduuri toistuu nykyään ruotsalaisen koulun nurkilla, kun SKiB:n kulttuuritalo rakentuu Eteläpuiston ja Mikonkadun kulmaan.

Maaliskuun lopulla 2023. Uusi hallitorni on noussut taustalle.

5.5.2022. Hallitorni on valmis. Rax on kuvassa näkyvän harmaan auton kohdalla. Porin paahtimo on häipynyt talosta Puuvillaan.

Paluu aloituskuvaan tai sen taustoihin 

Muistiinpanot filmiltä jolle aloituskuvan otin.





Kinofilmi 6x6 koon  rullafilmikamerassa tuottaa 60 x 35 millisiä filmiruutuja joissa on perforoinnitkin mukana.
Skannerissa ne eivät jää näkyviin, mutta reprona niitä voi käyttää kuvan tehosteena tai erikoisuutena.
Raxin kuva on skannattu, mutta tämä äestäjä reprottu. Filmi ja kamera on kuitenkin eri kuin rax-kuvassa. Raxin kuvan otin Agfan Isoletella tämän Rolleiflexilla.
Näiden kahden filmin jälkeen en ole sitä kuvaustapaa harrastanut. Kiinnostuksen kohteet filmikuvauksessa vaihtuvat ja kerran- pari  kokeillut eivät ole muodostuneet tavaksi tai käytännöiksi.

Isolette ?
rolleiflexinhan kaikki tietävät ja tuntevat

Se on tällainen "haitari" 50-luvulta. Kätevä ja kompakti rullafilmikameraksi, kun objektiivi taittuu kuljetusasentoon kameran sisään. Omassani on tyypilliseen tapaan tarkennus mennyt vuosien saatossa jumiin, mutta tarkennus on "äärettömässä" joten sillä voi hyvinkin ottaa kuvia.
Kuvassa myös rullafilmin puola ja  tavallinen kinofilmi. Siinämielessä kuin nämä mitään tavallisia ovat.
Filmikuvaaminen on kuitenkin tullut jonkin verran suosioon. Mutta ei tämän tyyppinen kokeileva touhu. Eikä tarvitsekaan. Puhelimella on ellei helpompaa, niin  vaivatonta saada hyvää kuvaa aikaan.


Filmikuvaus ja muukin on nyt elänyt minulla  hiljaiseloa. Mutta näköpiiriin on tulossa tapauksia joihin saatan "puuttua" kameran linssin läpikin. Tuomaanmarkkinaa sisällöntuotetaan muunmuassa torille tulevalla karusellilla, ja raatihuoneelle järjestyy tänäkin vuonna valotapaus vuodenvaihteen ilotulituksen jäätyä  ilmastonmuutoshurskauden alle.
Yritän pistää itseni liikkeelle. Jos ei sada.

Porissa:12.12.2024

...

Laboratoriossa ja bussissa

 

Koulujen kemiantunneilla teroitettiin paria asiaa monen muun lisäksi: Kemikaaleja ei pidä mennä haistelemaan, eikä laboratoriohommiin ryhdyttyä saa juoda tai syödä mitän.  Mutta minulla ei ole labraa vaan keittiö ja oissakin harvoissa tilanteissa vessa, jossa teen filminkehitystä. Paperikuviin tai -negatiiveihin en ole enää viitsinyt ryhtyä.

Testaasin 3.12.2024 filmin kehityksessä käytettävää kiinnitettä, jonka olin sekoittanut jauheesta 10.9.2024. Onneksi testasin enkä käyttänyt sitä tarkoitukseensa.
Kyseinen liuos on käyttökelpoista kuuden viikon tai 10 filmin verran. Filmejä tällä satsilla oli kehitetty kolme, mutta parasta ennen päivä oli jo lokakuun 22 päivä. Siitä päivästä oli kulunut jo toiset 6 viikkoa, kun nyt päätin testata onko kiinnitteellä vielä voimia yhden fimin kehitysprosessissa.

Olisi ollut: liikaakin. Filmi olisi mennyt kirkkaaks ja sille valottunut kuva kadonnut kun kiinnitteestä oli tullut happoa. Vanhentuessaan tarpeeksi kiinnitteen suolat kiteytyvät kiteiksi. Niin on minulla käynyt aiempien vanhaksi menneiden  kiinnitteiden kanssa.  Mutta tämä ei kiteytynyt, ilmeisesti siksi kun se oli suljettuna haitaripulloon jossa ei ollut ilmaa - yhtään.
Kiinnitteen kiinnitysajan voi testata, laittamalla siihen palan valottunutta filmiä. Kuten kuvassa tein. Kiinnitysaika on valmistajan ohjeessa 6 minuuuttia. Aikaa pidennetään puolella minuutilla/ filmi, kolmanen filmin jälkeen. Vanhimmillaan olen käyttänyt 7 minuutin aikaa.
Nyt testissä filmi kirkastui melkein alle minuutissa. Kuvattu filmi olii mennyt kuvineen kirkkaaksi tuossa 6 minuutissa.

No; ei se mitään. Vanha pois ja uusi satsi tekoon. Mutta tässä tuli kemian tunnit mieleen: Älkää haistako! Mutta minähän haistelin avaamaani haitaripulloa, kun terveen kiinnitteen tuoksut tiedän.
Olin mennä pers...  selälleni. Oli kuin olisi haistanut ylilatautuneen auton akun happoja. Sellainen lemu vallitsi ammattikoulussa, akkujen hidaslataushuoneessa vuonna 1982 jolloin sellaisessakin paikassa olin. Kaadoin haitaripullosta kannuun ja edelleen suppilon kanssa tuohon kuvan erlaan. Ei tarvinnut erikseen haistella; haju oli voimakkaan suolahapon. Kuinka väkeväksi liuos olisi muuttunut jos sen olisi antanut olla vielä komannetkin 6 viiikkoa. Olisiko haitaripullo liuennut ja happo valunut kaappiin. En kokeile toista kertaa. Kiinnitejauhe josta kemia sekoitetaan on tämän kohdalla halvempaa kuin suola; ainakin black friday:na.

Mitä vajaaksi jääneeltä filmiltä löytyi. Fillmiltä jota lähdin toiveikkaana kaupungille täyttämään, kameralla josta kirjoitin edellisessä postauksessani.
Voin todeta että aika kultaa muistot. 11 kuvan joukosta yksi jonka otin vertaillakseni aiemmin samasta paikasta ottamaani. Tietenkin isomman negakooon filmille kuvattu on erottelultaan parempi kuin kino. Koristeeksi ja muistoesineeksi nyt päätyneellä pokkari-Topshotilla olisi ollut arvoa käytettävyydessä, mutta kaapistani löytyy useitakin sen peittoavia kameroita. Joissa ei ole ainuttakaan muovista osaa.
Aikansa kutakin.

 

Linja-autoilusta

 

Taiteelllinen vaikutus kuvaan, kun automaattipokkarin pisin valotusaika on 1/8 sekuntia ja painoin salaman pois käytöstä ettei kuski pelästy tai pahastu.
Bussissa ei ollut tuolla hetkellä muita matkustajia, kun oli ensimmäinen adventti ja sunnuntai- vähän ennen puoltapäivää.

Linja-autoiluasia tuli mieleeni kun viime päivinä on ollut sosiaalista mediakeskustelua siitä kun Porin joukkoliikenteen lippujen hintoja korotetaan tulevan vuoden alussa, arvonlisäverokannnan nousun perusteella. Kauilippuihin ja arvolippuihin tulee korotuksia. Rahalla tai puhelimen mobiililipulla maksettavat kertaliput eivät kallistu.
Matkakortilla, johon minäkin lataan saldoa, maksettava kertalippu maksaa vuodenvaihteen jälkeen 50 senttiä enemmän. Nousee 2,50 eurosta kolmeen euroon. Jos matkansa maksaa kuskille rahalla, tai käyttää puhelimen "appia", se maksaa jatkossakin 3,50 euroa.

Hinnankorotus on tietenkin törkeää ja pöyristyttävää, ja kaikki lakkaavat nyt käyttämästä porinlinjojen linjuriautoja kuluissaan. Näin reagoi somekansa. Tai määkijät.
Menin kysymään eräältä että kuinka paljon hänellä menee rahaa bussilla kulkemiseen, onka laskenut. Hänkin vastasi, ettei käytä bussia. Hän menee omalla autollaan. Mutta varmaan prismaan kun kaupungissa parkkimaksut ja parkkikiekko käsittämättömän mutkikas käyttää. Parkkitaloihin ei voi mennä, kun autot kolhitaan ja jopa pyöränakselinnivelet kuluvat kireissä kurveissa parkkitalojen rampeilla.

Täytyi ottaa kalenteri - excelillä luomani auki ja katsoa mitä tänä vuonna on tullut maksamaan linjuriautolla kulkeminen. Kun olen ja ollaan sen vakikäyttäjiä. Ja matkakortille ladatulla arvolla mennään.

Tänäänkin mennään taas, ja vuotta on jäljellä kolmisen viikkoa. Mutta ei se mitään: Saa tästä jonkinlaisen kuvan mitä kulkeminen on tullut maksamaan.
Rahaa on mennyt lippuostoihin 388 euroa / hlö.
Matkoja on tehty 68 kpl joista useimmiten ei ole ollut mahdollista käyttää vaihto-oikeutta vaan lippua on mennyt 2 kertaa / matka - kortilta noin 120 kertaa se 2,50 euroa: 300 euroa ja loput 88 jotenkin muulla tavalla. Joukssa on yksi kuukausilippu, mitä piti kokeilla. Mutta ei tarvitse kokeilla toista kertaa.

 120 kertaa 2,50 euroa muuttuu ensi vuonna 120 kertaa kolmeksi euroksi. Rahaa tulee tuolla kaavalla menemään 60 euroa enemmän. Menköön. Kestän sen jotenkin kun eläkkeeni nousee ja veroprosentti laskee. Ja viivan alle jää ennen tasekorjauksia ainakin sen verran enemmän.

Olen joskus laskeskellut omalla autolla kulkemisen ja bussilla kulkemisen eroja. Rahallisesti tietysti.
Mukavuudesta täytyy maksaa. Mutta en pidä kovin mukavana maksaa siitä ilosta että saa kaivaa autoa hangesta skrabata ikkunoita, vaihtaa renkaita, pelätä katsastuksia, maksaa veroja, bensaa, huoltoja ja vaikka mitä. Kaksi henkeä taloloudessamme on kulkenut pian vuoden noin 700 eurolla.
En tiedä tarkalleen mitä esimerkiksi bensa maksaa. Eikä kyllä kiinnostakaan niin paljoa että laskisin kuinka paljon sitä olisi tuolla rahalla saanut, ja kuinka monta kertaa sillä olisi käynyt kaupassa tai yyterissä.

Suhteellista on sekin että rahan arvoa ei äkkiä tajua.

Kun näin että Viikkarissa on aika hieno talo omalla tontilla myynnissä. Totesin että ei niin paha hinta kuin voisi ajatella. 285 000  ja leimaveroa 3%, noin 8500 euroa siihen päälle Zelenskyin tukemiseen.

Mutta mitä se maksaa, kun täällä Väinölässä on mynnissä hyvinkin siisti kolmio, hintaan 34 000.
Viikkarista saa talon ylläpitokuluineen ja lumitöineen. Samalla hinnalla voi hommata lähiöstä kahdeksan  kolmiota  tai puolitoista tai kaksi rappua muunkokoista kämppää.
Tottakai vastikkeet ja pelko linjasaeerauksesta ja parveketupakoinnin kieltämisestä on alati olemassa, mutta kuitenkin.
On niin helppo tokasta että on halpaa!

