Hiihtoretkellä Yyterissä

Uusi blogipostaus on viivästynyt useamman kerran, kun olen muuttanut mieltäni sisällön suhteen. Olen lykännyt sitä myös minulle uuteen paikkaan tutustumista odotellessani.

Linja-autoilin Yyteriin,  katsomaan uutta tai siis minulle uutta rakennusta: Vierailukeskusta joka on rakennettu "punaisen tuvan" paikalle. Mukanani oli kolme kameraa; kaksi filmille tallentavaa ja digi. Puhelimeenkin tallentui muutama kuva. Kuvia tuli tavallista enemmän, ja filmikuvissa on oma hommansa ennen kuin lopullinen satsi on tallessa.

 Yyteriin ja arkistojen uumeniin

 

Satakunnan Museon digitoima paperikuva jonka on Yyterissä ottanut Uno Lagerblad 1898.
Kuva on nimeltään Hiihtoretki. Laitoin pari kuvaa (seuraavat) someen. Sain kommentteja joista ensimmäinen pisti minut etsimään John Englundin kuvia Finnasta, kun minulla oli muistikuvajainen  hänen kuvissaaan. Luovutin alkuunsa, kun hänen kuviaan on sinne digitoitu yli 4000. Yritin etsiä tai etsinkin kuvaa käänteisellä kuvahaullakin, mutta aivan samaa en saanut tulokseksi.

Mutta toinen kommentti antoi täsmällisen tiedon tästä kuvasta, linkkeineen finnaan jossa kyseisen Uno Lagerbladin kuuvia muutama muukin. Siitä kiitokset Satakunnan museolle, kuva-arkistojen amanuenssille: Minna-Liisa Salonsaarelle. Olen otettu.

Matka Uno Lagerbladin kuvaan alkoi tästä. Vierailukeskuksen hienoon isoon ikkunaan on toteutettu ajankohtaan sopiva kuva Uno Lagerbladin 1898 ottamasta kuvasta. Mennäänpä lähemmäs, rajaamaani kuvaan.

Lähemminkään katsottuna kuva ei heti paljastu kalvoksi. Aivan kuvan oikeassa reunassa näkyy sinistä: Nykyhetkeä. Mennäänpä ulos:

Otin bussista astutttuani ulkokuvia, joiden joukossa tämä. Hiihtolomaa ja muutoin kaunista talvipäivää viettävää väkeä vierailukeskuksella, makkaraa ja muuta grillailemassa. Kuvassa esiintyvän henkilön sininen takki on sama kuin edellisessä kuvassa näkyvä sininen.

Otin ihmisistä enenmmänkin kuvia, mutta olkoot jemmassa. Satakunnan Kansan toimittajakin oli ollut samaan aikaan paikalla, tekemässä juttua hiihtoloman viettäjistä Yyterissä. Kuvaavan toimittajan kuva paikalta oli lehdessä 19.2.2025, artikkelissa: "Lottovoitto, että saatiin kunnon talvikelit". Parissa kuvassani toimimttaja muistilehtiönsä kanssa, ja lehtikuvassa esiintyviä henkilöitä grillipaikalla. Aika mukava sattuma.

Uno Lagerblad

Herätti tiedonhaluni. Ja johti useampaankin tiedon lähteeseen. Finnan lisäksi kuka kuvasi- nimiselle sivustolle ja edelleen Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.

Uno Lagerbladin kuvat Finnassa:
https://satakunnanmuseo.finna.fi/Search/Results?type=Author&lookfor=%22Lagerblad,%20Uno%22&limit=50

Kuka kuvasi- sivuston hakemistosivulla, jossa linkki hänen tietoihinsa:
https://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/?letter=l

Valokuvataiteen museon kuka kuvasi- sivuston henkilötietojen lähteenä on muunmuassa Björneborgs Tidning- lehden numero 1.2.1949. Googlasin itseni kansalliskirjastoon, ja löysin sen digitoidusta arkistosta kyseisen numeron. Leikkasin digitalisesti etusivulta pari leikettä. Ne olisivat saaneet olla, mutta näin Lagerbladin kuolinilmoituksen alla tuon toisen henkilön, joka on vakio-kiinnostuksenkohteeni. Kuvanveistäjä - vapaaherra.

Lehdessä oli etusivun "ristien" lisäksi muistokirjoitukset molemmista. Tallensin koko sivun tietokannasta koska se oli mahdollista ilman kuvakaappausta.
Känsin tekstit ensin Googlen kuvahaun ja -kääntäjän avulla, mutta tulos oli tyypillistä hapuilua ja osin humpuukia.
Jatkoin tekoälyn puolelle: saman firman (googlen) Geminiin, joka toimi ja toimii erinomaisesti. Ruotsi kääntyi kuvasta suomeksi ja tekstiksi. En laita tähän suomennosta koska sen sisältö on enimmäkseen ajankohtaan tyypillistä korulauseista siirappia ja ihannointia. Kuin jostain suomifilmistä. Tekoäly osaisi lukea sen ääneenkin. Mahtaisiko olla jonkun kastraatin äänensävyllä.

