sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Pyhäjärvellä mökkivierailulla

Tabletin panorama-ohjelmalla mökkirannassa otettu kuva
  
Juhannus oli ja meni. Eletään juhannusviikonlopun sunnuntaita. Monet viettävät vielä tänäänkin juhannusta, sen jälkimaininkeja.
Tiedotusvälineet päivittävät hukkuneiden, puukotettujen, ja muutoin jollakin tavalla juhannuksen vuoksi tai sen aikana henkensä menettäneiden summaa. Lopullinen saldo saadaan loppuviikosta, kun kaikki kotiinsa tai töihinsä palaamatta jääneet on laskettu.
Kesälomansa juhannuksena aloittaneet ja heinäkuun lopulla töihin palaavaksi aikoneet, mutta juhannuksena hukkuneet saattavat jäädä jopa tilastojen ulkopuolelle.

Juhannus on yöttömän yön aika, keskikesän juhla. Kesäpäivänseisaus, jonka lähimpään lauantaihin juhannuspäivä sijoittuu, on tänä vuonna 2105 tänään sunnuntaina 21.6. klo 19:38 Suomen kesäaikaa. Eteläisellä pallonpuoliskolla on samaan aikaan talvipäivänseisaus. Aurinko paistaa tuolloin kohtisuoraan kohti Kravun kääntöpiiriä. Päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla pisimmillään ja eteläisellä lyhimmillään.

Edellinen blogimerkintäni koski juhannusta itseään. Blogini perustuu enemmän kuviin kuin tekstiin. Koska kuvia jaksetaan katsella, mutta harva viitsii lukea tekstijaarituksia. Keskimääräinen nettisivulla vietetty aika on 10 sekuntia.  Menen siis asiaan; mökkivierailuun Pyhäjärvellä  ennenn juhannusta.

Saimme kutsun tuttaviltamme jo toukokuussa, ja matka heidän vuokraamalleen mökille Säkylään kävi juhannusviikon keskiviikkona. Vietimme hienon itapäivän, illan. Yövyimme ja palasimme kotiin juhannusaaton aattona torstaina.
Paikka oli rauhallinen ja mukava, puitteiltaan hieno ja mökki aivan Pyhäjärven itärannassa.


Laiturilta aukesi näkymä Emänkarin saareen, joka on ollut minulle erityisen merkittävä paikka. Kutsun sitä virallisesta nimestään inan poiketen Emäkariksi, tai Erakoksi jona sen monet tuntevat. Erakon saareksi sitä nimitetään, koska joskus siellä on erakoitunut kalastaja pitänyt kortteeriaan. Kartoissa näkyy edelleen jokin rakennus pääsaarella. Alue on luonnonsuojelualuetta, maihin nousu on kielletty. Varsinkin pesimäaikana joka nytkin on meneillään.
Saaren ympäristön vedet ovat kivikkoiset, mutta liikkumaan pääsee kuin vähän varoo. Vesi on kirkasta, ja pohjalla olevat puolen linja-auton kokoiset kivet näkyvät syvältäkin.
Tuon saaren ympärillä olen 30-35 vuotta sitten oppinut veneilyn ja kalastuksen asioita. Maissa en ole koskaan käynyt.

Pääsaari mökkirannasta zoomattuna.  Emme käyneet vesillä. Etäisyys kuvauspaikalta saareen 3,5 km
Pari karttakuvaa lopussa.



Emäkarin lisäksi Pyhäjärvellä on toinen isompi saari: Iissalo, kuvassa toinen vasemmalta. Vasemmanpuoleinen on Murhasaari. Iissalon edessä vielä Huilauskari. Järven muut, pienemmät saaret, sijoittuvat rantojen läheisyyteen.


Näkymä mökin terassilta järvelle on todellinen suomalainen unelma. Järvenselkä kimaltaa rantalepikon takana.



Otin mukaan pokkarin lisäksi "raskaamankin" kameravarustuksen

Halusin tallentaa mökin kohdalta avautuvan järvinäkymän. Siihen riittää pokkarikin, mutta laatua oli saatava. Edellä olevat kuvat on otettu täyskennoisella järjestelmällä, ja 24-105 L-putkella.
Otin matkaan mukaan myös lintuputken ja nopeamman rungon, koska aavistin näkeväni rannan tuntumassa itselleni ennen näkemättömiä lintulajeja. Eräänlainen "pihabongaus" siis; eli otin kuvia linnuista ja myöhemmin kuvia tutkiessani määritän lajit, jos kuviin on tullut minulle tuntemattomia lintuja.
Niin kävi nytkin.



Härkälintu - pari vietti aikaa melko lähellä rantaa. Soidinajan luulisi olevan näin juhannuksen tuntumassa ohi. Mutta eleet olivat kyllä vän sen suuntaiset. Ellei kyseessä ollut selän raaputus.

Telkät patsastelivat läheisellä kivellä. Kalatiiroja lenteli, samoin harmalokkeja. Jokunen naurulokkikin. Entuudesta tuttuja, mutta kuvasin kuitenkin.


