Alkoi lokakuu ja vuoden viimeinen neljännes, kvartaali joksi sellainen on nimetty liike-elämässä.
Mitä tässä menneen, runsaan viikon aikana on tapahtunut kvartaalini alussa. Katsotaan.
Karjalankadun varrella
Auto täytyi huoltaa. Vein sen Vianorille ja lähdin kuluttamaan aikaa. Sitä oli kulutettavana noin kaksi tuntia. Sää oli kohtuullinen, ei satanut. Kävelin kilometrin päähän ja takaisin. Mennessä Satakunnankatua, palatessa Karjalankatua jonka päässä Vianor on.
Karjalankatua, koska sen varella on tämä paikka josta olen aiemminkin ottanut kuvan. Tosin eri tarkoituksessa kuin tällä kertaa.
Paikalla oli ennen vanha ratavartijan talo. Nyt siinä on Elixir Fysio- nimisen firman tila, muutakin, mutta ainakin se.
Pari vuotta sitten: 3.7.2024. Samalla paikalla.
Kävin silloin talon pihallakin. Jokunen kuva joista tässä yksi. Kaivo ja kylpyamme.
Matkakeskuksella ja kampuksella
Kävelin matkakeskukselle, Karjalankadun toiseen päähän. Menin Satakunnankatua ja päädyin Samkin kampukseen kahville. Ravintolan nimi on Silvia. Se tarjoaa lounasta opiskelijoille ja henkilökunnalle, mutta on avoin muillekin. Aukioloaika on rajallinen; muistaakseni klo 15 asti. Mutta ehtii siinä.
Kahvi oli hyvää: Pauligin Napolia, niitä kaupunkikahveja. Pullaakin; kotoisen makuista. Ei mitään kaupan pullavaa.
Hinta yllätti. 1,80 euroa maksoi pulla ja hyvän kokoinen kahvi. Suurista ikkunoista avautuu näkymä laiturialueelle. Siis linja-autojen.
Rautatieaseman kautta paluumatkalle. Uusia veturinumeroita ei kertynyt bongauslistalleni, mutta kiinnitin huomioni tuohon tolpan "pömpeliin". Ihmettelin sitä rautatieharrastusryhmässä. Sehän on käsidesi. Korona-ajan jäänteitä. Taustalla työtä odottaa siperian susi. Sr1.
Asemahallin läpi. Linja-autojen lähtöajat. Jeesus kuoli jonkun syntien puolesta... loppu on sutattu.
Helsinkiin on lähdössä neljä onnibussia seuraavan kahden tunnin aikana.
Vanha kuva Promenaditunnelista. Se on alkavalla viikolla remontissa. Citybussi ei kulje sen kautta, vaan kiertää Karjalankadun ja lentokentän kautta sairaalalle josta edelleen Parattiisinmäkeen. Ja samaa reittiä takaisin. Kevyt liikenne toimii remontin aikanakin. Pitää käydä katsomassa. Citylinja Kauppatorilta Puuvillaan ei kulje tuona aikana ollenkaan. Mutta halutessaan Puuvillaan pääsee jollain muulla linjala.
Tuo ei nyt omiin menoihini vaikuta. Mutta pari vuotta sitten sillä olisi ollut merkitystä.
Keskusaukion laidalla
Yrjönkatu alkaa rannasta ja päättyy keskusaukiolla, jossa Rautatien puistokatu alkaa. Keskusaukio- niminen katu lähtee samasta risteyksestä. Aukion laidalla on säästetty vanha katuvalotolppa. Siinä on säästetty myös vanha sähkökaappi tai rasia, miksi sitä kutsutaankaan. Valitkaa sananane.
Lähempi kuva sähkökaapista. Lähdin ottamaan kuvaa, kun näin aheen somessa. Pitihän siitä saada oma, ja sähköä- nimiseen kuvakansiooni FaceBookissa.
Filmiä kameraan
Filmille kuvaaminen on ollut vaikeaa alottaa tai jatkaa sitä. Kiinnite vanhenee taas pulloonsa, enkä sen takia pakota itseäni kuvaamaan. Mutta tein jotain kuitenkin. Vetäisin metrifilmilaturista pätkän ja mittasin 126 filmiä käyttävän Agfamaticin filminsiirtoon tarvittavan siirtomäärän kinofilmiä käytettäessä. Yhdellä filmin siirrolla ja virityksellä ruudut menisivät paljon päällekäin.
Agfamatic 100 on on minulle nostalginen. Löysin hyvän huutonetistä. Sillä on tavaramerkkinä myös "sensor", joka on tuon punaisen tärähtämättömäksi kutsutun punaisen laaukaisunappulan kutsunimi.
Virittelin kameran kinofilmillä, ensin kolmella laukauksella, sitten neljällä ja lopuksi viidellä. Merkkasin tussilla filmin siirtymisen. 126-kasettiin ladattua kinofilmiä pitää tässä kamerassa siirtää kuvien oton välillä viisi kertaa. Ensin neljä niin että laukaistessa on linssi peitettynä, ja viidennellä otetaan kuva.
Kinofilmin saaminen 126-filmikasettiin on oma voimistelunsa, mutta jossain vaiheessa ryhdyn siihenkin ja kuvaamaan.
DVD
Löysin joskus kevättalvella dvd-satsin. 9 levyä Puhtaita valkeita lakanoita. 45 jaksoa. Kuvan otto hetkellä olin katsonut niistä 15.
Vanha dvd-soitin ei suostunut enää toimimaan noilla levyillä knnnolla. Kuva pätki ja seisahtui pitkäksi ajaksi. Powerista löytyi halpa soitin tai katselulaite. Vanha meni steenan lavalle. Samalla kun pari muutakin ikivanhaa läppäriä joita on enää turha säästellä. Pistin pinkkaan minidiskin ja sen päälle dvd:n. Töllön alapuolella on elisan viihdeboksi-sound. Sen oikealla puolella näkyy vanha Sonyn diskman: cd-soitin jossa myös radio. Sellainen walkmanni joka oli aluksi nimetty diskmaniksi. Myöhemmät mallit saivat nimekseen cd-walkman. Laite toimittaa cd-soittimen ja radion virkaa tässäkin kokoonpanossa. Se on 90-luvun alusta. Tomii edelleen.
Apteekki - vuosiomavastuu
Kävin apteekissa. Kuukauden tarpeet taas.
Vuosiomavastuu täyttyi ja loppuvuoden aikana lääkkeustä maksan vain 2,80 eiroa / lääke. Taidan hamstrata ennnen vuodenvaihdetta reseptit tyhjiksi. En ehkä kaikkia, mutta kuitenkin.
Maksoin noista nyt 43 euroa. Ellei kela korvaisi, ne olisivat maksaneet 183 euroa.
Otin kuitista kuvan muistoksi, mutta suttasin tästä kuvasta kauppanimet. Ne liittyvät diabeteksen hoitoon.
Olen iloinen veronmaksaja. Verotukseni on tosin hyvinkin kohtuullinen. Mutta kuitenkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti