Edellisestä blogikirjoituksestani on kulunut kaksi viikkoa. Tapanani on ollut laittaa perjantaisin tai lauantaisin uutta katsottavaa ja luettavaa, mutta nyt venähti tuplat. Ei ole olllut sanottavaa, tai sanottavaksi ajattelemani on ollut ehkä liiankin negatiivista.
Mutta toinen syy on ollut ilmanala joka on, kuten kaikki tiedämme melko kuuma ja tukahduttava. Päivät ovat kuluneet enimmäkseen selällään, hiljaa ja liikkumatta. Kuumimpaan aikaan ulkona, varjossa ja kevyessä tuulen vireessä joka täällä meren reunalla joka päivä iltapäivisin viriää.
Useamman kerran olen suunnitellut linja-autoon hyppäämistä, ja matkaa kaupunkiin. Ihan ajan kuluksi ja huvin vuoksi. Enempää asia minulla sinne ei ole, kun täällä saaressa on kaikki mitä tarvitsen. Vanhasta muistista ja tavan vuoksi olen meinannut sinne lähteä, mutta ainakin kolmesti olen mennyt "puihin".
Ostin huhtikuussa paikallisliikenteen kymppikortin, ja sain kyyti likel- systeemiin rekisteröityessäni yhden matkan liittymislahjaksi. Kymppikortti on voimassa 90 päivää, jonka jälkeen mahdollisesti jäljellä olevat matkat haihtuvat taivaan tuuliin.
Tiisatina 20.7. eli tätä kirjoittaessani ylihuomenna se menee minulla vanhaksi. 4 matkaa on jäljellä, eli kaksi edestakaista matkaa. Kerran vielä ehtisi, kahta ei missään mielessä. Katsotaan huomenna, jos menisi vaikkei asiaa edelleenkään ole.
Kuumat ilmat ovat karkoittaneet siitäkin huvittelusta, kun kaupungissa helle on kaksin verroin tukalampi kuin täälä.
Porin vesibussiristeilyt liikennöi Kaupungista Reposaareen, ja Ulvilaan. Ja takaisinkin. Oli ajatus lähteä sillä täältä saaresta yhdensuuntaiselle matkalle kaupunkiin, ja bussilla takaisin. Mutta sää on ollut se kuin on ollut, enkä lähtenyt paistumaan. Olen joskus veneillyt saman reitin ja kun aloin ajattelemaan sitä mitä siellä näkyy, en ole enää niin innostunut ajatuksesta. Elämyshän se on, varsinkin heille jotka eivät jokisuistoa ole ennen nähneet. Ja onhan laivalla anniskeluakin.
Näyttää siltä että tyydyn näihin kuviin ja tunnelmiin.
Otin saareen saapuvasta laivasta muutaman kuvan, joista tähän valitsin tällaisen jossa on muutakin sisältöä kuin pönöttävä laiva. Laituria kutsutaan Reelingin laituriksi. Se on melko suosittu uimapaikka. Merivesi onkin ollut lämmintä.
Isompia lintuja
Kirottujen (minä en) valkoposkihanhien lisäksi Räpsöössä siintyy muitakin hanhilajeja, jotka jotkut rinnastavat kirottuihin paskantajiin. Niitä on ollut vanhalla satamakentälläkin, valkoposkien joukossa vähäisin määrin. Nämä bongasin sahan kanaalin varrelta. Poikasia on kuvan ulkopuolella. Koiras ilmoitti minulle kohteliaasti kähisten, että turvaväli täytyy pitää tai tulee turpaan. Noudattin vihjettä ja zoomailin kauempaa.
Valkoposkihanhiperhe Vaakunaviikin nurkalla. Nuoriso on uimaretkillään kasannut kiven päälle jostain löytämiään autonrenkaita
Lokilla pesä korkealla, sahan piipun huipulla. Muuta sahasta ei jäljellä olekaan.
Joutsenpesue lontoonkallion kupeessa. Ravinnon hankinnan oppitunti menossa.
Puskaparkkia ja leirintää
Minulla on perversio, henkinen masokismi kuulua kuunteluoppilaana pariin Facebook-ryhmään, joista saan päivittäisen melkein-kiukkuannokseni. Yksi niistä on Puskaparkki- niminen, jonka aiheena on karavanareiden ja muiden vastaavien majoittautuminen tai leiriytyminen epävirallisille ja puolivirallisille paikoille jotka eivät ole leirintäalueita.
