Vanhoja kuvia Pihlavasta - ja uusia lähempää

toim. huom.: Osa tekstistä on ihme- valkoisissa laatikoissa. Koitin korjata asian, mutta kyllästyin muljaamaan. Kai niistäkin selvän saa, jos kuka haluaa. Koittakaa ainakin. 

Paluu Uno Lagerbladin kuviin

 Edellisessä julksisussani[ linkki sinne ] oli kansikuvana ja melkein pääosassa Uno Lagerbladin kuva hiihtoretkestä, joka on näytillä Yyterin vierailukeskuksen ikkunaan kalvona toteutettuna. Kuulin tai luin, että siellä on muitakin ikkunaan tehtyä läpikuultavaa kuvaa. Harmi että keskityin innossani vain siihen hiihtoretkeen.

Mutta minulle aiemmin tuntematon kuvaaja kiinnosti enemmänkin, saatuani linkin ja vinkin hänen hiihtoretkikuvaansa. Selasin Finnaa nimellään ja päädyin hakutuloksiin joita voi katsoa tästä.

Tutkin tarkemmin paria kuvaa, joiden sisältökuvaukset olivat ja ovat varmaan edelleen melko ylimalkaisia. Kulkeuduin Pihlavan huvila-alueelle ja 1800 luvun loppuvuosiin, alueen kulta-aikaan.
Aihepiiri kiinnosti ja kiinnostaa minua, koska sain vuosia sitten skannattavaksi isoja paperikuvia jotka oli otettu erään huvilan rakennusvaiheista. Ja muuta joka kaupallisen työsuoritukseni vuoksi ei ole julkaistavaksi tarkoitettua.
Valokuvamuistini palautti mieleeni yyterinniemen, Pihlavan huvilat: villat. Selasin nettiä ja löysin paljonkin historiatietoa niistä ja niiden asukkaista.
Yksi nousi yli muiden: Villa Grankulla, jonka rakennutti Rosenlew. Sen rappeutunut tila ja kunto on palautunut loistoonsa. Blogi jossa voi katsoa taloa.

Yksi Pihlavan villoista on myynnissä. Uutinen maksumuurin takana oli myös liikkeellepanevana voimana alueen historiaan perehtymiselleni tällä kertaa.
Uutinen saattaa olla luettavissa tästä linkistä.

Rosenlewin huvila Villa Grankulla mantereen puolelta kuvattuna, noin vuonna 1886. Vaaleapuseroinen nainen penkillä Hanna Ericsson, portailla vasemmalla Jenny Rosenlew, kuistilla. Reprokuva: Jalo Porkkala, Satakunnan museon kokoelmat.
Tekijänoikeuslauseke:
Kuva on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. (CC BY 4.0). Kuva on vapaasti ladattavissa ja käytettävissä, mutta käytön yhteydessä on aina mainittava kuvalähde eli Satakunnan Museo. Kuvat eivät ole painolaatuisia, vaan painokelpoiset kuvatiedostot on tilattava erikseen Satakunnan Museosta.

 

Kun minulla on finnatunnukset, laitoin pariin kuvaan kommentit joissa mainitsin kuvissa olevasta rakennuksesta:
Laitoin molempiin kommentin, että kyseessä on Villa Grankulla. Saapa nähdä mitä virkaa kommentoinnilla on.

Uno Lagerblad: Rekiretki. Satakunnan museon kokoelmat.
Kuvan teksti Finnassa:" sisällön kuvaus: Hevosia rekineen talvella koristeellisen asuinrakennuksen edustalla"

Uno Lagerblad: Lumisota. Satakunnan museon kokoelmat.
Sisällön kuvaus Finnassa: Naiset ja miehet leikkivät lumisotaa vaalean asuinrakennuksen läheisyydessä.

Yyterin villat - jos laittaa googleen hakusanaksi, päätyy nykyään enimmäkseen mökkivuokraajien mainossivuille. Sillä nimellä täytyisi olla tekijänoikeudet jollekin muulle taholle.

Nykypäivään

Muutama kuvamuotoinen päiväkirjamerkintä viime päiviltä, Yyteriretkeni jälkeen.

Kun on aikaa bussia odotellessa, käy käynti Mäkilän leipomon kahvilassa, liikekulmassa. Liikekulman kattoa uusitaan, ja talo on rakennustelineiden peitossa. Paikaltani on kuitenkin näkymä torin kulmalle. Paikalta jossa saa polttaa tupakkaa, ja jossa sellaisen poltan kun kahvilla käyn.

Mäkilän aamupala - ei se ihan kamala hinnaltaan ole.

Airio loppui Airionkulmassa torilla. Avasivat pienemmän liikkeen Itäkeskuksen Prismaan, MIkkolaan.
Tuo Itäkeskus- nimi jota jonkin verran käyttävät, tuntuu minusta vähän ylimitoitetulta. Olen joskus käynyt Itäkeskuksessa Helsingissä. Menkää jollette ole olleet, niin saa vähän mittapuuta. Eikä ehkä sano mikkolassa olevan sellaista.

Prismaan on tullut pankkiautomaatti jolla voi tallettaa rahaa tililleen. Seteleitä ja säästöpossunsa sisällön. S-pankin tilille ei kuulemma voi. Voi voi.
Muut vastaavat Porissa löytyvät Puuvillasta ja BePopista. Bepopin oli vähän aikaa suljettuna rullaporraspurkutyön vuoksi, muttta tällä viikolla on ollut taas jo auki.

Filmiä kameraan, jonka sain tavallaan syntymäpäivälahjaksi. Kun sain sen hankkimiseen euron joka vuodestani. Maaliskuussa tulee täytettyä" pyöreitä".  Mutta se siitä: päivämäärää en sano, eikä sitä näy fasessakaan, josta olen sen visusti piilottanut.
KIITOS  !  :) 

Kamera johon edellisessä kuvassa menee ensimmäinen filmi, on vuodelta 1956. Sen toiminnasta ei ole vielä tarkempaa kokemusta, mutta pian on kun menenn tänään ja kuvaan tuon rullan ainakin puoleen väliin ja sitten napsaisen poikki ja purkkiiin kehittymään.
Tämän ryhmäkuvan alanurkan vesileimassa on "AI". Koska se on pieneltä osaltaan tekoälyllä täydennetty. Etualan keskellä esiintyvän syntymäpäivälahjani muodossa.

Meni sähköt poikki, kun vaihtoivat muuntajaa tai jotain naapuritalon teknisessä sähköhuuoneessa.
Tiedottaminen oli ....    sitä ei ollut.

Kaivuuruljanssi jatkuu naapuritaloyhtiön toisen talon ympärillä.

Näky rappukäytävän toisesta kerroksesta. Onneksi minulla ei ole enää omaa autoa riesanani.

Käväisin katsomassa Mairea  (Kerttu Horilan veistos)  Samkin kampuksella. Sinne voi kuka vaan mennä vaikka kaffeelle tai syömään jotain, kun matkakeskuksella ei ole baaria tai paskahuusia matkustavaisille.

Siinä kun pikapikaa citybussilla kampuksella poikkesin, kävin samalla bongaamassa pari uutta numeroa sr1 - siperian susi- veturikuva-albumiini. Jonossa kaksi oli jo ennestään siellä.

Eiköhän tässä taas tarpeeksi yhdelle kertaa. Ensi viikolla varmaankin tuon retinan kuviin. Jos en töppää jotain;  kuvauksessa, kehityksessä tai jossain.
Silloin on jo maaliskuu!

Porissa: 27.2.2025

..

 

Hiihtoretkellä Yyterissä

Uusi blogipostaus on viivästynyt useamman kerran, kun olen muuttanut mieltäni sisällön suhteen. Olen lykännyt sitä myös minulle uuteen paikkaan tutustumista odotellessani.

Linja-autoilin Yyteriin,  katsomaan uutta tai siis minulle uutta rakennusta: Vierailukeskusta joka on rakennettu "punaisen tuvan" paikalle. Mukanani oli kolme kameraa; kaksi filmille tallentavaa ja digi. Puhelimeenkin tallentui muutama kuva. Kuvia tuli tavallista enemmän, ja filmikuvissa on oma hommansa ennen kuin lopullinen satsi on tallessa.

 Yyteriin ja arkistojen uumeniin

 

Satakunnan Museon digitoima paperikuva jonka on Yyterissä ottanut Uno Lagerblad 1898.
Kuva on nimeltään Hiihtoretki. Laitoin pari kuvaa (seuraavat) someen. Sain kommentteja joista ensimmäinen pisti minut etsimään John Englundin kuvia Finnasta, kun minulla oli muistikuvajainen  hänen kuvissaaan. Luovutin alkuunsa, kun hänen kuviaan on sinne digitoitu yli 4000. Yritin etsiä tai etsinkin kuvaa käänteisellä kuvahaullakin, mutta aivan samaa en saanut tulokseksi.

Mutta toinen kommentti antoi täsmällisen tiedon tästä kuvasta, linkkeineen finnaan jossa kyseisen Uno Lagerbladin kuuvia muutama muukin. Siitä kiitokset Satakunnan museolle, kuva-arkistojen amanuenssille: Minna-Liisa Salonsaarelle. Olen otettu.

Matka Uno Lagerbladin kuvaan alkoi tästä. Vierailukeskuksen hienoon isoon ikkunaan on toteutettu ajankohtaan sopiva kuva Uno Lagerbladin 1898 ottamasta kuvasta. Mennäänpä lähemmäs, rajaamaani kuvaan.

Lähemminkään katsottuna kuva ei heti paljastu kalvoksi. Aivan kuvan oikeassa reunassa näkyy sinistä: Nykyhetkeä. Mennäänpä ulos:

Otin bussista astutttuani ulkokuvia, joiden joukossa tämä. Hiihtolomaa ja muutoin kaunista talvipäivää viettävää väkeä vierailukeskuksella, makkaraa ja muuta grillailemassa. Kuvassa esiintyvän henkilön sininen takki on sama kuin edellisessä kuvassa näkyvä sininen.

Otin ihmisistä enenmmänkin kuvia, mutta olkoot jemmassa. Satakunnan Kansan toimittajakin oli ollut samaan aikaan paikalla, tekemässä juttua hiihtoloman viettäjistä Yyterissä. Kuvaavan toimittajan kuva paikalta oli lehdessä 19.2.2025, artikkelissa: "Lottovoitto, että saatiin kunnon talvikelit". Parissa kuvassani toimimttaja muistilehtiönsä kanssa, ja lehtikuvassa esiintyviä henkilöitä grillipaikalla. Aika mukava sattuma.

Uno Lagerblad

Herätti tiedonhaluni. Ja johti useampaankin tiedon lähteeseen. Finnan lisäksi kuka kuvasi- nimiselle sivustolle ja edelleen Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.

Uno Lagerbladin kuvat Finnassa:
https://satakunnanmuseo.finna.fi/Search/Results?type=Author&lookfor=%22Lagerblad,%20Uno%22&limit=50

Kuka kuvasi- sivuston hakemistosivulla, jossa linkki hänen tietoihinsa:
https://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/?letter=l

Valokuvataiteen museon kuka kuvasi- sivuston henkilötietojen lähteenä on muunmuassa Björneborgs Tidning- lehden numero 1.2.1949. Googlasin itseni kansalliskirjastoon, ja löysin sen digitoidusta arkistosta kyseisen numeron. Leikkasin digitalisesti etusivulta pari leikettä. Ne olisivat saaneet olla, mutta näin Lagerbladin kuolinilmoituksen alla tuon toisen henkilön, joka on vakio-kiinnostuksenkohteeni. Kuvanveistäjä - vapaaherra.

Lehdessä oli etusivun "ristien" lisäksi muistokirjoitukset molemmista. Tallensin koko sivun tietokannasta koska se oli mahdollista ilman kuvakaappausta.
Känsin tekstit ensin Googlen kuvahaun ja -kääntäjän avulla, mutta tulos oli tyypillistä hapuilua ja osin humpuukia.
Jatkoin tekoälyn puolelle: saman firman (googlen) Geminiin, joka toimi ja toimii erinomaisesti. Ruotsi kääntyi kuvasta suomeksi ja tekstiksi. En laita tähän suomennosta koska sen sisältö on enimmäkseen ajankohtaan tyypillistä korulauseista siirappia ja ihannointia. Kuin jostain suomifilmistä. Tekoäly osaisi lukea sen ääneenkin. Mahtaisiko olla jonkun kastraatin äänensävyllä.

Asetin tekoälylle kysymyksen, katsottuani saman lehden sivua vuodelta 1865. Silloin teksti oli ruotsin lisäksi fraktuuraa, jonka lukeminen suomeksi painettunakin on ellei  mahdotonta niin hidasta ja kömpelöä.
Hämmästyin vastauksesta. En sen sisällöstä, mutta siitä että tekoäly mullistaa tiedonhaun ja tekniikan. Tällaisesta ei viitisen vuotta tai kolmekaan vuotta sitten olisi osannut nähdä edes unta. Jotkut näkevät tekoälyssä uhkia tai nuorison näivettymistä. Mutta tällaiselle kaunokirjoituksen opetelleelle ja osaavalle se on vain hyödyksi.

 Mitä muuta kuvaa siellä Yyterissä tallentui - ja muuta nähtyä

 

Vierailukeskus jota en ollut ennen nähnyt, kun en ole Meriporissa räpsööstä muuton jälkeen käynyt. Kahteen vuoteen.

Kuva samalta paikalta, maaliskuulta 2023. Bussin ikkunasta ohimennen. Kuvassa Vierailukeskuksen paikalla punaiseksi tuvaksi kutsuttu....  punainen tupa. 

Vierailukeskuksen  takana portaat ylös dyynimuodostelmalle josta edelleen lankonkia pitkin rantaan. Tämä niiden yläpäästä.

Vierailukeskuksen sisääntkäynti. Komiat tolpat ja muutenkin rakennus.

Tätä kutsutaan ulkoauditorioksi. Lasin takana pyöri videoesitys Yyteristä matkailukohteena.

Vierailukeskuksen kahvio. Join kupillisen ja söin rinkilämunkin. Kahvi oli erinomaista, ja munkkikin. Vähän päälle viisi euroa.  Lämmitti vaikken palellut. 

Lomografiaa, Smenalla josta tekstissä  lisää myöhemmin. 

Keisarinpankille oli lumetettu pulkkamäki. Mutta tämä ei ole keisarinpankki. Ei tästä enempää. Huomannette kuitenkin mitä ajan takaa.

Kamera-asiaa;  filmille kuvattua, Yyterissä testaamassa

Vesileima kuvassa kertoo kameran joka oli mukanani vertailun vuoksi toiselle, joka on  tai oli minulle uusi kokemus ja koettava. Filmi ja kehitys olivat samaa, samasta tankista. Jyrkkää ja loivaa lpputulosta.

Tämä sillä "uudella". Kyseessä on Smena SL. Neuvostoliittolainen Lomo-tehtaan kulttikameraksi muodostunut Smena. Suunnilleen Smena symbolin tapainen, muttta filmiformaatiltaan eri.

Smena SL käyttää rapid-filmiä, kuten Agfan Iso Rapid kamerat, jollainen "cokis" kuvassa smenan alla.
Agfasta poiketen smenan ruutukoko on 135-kino. Kun agfalla vähän neliömäisempi.
Ostamassani smenassa ei ollut rapid-kasetteja mukana tallessa. Mutta onneksi minulla on niitä kolme entuudestaan. Saattaa olla neljäkin; jatkan etsintöjä.

Ostin smenan kympillä. Hyvinkin siisti kamera ja laukkukin; tai kotelo, sellainen never ready.
Mutta tyypillisesti sen tarkennus helicoili on ajan satossa pikeentynyt ja jumiutunut. Sain jotenkin puoliväkisin mutta rikkomatta väännettyä sen äärettömään. Tsekkasin osuuko tarkennusfilmitasoon, ja osuihan se. Tällä kuvataan, jos kuvataan, vain äärettömään tarkennettuna. Saisi sen kuulemma zippobensalla elvytettyä, mutta en ole kelloseppäainesta. Testissä mattapintaista teippiä filmitasolla, aukossa. 

Valmistusnumeron kaksi ensimmäistä kertovat että kamera on vuodelta 1972

Kohti uutta kameraa

 

Kuva myynti-ilmoituksesta johon ryhdyin toissailtana, ja ostin. Saapunee ensi viikolla, alkuviikosta. Jo maanantaina; ylihuomenna jos matkahuolto toimii kuten ennenkin.
Kodakin Retina IIc. Vuodelta noin 1955.  Ei muka pitäisi omasta mielestä enää "mitään" hommata, mutta kun retinaa olen vähän kyttäillyt, ja sattui kohdalle kohtuuhintainen yksilö. Myyjä ei enempiä kamerasta kertonut. Otin riskin. Toivottavasti ei tule koristetta. Jos käy kuin contaflexin kanssa niin osoittautuu "kokoelmani" kolmanneksi helmeksi. Katsotaan myöhemmin, tuliko hyvä.

Pari muuta vielä 

Viime viikolla oli pihalla tapahtumaa. Viikonlopun yli huilasivat.

Yyterin dyyneillä pitäisi olla tallaamatta. Mutku.
Torille voi ajaa autolla jos ei ole torinvarressa paikkoja tai ei ymmärrä liikennemerkkejä. Tai ei osaa käyttää parkkikiekkoa. Tai on vaan ihan häikäilemätön. Ei tuo minua häirinnyt. Kunhan pistin merkille  kun rouvashenkilöt tulivat ostamaan soppaa.
Bussia varrotessa, tupakilla pistäytyessäni. Kahvia ärrältä. Nam.

Eiköhän tässä tarpeeksi yhdelle kertaa. Vaikka muutakin on tallentunut edellisen jälkeen.
Hyvää hiihtoloman loppua. Vaikka vettä sataa ja jalkakäytävät on . . .  

Porissa: 22.2.2025

..

Maksumuurin takana

 
Satakunnan Kansan netissä oli mielenkiintoinen juttu lehden jostain arkistosta löytyneistä negatiiveista, joiden kuvaajaa peräänkuulutettiin. Kun ei kuvaajasta ole tietoa.
Juttu herätti minussa änkyrän ja ajattelin että siinähän peräänkuuluttelevat.

Tutkin ja pengon aktiivisesti ja säännöllisesti Finnaa: Museoviraston arkistosysteemiä johon olen itsekin päässyt laittamaan kuvia. Siellä olevilla kuvilla on tekijänoikeusmerkintänä, jota valta osin antavat luvat kuvien käyttöön melko vapaasti, kun vaikkapa julkaistessaan mainitsee kuvan lähteen. Omassa tapauksessani kolme useimmin kuvalähteenä toimivaa ovat Satakunnan Museo, Helsingin Kaupunginmuseo, ja Elinkeinoelämän keskusarkisto.
Finnassa on jonkin verran myös tämän maakuntalehtemme arkiston kuvia. Niiden tekijänoikeudet ja julkaiseminen on oma lukunsa. Satakunnnan kansan arkiston kuviin on poikkeuksetta merkitty että kuva on yksiselitteisesti tekijänoikeuksien alainen, eikä sitä saa käyttää mihinkään.
Kummallista omimista, kun lehden arkiston kuvia on digitoitu vuositolkulla ja museon voimavaroilla.
Mutta loppujen lopuksi; mitä muutakaan odottaa kyseiseltä instanssilta jonka touhuista olen monta kertaa suivaantunut ja sillat takanani rikkonut.

 Pistin otsikoksi maksumuurin. Joku oli linkittänyt tuon alussa kertomani jutun sosiaaliseen mediaan. Sanoi julkaisussaan että juttu on maksumuurin takana. Vaikka hän sen sanoi, oli kommentteihin ehtinyt tulla marmatusta että juttu ei näy kun on sen maksumuurin takana. Eli täytyisi olla tilaus lehden digisisältöihin jotta näkisi sen koko jutun ja voisi lukea sen jutun. 

Kommentoin osaltani, että se juttu näkyy paperilehdessä joka tulee ilmaiseksi luukkuun tai laatikkoon torstaisin. Joinakin ei, mutta useimpina meidänkin luukkuumme - aamuneljän maissa kauhealla paukkeella. Siihen saattoi odottaa jatkokommenttia, että luukussaan lukee: "ei mainoksia" tai ilmaisjakeluja. Voi voi sitten vaan. Mutta pääsee ainakin määkimään jollei muuta. 

Jatkan omasta maksumuuristani tämän kirjoituksen loppukappaleessa, kun pohdein ja laskeskelin mitä omassa tapauksessani maksumuurittomuus ja muu vastaav maksaa. 

Roskaaminen ja suttaaminen torin R-kioskilla on kielletty.

 

Kahvin huvettua melkein loppuun, käväisin ulkona terveyttäni ja ilmanalaa saastuttamassa. Toriparlamenttiteos ei ole saanut uusia jäseniä

 

 

Vanhempia kuvia, filmiltä ja digiä

 

Selailin vuoden 2018 filmikuvia, innostuttuani eräästä silloisesta kamerastani, jonka vaihdoin johonkin jonka sittemmin lahjoitin pois. Näin samanlaisen myynnissä, ja olin jo hankkia sen uudelleen. Mutta maltoin kuitenkin mieleni ja häivyin myyntisivustolta. Nämä pari sillä ottamaani kuvaa eivät kuitenkaan niin paljoa poikkea edukseen etteikö sellaisia saa nykyisillä kameroillani. Ellei parempiakin.

Yhdestä väridigistä tein mustavalkoisen. Kuvassa peräkonttikirppis Puuvillan pihalla.
 

 

Lamppujen sijoittelu noin herätti selaamaan kuvia enemmänkin. Tämä kuva samalta filmiltä kuin edellistä edellinenkin.

Sama paikka vähän kauempaa, viime vuonna digillä.

Huomioni kiinnittyi noissa Puuvilla-kuvissa katulamppuihin joiden sijoittelu ei Porissa ole kovin yleistä. Muualla niitä olen nähnyt enemmänkin. Tässä pari näkymää, pikaisesti arkistostani otettuina

Helsinki: kauppatorilta Senaatintorin suuntaan

Tukholma, Södermalm.  Taustalla Sofian kirkko

Helsinki. Vanha Ylioppilastalo.. Ei niinkään katulamppuja, mutta monenlaista vaijeria seinistä johonkin

Paluu nykyhetkeen

Kokosin filmikamerat yhteiskuvaan. Yksi on kortiste / muistoesine, muut toimivia ja käytössä. Tusina riittää.

6.2.2025  --  merkintöjä pihallamme

7.2.2025 - -   merkintöjen tarkoitus

 Paluu maksumuurille

Mitä maksaa, että itselläni on moni maksumuuri näkymättömissä? Ilmaaisjakelut putoavat luukusta, mutta niitä en lue kuin joskus harvoin. Luen lehdet tabletin ruudulta ja niitä on kertynyt monta, täydennettyäni paikallislehden tilausta +kaikki -nimisellä laajennuksella. Sillä näkyvät sanoma-konsernin, tai mikä se lienee nimeltään, lehdet iltasanomia myöden. Hesari, Aamulehti, ja kymmenkunta pikkulehteä Sydän Satakunta mukaanlukien. Ruutu-plus ja Suplakin sisältyvät tilaukseen, mutta niistä en paljoa piittaa. Täytyy kuitenkin niitäkin nossain vaiheessa "plarata".

Suoratoistopalveluja en käytä, mutta sellaiseksi voi katsoa kuitenkin Elisa-viihteen jossa on paljon sisältöjä, tallennustilan lisäksi johon tulee tallennettua useampaakin saippuaa. Areenassakin ne näkisi. Elisa-boksi korvaa pitkälti älytelevision. Ja hd-toimii.

Maksan
sanomalehdistä 25 euroa kuukaudessa. Vuodessa 300 euroa. Mitähän paperinen satikka mahtaa maksaa. Maksan netistä, elisaviihteestä ja sähköpostista kuukaudessa yhteensä 69 euroa;  825 euroa vuodessa. Näiden lisäksi Adobelle photoshopista ja parista muusta kuvankäsittelyyn liittyvästä asiasta 12,40 euroa kuukaudessa; vuodessa 150 euroa.
Kuukausittaiset kulut näihin yhteensä: 107 euroa, ja vuodessa 1285 euroa. 

 
Entä sitten?
Moni meinaa että paljon, ja jollain muulla tavalla saisi halvemmalla, jotain. Mielestäni saan tuolle rahalle vastinetta ja maksan sen mukinoitta, vaikka välillä ajattelee että rupeaisi katsomaan jääkiekkoa ja juomaan koskenkorvaa.  Ei nyt sentään  !
Tupakin saattaisi lopettaa. Kun siihen menee noin  4500 euroa vuodessa. Olen veroni maksanut.

 

 

Porissa: XXX.2.2025

 

_____