somevitutusta ja vintagea

Otsikoksi laittamani olotila on jo laantunut. Mutta alakuloa on vielä jäljellä. Tämän blogin aloituskuva johti melkein 20 vuotta julkisena olevan Facebookkini muuttumiseen sulkeutuneemmaksi. Se tarkoittaa että jatkossa omalla "seinälläni" näkyvät päivitykset näkyvät oletusarvoisesti vain kaverilistallani oleville. 

Kuvan jakaminen tiettyyn porilaista onnellisuutta tai onnellista porilaisuutta käsittelevään ryhmään johti lopulta sosiaalisen median osittaiseen sulkeutumiseeni. Poistin julkaisuni ryhmästä, mikä vei jonkin verran aikaa. En eronnut ryhmästä, mutta tuskin sinne enää ainakaan kovin montaa juttua pistä. Muihinkin ryhmiin kirjoitan tai pistän kuvaa vain suoraan ryhmään laittaen.

Miksi?
Vakavissani laittamani kuvat ovat olleet joillekin humoristeiksi itsensä kokeville joku vitsailun aihe. Toinen mikä on ottanut aivoon, on se etteivät he osaa tai ymmärrä seurata aikaansa vähääkään. 

Satasairaalaa laajennetaan, Kuumasairaalaksi nimetyllä suurella uudisrakennuksella. 
Paikkaa perustetaan paikalle, josta on purettu entinen sairaanhoito-oppilaitos. 
Otin sairaalassa käydessäni pari kuvaa, joista photoshoppasin tällaisen panoraaman. Se käy nykyohjelmalla sujuvasti. 
Putsasin kuvasta jotain, vähän liikaakin kun luulin ohjelman tehneen kuvaan "omiaan". 
Kuumasairaala nimenä ja terminä on tullut monella kanavalla uutisoinnissa selväksi. 

 

Toisesssa alkuperäisessä kuvassa näkyy putkia jotka luulin panoraamassa olevan ohjelman generoimia. En viitsinyt tehdä kuvaa uudelleen, mutta tässä yksityiskohta on näkyvissä. 

Taidemaalari uutisissa

Yksi Ylen uutisista viikon varrella kertoi Taidemaalari Elin Danielson-Gambogista.
Sen pääsee lukemaan tästä linkistä.  
Uutisjuttu ei mainitse sanallakaan taiteilijan noormarkkulaista syntyperää, johon olen törmännyt noormarkkulaisten ylpeilyissä ties kuinka monta kertaa. Taiteilijan nimi on niistä jäänyt mieleeni. 
Onkohan missään muualla kuin Porissa ja sen aluskylissä niin suurta tarvetta korostaa tai otsikoida, kuinka kuka milloinkin on jotenkin yhteydessä Poriin. 
Atteneumin näyttelyyn voisi mennä ensi keväänä. Junalla, kun en tykkää muulla tavalla pääkaupunkiseudulle mennä. 
Kuva on menneeltä kesältä, Ahlaisten kirkosta. Taustalla näkyy taiteilijan maalaama alttaritaulu. 

Ikivanhan läppärin äärellä

Kuvassa on kaksi konetta joita käytän. Vasemmanpuoleinen on enää skannerin ohjaajana. Skannatessani viimeisintä filmiäni, kokeilin sillä olevalla yli 15 vuotta vanhalla photoshopilla kuvan säätöä. Verratkseni sen tuottamaa kuvaa nykyaikaisen vastaavan tuotokseen. 
Kone ei ole yhteydessä nettiin. Sen photoshoppi on ostettu dvd-levyinä. 
Toinen toimii verkon kautta. Fyysisiä ohjelmistoja ei enää myydä. Ei ainakaan Adoben. 

Nykyohjelmalla säädetty kuva. Hyvin vähän säädetty.

Hiukan överiksi tehty kuva vanhalla koneella. Menetelmillä joilla opin kuvia säätämään. 
Nykytrendiä ajattelin tuota saturoidessani. 

Kamerakeräilyä

Olen paria tapausta lukuunottamatta hommannut kameroita vain käytettäviksi. 
Niistä parista on tämä eilen käsiini saamani  yksi. Agfamatic jolla on minulle muistoarvoa. Äidilläni oli saman lainen. Jolla otin varkain kuvia alle 10 vuotiaana. 

Kamera tuli melkein täydellisessä alkuperäispakkauksessaan. Jos keräilisin kameroita pakkauksineen, olisin saanut sätkyn noista lähetystarroista. Mutta kun kamera on se juttu, niin en välitä. 

Pakkaus päätyy varmaankin sekajätteeseen. 
Kirpputoreja kahlatessani olen nähnyt joitakin harvinaisiakin painotuotteita, jotka on pilattu kanteen lätkäistyllä hintalpulla. Älkää tehkö niin! 

Filmiä siihen!

Jatkoa seuraa , kun tämä kamera seurantatietojen mukaan saapuu postista noudettavakseni huomenna. 
Edellisessä blogikirjoituksessani peräänkuulutin 126 formaatin filmiä, kun olin ostanut agfamaticin. 
Sain somessa yhden vastauskommentin: "tuukko hakeen".  Ajattelin että sekin oli joku huumoristin heitto. Samaa porukkaa kuin joku kuumasairaalan kuumuutta joikaava pelle. 
Jätin sikseen. Löysin huutonetistä tai torista filmin, mutta sen mukana piti huudella kameera. 
Toivottavasti filmi on kamerassa sittenkin kun saan sen postista. Myyntikuvassa tuo näkyy.
Jälkeenpäin kysyin tuukkohakeen-henkilöltä, että mistä?  Se olisi olllut Harjavallan lähellä. Olisi lähettänytkin. Mutta miksi täytyy pistää joku tuukkohakeen???
Olenko huumorintajuton. 

Kamera joka tulee filmin mukana. Ajan kuluttama ja patinoima Kodakin instamatic 50.
Ensimmäinen instamatic-malli, vuosina 1963-1965 valmistuksessa ollut. 
Kumpi tuli ensin; Kodak vai Agfa?

Mielenkiintoinen kamera sulkimeltaan. Ns "giljotiinisuljin" jota ei viritetä vaan kamera laukeaa ymmärtääkseni vain nappia painamalla. Saattaa olla että huomaan sen vaativan filmin siirtoa, tai sitten ei.
Tulen jossain vaiheessa ottamaan tuollakin lyhyen filminpätkän, jos se on tomimtakunnossa. Eräs ihmetteli, miksi tuhlaan aikaa ja filmiä mokkomien romujen kanssa, kun minulla on laatuvehkeitäkin. Ei se mitään. 

Loppuun kevennystä

Tuotesijoittelua Citymarketin kosmetiikka- ja saippuaosastolla. Joku oli tullut toisiin ajatuksiin. 

70-luvun alussa otettu kuva. Minä ja serkkuni. Otettu Agfamaticilla. Siksi tämä kuva,  jota ei olisi pitänyt viedä kouluun. Opettaja antoi tehtäväksi tuoda joku kuva, ja riemastui minun silmälaseistani jotka sattuivat olemaan kuvassa. 
Maalitti minua kaksi vuotta, jotka oli oettajanani 1-2- luokalla. "Missäs silmälasisi ovat". Silloin olin kiltti, mutta 6 vuotta myöhemmin yläkoulun opettajalle olisin vastannut: hevosen perseessä. 

.

Yövalona toimivan ledinauhan kaukosäädin hajosi. Valo saa nyt palaa, kunnes sähkökatko meidät erottaa. Ellei herää sen jälkeen enää henkiin. 
Sähköähän tuo ei kuluta juuri mitään.
Eï se noin kirkas todellisuudessa ole. Kamera puhuu lööperiä


Väinölän vanhalla radioasemalla on avattu uusi näyttely. Se on nähtävä!

Porissa: 17.9.2026

...