En ole ottanut ryhmissä kantaa, vaan seurannut vain mielenkiinnolla keskusteluja ja jeesustelua jota niissä käydään.
Väkisinkin tulee kiinnitettyä ilmiöön huomiota, varsinkin näin loma-sesonkiaikana, kun karavaanareita ja muita leiriytyjiä riittää. Pari kuvaa siitä:
Satamapuiston varrelle, rannan puolelle ilmestyi tällainen taulupari josssa kielletään leiriytyminen.
Puskaparkkeeraajat vetoavat siihen, ettei yöpymistä ole erikseen kielletty. Mikä on totta mutta saivartelua joka kuuluu asiaan.
Muutaman kymmennen metrin päässä taulusta. Kuva: 18.7.2020.
Kieltotaulu lontoonrantaan mennessä. Taulu on tänä kesänä laitettu. Muualla takarannan varrella kielletään leiriytyminen, mutta ei yöpymistä. Lisäksi kielletään avotulen teko ja kivien pois vieminen rannalta.
Ei varsinaisella uimaranta-alueella (jossa sielläkin oli yksi teltta). Tämä mustalaisleiri oli perustettu lontoonkallioiden kohdalle, kiviselle polulle joka johtaa pidemmälle takarantaan.
Toivottavasti viihtyivät, pienestä hajuhaitasta huolimatta.
V A R O I T U S !Muutama päivä sitten, torstaina 15.7. kun oli kesän kuumin päivä, menin ja tulin tuosta telttojen kohdalta kuvaamaan seuraavaa tapausta,
JONKA KEHOITAN NYT HERKIMPIEN OHITTAMAAN - TAI KATSOMAAN OMALLA VASTUULLA - SIIS: SISÄLTÖVAROITUS
tästä alas päin "rullaaminen" omalla vastuulla. En vastaa mistään
.
.
.
.
.
..
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
..
.
.
.
.
.
.
.
..
.
.
.
Lontoon kallioiden ja murtajan puoleen väliin oli ajautunut harmaahylkeen raato. Mennessäni paikalle aamulla klo 8, oli edessä kesän varmaankin kuumin päivä. Lämpöä oli jo 25°, ja hyvin kevyt tuuli kävi etelän suunnasta, siis mereltä rantaan päin.
Tiesin tämän olevan siellä. Niitä ajautuu rantaan muutama, 2-3 vuodessa. Lähestyin paikkaa edellä mainitsemieni telttojen suunnasta, ja jouduin perääntymään. Melkein räjähtämispisteeseen mädäntyneen raadon haju oli sellainen, että olin hyvilläni kun kukaan ei ollut näkemässä ja kuulemassa yökkäilyäni. Oksennus oli hiuskarvan varassa, mutta pääsin pakenemaan. Kierisn tuulen yläpuolelle, ja murtajan juuresta uudelleen kuvaushollille.
Otin kuvat parinkymmenne metrin päästä, parisataa millisellä "putkella" ja häivyin takaoikealle.
Tunsin hajun jo 300-400 metrin etäisyydellä, paikalle pyöräillessäni. Kuva ei tee oikeutta tilanteelle ja tunnelmalle, vaikka irvokas onkin.
Ilmoitin raadosta Porin kaupungin terveysvalvonnalle, koska viereiseltä kalliolta jotkut menevät uimaan. Sain automaattivastauksen, mutta siellä se on edelleen. Tosin jo hieman ohuempana, kun suurin turpoaminen on jo ohi. Vedenpinnan vaihtelu oli siirtänyt raatoa, ja pian se on taas vedessä ja painunee pohjaan. Bon appétit!
Lopuksi: Maisema jota olen paljon jo kuvannut, ja jossa käyn melkein päivittäin ihmettelemässä meren suuruutta ja omaa pienuuttani. Tämä tänään aamu-kahdeksalta. Hajuhaitta oli melkein poissa, ellei oikein tarkkaan nuuskinut. Tuuli oli luoteen ja lännen välillä joten olin suojassa.
Monet poistavat oman varjonsa kuvasta, jos sellainen on siihen sattunut tulemaan. Mutta minä jätän sen useimmiten siihen. Elämän merkiksi.
Reposaaressa illalla: 18.7.2021
____
___
__
_
-
.
