sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kalavehkeitä

Olen elvytellyt kalastusharrastusta, joka on ollut mato-ongintaa lukuunottamatta tauolla vuosi kaudet.
Juhannuksen jälkeinen aika on kulunut melko pitkälti varustelun merkeissä. Kesäisiä tai vakaampia säitä odotellessa. Kerran on käyty veneen kanssa vesillä, pari kertaa ongella. Jokunen paistoahvenkin saatu.


Varustehankintaa

Kalastusvälineet ovat kehittyneet paljon vuosien saatossa. Hinnat ovat laskeneet suhteessa välineiden toimivuuteen. Laadusta ei kannata kauheasti puhua, mutta käytettävyys riittää ellei ammatikseen ala kalaa hankkia.
Meinasin ensin tulla toimeen museoikäisillä välineillä, mutta kelojen osalta täytyi välineitä "päivittää".  Pistin myyntiin pari kelaa, ja niillä saadulla rahalla hommasin kaksi peruskelaa: hyrrän vetohomiiin, ja haspelin heittelyyn:

Tällainen  D.A.M. tehtaan kummajainen sai nopeasti uuden kodin, ja myyntihintaakin sille tuli riittävästi uusien väklineiden hankintaa varten.

Haspeliksi valikoitui äärimmäisen halpa kiinalainen, jonka merkki on kuvassa jäänyt puolan toiselle puolelle. Se ei minua tässä vaiheessa enää kiinnosta, koska merkillä oli tarkoitus vain siksi aikaa kun menin kotoa tietokoneen äärestä kelakauppaan ostamaan tätä nimenomaista kelaa. Käyttäjäkokemusten perusteella valitsin tämän, jolle ei luvata mitään kymmenien vuosien tulevaisuutta, mutta joka toimii juuri niin kuin sen haluan toimivankin.
Hintaa kelalla oli  11 euroa. Juuri niin: yksitoista euroa!

Alunperin minun piti hommata vain haspeli, mutta etsiessäni sopivaa mallia netistä, sähköpostiiini pomppasi aletarjous tästä Ambassadeurista joka hyrräkelakalastajien silmissä on varmasti pelkkä varjo jos sitäkään, perinteisistä Abun hyrristä.
Merkki on Abu, malli joku uusi 6600 -made in china.
Tarjous oli aleprosentilla 80. Kuitenkin normaalihinnaltaan yli satasen kela lähti nyt noin kolmeen kymppiin.  Sain viimeisen laatikossa olleen. Tarjouskampanjan ensimmäisenä päivänä klo 10.
Kela tuli vetohommiin.

Vavoista en kirjoita mitään, ainakaan nyt.



Museo-osastoa: mutta käytön rajoilla



Abumatic 30A itseni ikäinen (vm. 1965) umpikela, joka tosiaan kuuluu museoon eikä käyttöön.



Abumatic 70 - tätä voi vielä jossain vaiheessa kokeilla käytössäkin.



Isokokoinen Daiwan haspeli,  jolla on jo ikääkin mutta pääsee varmaankin jossain vaiheessa "töihinkin"







Vieheitä, uistimia, vaappuja; mitä niitä onkaan

Monen nyky-harrastajakalastajan mielestä näistäkin suurin osa kuuluisi museoon. Kehitys on kulkenut eteen päin, ainakin valmistajien mielestä.
Saattaa asiassa perääkin olla, mutta itse aion pärjätä "vanhoilla kuvilla", tai niiden muunnelmilla.
Tässä malliksi yksi monesta.


Tämä "kumikala" on Abu Cello Dip, jota valmistettiin 1969 - 1978.

Pakista tulii vastaan tämä Cello, jonka merkitys varsinkin kalastusmuistoissani valkeni minule vasta sen jälkeen kun olin netissä kysellyt kyseisen vaapun taustoja, kuvaa näyttämällä.
Cello oli "kova sana" joskus 1980-luvun alussa ja vielä puoli välissäkin, sen jälkeen kun sen valmistus oli jo lopetettu.
Innokkaiden hauenhakijoiden keskuudessa siitä puhuttiin, ja sitä etsittiin. Poistomyyntejä ei tuolloin tarvinnut pitää. Vaappu- ja uistinkauppa kävi omaa rataansa: aika tavaran kaupitsee, ajattelivat myyjät tuolloin, eikä hyllyjä tarvinnut saada tyhjiksi ennen sesongin loppumista.
Ettei mene vallan "kalajutuiksi", en puhu sellosta enempää.

" The Cello is made in a soft plastic with a rubber feeling. Both Cello and Cello Dipp are floating, even after sustaining plenty bitemarks of pike. The Cello and Cello Dipp originate from lures made by the American company BURKE.
Cello Dipp were created in four colours: BGL, D, S and RH."
lähde:
http://www.realsreels.com/baits/ABULures1960%27s.html

Otin tähän ensimmäiseen kalastuskirjoitukseeni, varusteosastolle esimerkkivieheeksi vain tuon Cellon. Vieheitä minulle on kertynyt hirmuinen määrä, ja niistä kirjoittamiseen meneisi useampi päivä ellei viikko.
Etenen pikku hiljaa ja palaan asiaan myöhemmin. Nyt täytyy lähteä laskemaan vene veteen. Viimeinkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

in memoriam

Harvoin jos koskaan, laitan kuvaa itsestäni mihinkään. Poikkeuksen teen Facebook:in kohdalla, jossa profiilikuvani esittää minua, eikä ko...