 Porissa 5.12.2024

 

.

Case closed

Muodikkaasti englanniksi laittamani otsikko tänä käänteentekevänä aamuna ei tarkoita että tykkäisin käyttää inglismejä kirjoituksissani saatikka puheessani.  Pois se.
Otsikko on suomeksi: Tapaus suljettu. Keissi on selvitetty; keissi - voi sentään mikä sana sekin.
Niin kuin fokuksessa olo, lokaatiosta puhumattakaan. On kuin kuuntelisi arvoisan tasavaltamme presidentin sössötystä televisiossa, kun tämä puhuu kansalle kuin joillekin alakoululaisille. En viitsi enempää henkilöön mennä, kun sillä voisi olla jopa seuraamuksia. Mutta en taida katsoa tulevana perjantaina lähetettävää kättelyohjelmaa töllöstä. En etkoja ennkä jatkojakaan. Perinne katkeaa.

Poliisisarjoissa, varsinkin amerikkalaisissa, lopussa todetaan että case closed, ja murhatutkimuksen pahvilaatikko viedään arkiston uumeniin. X-files: salatut kansiot- kulttisarja avasi niitä uudelleen, ufojen toivossa.
Miksi jaarittelen mokomasta?
Yksi asia josta tämän kirjoitelman lopussa, ja hyvä aikomus josta siitäkin jossain välissä herätti tuon otsikoinnin valintaan. Mutta kevennykseksi pari ajankohtaistakin aihetta tähän.

Käytiin Kaupunginsairaalassa vierailulla. Minä joka paikassa puhelimen kanssa huseeraamassa, kuvia räpsimässä, niin sielläkin. Kun en ole ennen sen kerroksissa käynyt. Kuva on kolmannesta kerroksesta. Maantiekatu meneee, ja parkkipaikalla...   autoja. Horisontissa 400-vuotiskodin torni ja toinen korkea kerrostalo. Oosinselän tuulivoimalatkin, mutta eivät taida kuvassa erottua.
Tämä ei herättänyt someryhmässä tyypillistä huomiota, että missä ihmiset.
Kuvatekniikasta: kasattu neljästä otoksesta. Tynnyrivääristymää korjattu.

Saraalan edustalla, tietenkin väärässä paikassa tai huonossa ainakin (somen kommenteissa pääasia), on Hopeahäät- niminen kuvanveistosteos. Se oli koristettu Zonta-järjestön oranssilla kaulaliinalla. Moni muukin patsas on varustettu näinä päivinä sellaisella. Kuten monena vuotena jo.

Itäkeskuksen Prisman edustalla.

Vähän paska reissu

Adventtisunnuntai sattui joulukuun ensimmäiseksi päiväksi. Hoosianna!
Hyppäsin bussiin ja ajautin itseni kaupunkiin, filmikameran kanssa pitkästä aikaa.
Bussissa oli mennen tullen muitakin. Se ei ajanut tyhjänä.
Tuo piti huomioida, kun someryhmään laittamani peloteuutinen Reposaareen ja Mäntyluotoon menevien viikonloppuvuorojen lakkauttamisesta herätti keskustelua ja tyypillistä paskanjauhantaa linja-autoilusta yleensäkin.
Uskomattomia yksisilmäisiä näkemyksiä asiasta josta kyseisillä henklöillä ei välttämättä ole mitään kokemusta. Kunhan määkivät, kuten joka paikassa ja mistä asiasta tahansa.

Reissusta teki vähän paskan se, ettei filmikuvaaminen luonnannut. Hommaamani nostalginen kamera päätti tehdä lakon, parin ruudun jälkeen. Se on hallussani edelleen. En menyt etelärantaan ja heittänyt sitä Kokemäejokeen, kuten tein eräälle samoin käyttäytyneelle. Kun se maksoi kuitenkin vähän enemmän, ja mieleeni tuli että sillehän annettiin puolen vuoden takuu.