Asetin tekoälylle kysymyksen, katsottuani saman lehden sivua vuodelta 1865. Silloin teksti oli ruotsin lisäksi fraktuuraa, jonka lukeminen suomeksi painettunakin on ellei  mahdotonta niin hidasta ja kömpelöä.
Hämmästyin vastauksesta. En sen sisällöstä, mutta siitä että tekoäly mullistaa tiedonhaun ja tekniikan. Tällaisesta ei viitisen vuotta tai kolmekaan vuotta sitten olisi osannut nähdä edes unta. Jotkut näkevät tekoälyssä uhkia tai nuorison näivettymistä. Mutta tällaiselle kaunokirjoituksen opetelleelle ja osaavalle se on vain hyödyksi.

 Mitä muuta kuvaa siellä Yyterissä tallentui - ja muuta nähtyä

 

Vierailukeskus jota en ollut ennen nähnyt, kun en ole Meriporissa räpsööstä muuton jälkeen käynyt. Kahteen vuoteen.

Kuva samalta paikalta, maaliskuulta 2023. Bussin ikkunasta ohimennen. Kuvassa Vierailukeskuksen paikalla punaiseksi tuvaksi kutsuttu....  punainen tupa. 

Vierailukeskuksen  takana portaat ylös dyynimuodostelmalle josta edelleen lankonkia pitkin rantaan. Tämä niiden yläpäästä.

Vierailukeskuksen sisääntkäynti. Komiat tolpat ja muutenkin rakennus.

Tätä kutsutaan ulkoauditorioksi. Lasin takana pyöri videoesitys Yyteristä matkailukohteena.

Vierailukeskuksen kahvio. Join kupillisen ja söin rinkilämunkin. Kahvi oli erinomaista, ja munkkikin. Vähän päälle viisi euroa.  Lämmitti vaikken palellut. 

Lomografiaa, Smenalla josta tekstissä  lisää myöhemmin. 

Keisarinpankille oli lumetettu pulkkamäki. Mutta tämä ei ole keisarinpankki. Ei tästä enempää. Huomannette kuitenkin mitä ajan takaa.

Kamera-asiaa;  filmille kuvattua, Yyterissä testaamassa

Vesileima kuvassa kertoo kameran joka oli mukanani vertailun vuoksi toiselle, joka on  tai oli minulle uusi kokemus ja koettava. Filmi ja kehitys olivat samaa, samasta tankista. Jyrkkää ja loivaa lpputulosta.

Tämä sillä "uudella". Kyseessä on Smena SL. Neuvostoliittolainen Lomo-tehtaan kulttikameraksi muodostunut Smena. Suunnilleen Smena symbolin tapainen, muttta filmiformaatiltaan eri.

Smena SL käyttää rapid-filmiä, kuten Agfan Iso Rapid kamerat, jollainen "cokis" kuvassa smenan alla.
Agfasta poiketen smenan ruutukoko on 135-kino. Kun agfalla vähän neliömäisempi.
Ostamassani smenassa ei ollut rapid-kasetteja mukana tallessa. Mutta onneksi minulla on niitä kolme entuudestaan. Saattaa olla neljäkin; jatkan etsintöjä.

Ostin smenan kympillä. Hyvinkin siisti kamera ja laukkukin; tai kotelo, sellainen never ready.
Mutta tyypillisesti sen tarkennus helicoili on ajan satossa pikeentynyt ja jumiutunut. Sain jotenkin puoliväkisin mutta rikkomatta väännettyä sen äärettömään. Tsekkasin osuuko tarkennusfilmitasoon, ja osuihan se. Tällä kuvataan, jos kuvataan, vain äärettömään tarkennettuna. Saisi sen kuulemma zippobensalla elvytettyä, mutta en ole kelloseppäainesta. Testissä mattapintaista teippiä filmitasolla, aukossa. 

Valmistusnumeron kaksi ensimmäistä kertovat että kamera on vuodelta 1972

Kohti uutta kameraa

 

Kuva myynti-ilmoituksesta johon ryhdyin toissailtana, ja ostin. Saapunee ensi viikolla, alkuviikosta. Jo maanantaina; ylihuomenna jos matkahuolto toimii kuten ennenkin.
Kodakin Retina IIc. Vuodelta noin 1955.  Ei muka pitäisi omasta mielestä enää "mitään" hommata, mutta kun retinaa olen vähän kyttäillyt, ja sattui kohdalle kohtuuhintainen yksilö. Myyjä ei enempiä kamerasta kertonut. Otin riskin. Toivottavasti ei tule koristetta. Jos käy kuin contaflexin kanssa niin osoittautuu "kokoelmani" kolmanneksi helmeksi. Katsotaan myöhemmin, tuliko hyvä.

Pari muuta vielä 

Viime viikolla oli pihalla tapahtumaa. Viikonlopun yli huilasivat.

Yyterin dyyneillä pitäisi olla tallaamatta. Mutku.
Torille voi ajaa autolla jos ei ole torinvarressa paikkoja tai ei ymmärrä liikennemerkkejä. Tai ei osaa käyttää parkkikiekkoa. Tai on vaan ihan häikäilemätön. Ei tuo minua häirinnyt. Kunhan pistin merkille  kun rouvashenkilöt tulivat ostamaan soppaa.
Bussia varrotessa, tupakilla pistäytyessäni. Kahvia ärrältä. Nam.

Eiköhän tässä tarpeeksi yhdelle kertaa. Vaikka muutakin on tallentunut edellisen jälkeen.
Hyvää hiihtoloman loppua. Vaikka vettä sataa ja jalkakäytävät on . . .  

Porissa: 22.2.2025

..