Lähdin kaupungista pikemmin kuin meinasin. Pikaisesti apteekista buranaa, ja sokoksesta maitoa. Sitten
Teljäntorin läpi Antinkadulle pysäkille. Normaalisti olisin mennyt kaikessa rauhassa torille ja tuntia myöhemmällä autolla pois.
Säästin 2,50 euroa, kun tunnin vaihto. Siinä minuutin, korkeintaan kaksi - seistessäni näin liikennemerkit parkkitalon kongissa. Moottoripyörällä ja mopolla ajaminen kielletään. Mutta polkupyörällä saa ajaa Teljäntorin katolle. En muista,  onko sillä ajamiselle kieltoa liikennemerkin muodossa.
Mutta olkoon tai ei; olen kerran polkaissut tuosta ylös. Polkupyörällä kerran, autolla lukemattomia kertoja. Se on pitkä ja yllättävä jyrkkäkin ramppi. Autolla ei niin huomaa, mutta fillarin ketjuja käy sääliksi. Sähköavusteinen polkupyörä. Hirvitti että kestääkö se. En mene enää, ehken mene.

"Pääkohteena" määränpäänä oli nytkin SKiB: in kulttuuritalotyömaa. Merkittävää muutosta ei ole tapahtunut edellisiin käynteihini. Mutta jotain kuitenkin. Valmistuu 2026.

BePopin sisäänkäynnin pilarit ovat saaneet jouluvaloa pinnoilleen. Ei erotu kovin hyvin pienessä kuvassa mutta isoksi suurennetussa kyllä.
Pistin kuvan someseinälleni, jossa se on edelleen kuvavirtaan hukkumassa. Jaoin sekin ryhmään kun oin niin onnelline. Ylläpidän sitä ryhmää kun olen vähä onnelline. Ylläpito jatkuu ja olen ihmisiksi kun täytyy siinä asemassa olla, ja ryhmäsääntökin sitä edellyttää.

Mutta toisen ylläpitäjän tapaan, ainakin yritän olla jakmatta tällaisia järkyttäviä kuvia sinne. Ryhmä järkyttyy, kun EI OLE IHMISIÄ. Mihin kaikki ihmiset ovat menneet - sanoi äitini, edesmennyt, laittavansa muistelmiensa nimeksi. Kertoi miksi: Oli kuurannut sairaalan käytävää, kun joku valkotakkilääkäri oli tullut siihen ja ääneen kysynyt seiniltä / todennut että mihin kaikki ihmiset ovat menneet. Sairaalahierarkia on edelleen voimissaan.
Mutta se että tässä kuvassa EI OLE IHMISIÄ, johtuu siitä että BePop on sunnnuntaisin suljettu - minkä laitoin tiedoksikin. Odotin tovin että sain kuvan jossa ei ole ihmisiä, eikä autoja. Kuvasin rakennusta. EN IHMISIÄ.Yliopiston apteekissa johon menin tuosta, oli ihmisiä. Asiakkaitakin. Jouduin jonottamaan, mutta ehdin bussiin.

Someporissa näkyy kuvia joissa ei ole ihmisiä, mukä aina muistetaan toitottaa kommenteissa. Kuvia joita on otettu jonain marraskuisena iltapäivänä räntäsateessa. Kun ihmiset ovat palanneet töistään tai kouluistaan kaupan kautta kotiin ja kadut ovat hiljaisia. Mtä he siellä tekisivät??

Saarna päättyy tähän. Seuraavaksi mieltäni piristänyttä asiaa. Kaikesta huolimatta

Taisin edellisessä kirjoituksessani kertoa tuosta, kuvassa vasemmalla esiintyvästä filmikamerasta, jonka löysin Kameratorista. Samanlaisen kuin 1987 tai 6 hommaamani, josta "kaikki" taisi valokuvausharrastuksessani alkaa ja muuttua hiljalleen työksikin.
Pistin sen tuohon, jo aiemmin hankkimani "kotkansilmän" viereen. Kun ovat kuin kaksi marjaa - samalta aikakudelta ja pitkälti samaa laadultaankin. Sormeni painaa toisen laukaisijaa, jotta sain senkin linssisuojan auki kuvaa varten. Toisessa se avataan napista joka kytkee samalla virran. Tuossa se avautuu vasta kun kameran laukaisee.

Lähdin siis hyvässä uskossa ja pahaa aavistamatta kaupunkiin tuon oikeanpuoleisen kanssa. Ottamaan filmiä täyteen. Ensimmäiset 4-5 ruutua olin ottanut pari päivää aiemmin.
Mutta kuten edellä jo sanoin, ei luonnannut. Kamera alkoi jumittaa. Filminsiirto ei virittänyt suljinta seuraavaa ruutua varten. Virtanapilla härnäämällä se pari kertaa onnistui, mutta sitten kamera vaikeni.
Yashica (kotkansilmä) on notkistunut. Sille oli käydä samoin kun tälle nyt jumittaneelle.
Hemmetin sähköhärpäkkeet!  Niitä en enää lisää haikaile.

Tutkein eilen kun case oli jo closed-  hajonneen kameran osalta, sitä ja kotkansilmää. Tässä kotkansilmän filmintakaisinkelausakseli. Ehjä sellainen. Yashicassa filmi on filmitilan oikeassa laidassa.

Ja tässä Canonin (Top Shot) vastaava. Siitä on lohjennut akselin pää pois. Filmi ei voi kelautua loputtuaan alkuun, kasettiinsa. Lisäksi tuo varmaankin haistelee osaltaan filmin etenemistä ja vaikuttaa sulkimen virittymiseen ainakin joidenkin ruutujen välein.

Otin ja tutkein tuon asian vasta sitten kun olin saanut yllättävän nopeasti vastauksen takuuasiassa, kameran myyneeltä Kameratorilta. Ennen sitä en ajatellut koko asiaa ja ajattelin jo aivan muita asioita.
Laitoin ohjeistuksen mukaan sähköpostilla selvityksen tapahtuneesta ja jäin odottamaan vastausta ja ratkaisua, miten toimia jatkossa: Lähetysohjeita ja muuta. Oletin jo etukäteen etten tule mitään takuuhyvitystä saamaan, kun kuitenkin meinaavat että itte se on sen rikkonut tai ronklannut jotain.

Mutta ihmeitä tapahtuu;  tai osasin kuvailla tapahtuneen riittävän vakuuttavasti, perusteellisesti, ja vähän tunteellisestikin hampurilaismallilla.
Sähköpostiini tuli vastaus nopeasti. Pahoittelivat tapahtunutta ja totesivat että näinkin voi käydä ja vika ei ole näkynyt heidän tavaran tarkastuksessaan ja sertifioinnissaan. Niin: se ei näy ennnen kun kameralla kuvaa - filmin kanssa.
Takuumenettelyssään on vaihtoehtoina korjaus, hyvitys lahjakortilla tai rahat takaisin. Mutta sähköposti sanoi yks'kantaan että maksamani raha kamerasta palautuu tililleni, eikä kameraa tarvitse lähettää heille. Saan siis pitää "romun".

Siitä riemastuneena otin ja aloin ronklata kameraa. Testata tyhjänä, ja filmillä josta olin ottanut kuvatun osan kehitykseen ja jumiin jääneen lopun annoin valottua. Kamera toimii tietyin ehdoin ja rajoituksin. Välillä ja välillä taas ei. Laitoin sen lopulta sängynaluslaatikkoon, muden kameroiden joukkoon. Jääköön muistoksi. Ei se paljoa tilaa vie  -vaikka mieli tekisi heittää se niin kauas kuin jaksaa.


Tapaus on suljettu

Porissa: 3.12.2024

_____