Illan tullen


Juuri kuoriutuneet vesiperhoset aloittivat pinnan tuntumassa tanssin, kun aurinko laski alemmas. Iltaseitsemän paikkeilla.  FaceBookin laajassa ryhmätarjonnassa on muunmuassa Suomen ötökät- niminen ryhmä, jossa kysymällä selviää miltei laji kuin laji. Kysyin, ja sain vastaukseksi: Kyseessä melkoisella varmuudella pitkäsarvisirvikkäiden (Leptoceridae) heimoon kuuluva vesiperhoslaji. 








Härkälintu alkoi napsia vesiperhosia lennosta. Ajatukseni kulkivat perhokalastuksen maailmaan, katsellessani tätä luonnontapahtumaa. Siitä aiheesta saattaa tulla jossain vaiheessa tulevaisuudessa kirjoituksen aihetta, kun olen tarpeeksi perehtynyt asiaan -lähteäkseni käytännön "harjoituksiin".
Kalastuslupien hankkiminen ja harrastuksen elvyttäminen onkimisesta ja pilkkimisestä kokonaisvaltaisemmaksi pyörii päässäni koko ajan tihenevään tahtiin.




Luodetuuli siirtyi lounaan puolelle ja  tyyntyi hiljalleen illansuussa. Etelän ja lounaan suunnassa nousi illalla saderintama, joka jossain vaiheesa yötä saavutti koko järven.



Illan tummuessa, pilvet korostuivat taivaalla. Auringonlaskuun on tässä vaiheessa vielä aikaa. Molemmat saaret: Emäkari ja Iissalo piirtyvät horisonttiin.

Gustave Doré (1832–1883) on taiteilija jonka mahtipontisia teoksia on käytetty vanhojen perheraamattujen kuvituksena. Niissä esiintyy usein tämän kuvan kaltaisia valoilmiöitä, joita "valokuvapiireissä" nimitetään jeesusvaloiksi. Kun sellainen osuu eteen, on vaikea olla kuvaamatta.
Järven toisella rannalla valaistuksen osakseen saava metsämaisema pääsee oikeuksiinsa täysikokoisessa kuvassa. Tässä ja klikkaamalla suurenevassa kuvassa siitä on nähtävissä vain aavistus.

Kuvasin auringonlaskun jälkeen vielä muutaman ruudun lentäviä yölintuja. Lintuputkeani on netissä haukuttu "pimeäksi suttuputkeksi", koska sen valovoima pitkäksi venytettynä on 6,3. Siis suurin aukko/pienin lukema. Se ei ole siis katu-uskottava luontokuvauksessa.
EIKÄ TARVITSEKAAN olla jos sillä käsivaralla kuvattuna saa ylläolevan kaltaista laatua silloin kun valoa on vähän.
Kun valoa on vähän, se tallentuu kuvaankin vähänä. Mikä hämäräkuva sellainen on jossa on valoa!
Totta kai valovoiman puute on kompensoitavissa herkkyyden nostolla ja automatiikan käytöllä silloin kun tilanne on päällä, eikä olla kuvaamassa jotain hääparia alttarilla. Kuvaan saattaa tulla ja tuleekin rakeisuutta. Mutta siitä saa suurimman osan pois kuvankäsittelyohjelmalla, ja loppu saa kuvassa ollakin. Se kuuluu tämän luonteisiin kuviin osana kokonaisuutta ja tunnelmaa. Ihminen ei näe hämärässä yksityiskohtia näinkään terävinä. Miksi kameran pitäisi.


Kuvattuani linnut, laitoin "oikeat" kamerat pois. Palasin kuitenkin rantakiville, ottamaan kuvan auringonlaskusta. Sen otin tabletilla.

Vuosi sitten, kesä-heinäkuun vaihteessa:  kuvasin auringonlaskun täysikennoisella ja primelasilla Kristallirannan aallonmurtajalla. Muutama kilometri tämän mökkin sijainnista etelään.


Ilta pimeni yöhön. Mutta pari kuvaa päivältä -ja karttaa












Kartalla mittaviiva mökin rannasta Emäkariin. 


Reitti jonka olen ajanut veneellä kymmeniä kertoja Vaskirannasta erakkoon ja takaisinkin, kun tätä tässä kirjoittelen. Vietin melko paljon viikonloppuja ja kesäpäiviä enoni mökillä Vaskirannassa, 70- ja 80-luvuilla.
Kun aloitin ammattikoulun 1981, vietin melkein koko syksyn viikonloput mökillä. Äitini vei minut perjantaisin, koulun päätyttyä mökille, ja haki sunnuntai-iltana takaisin. Oli siinä hänellä ajamista.
Vietin tuolloin yksinäni "erakkoelämää" mökillä ja järvellä. Käytössä oli iso tasaperäinen Terhi, ja siinä käsiohjattava 20 hevosvoimainen Archimedes. Suurin lainsallima moottoriteho ilman ohjauspulpettia/ rattia ajettavaksi.

Mökillä ja järvellä käyminen harveni huomattavasti, kun tapasin tulevan ex-vaimoni jo ennen ajokortin saantiani, vuoden 1982 alussa. 1983 sain ajokortin, jonka jälkeen järvellä käynti hiljalleen päättyi kokonaan.
Nyt yli 30 vuotta myöhemmin voi ajatella kaikkea mennyttä jo selkeämmällä tavalla ja todeta että onneksi järvi on edelleen olemassa.



Porissa: 21.6.2015


_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokemäenjoki menee tukkoon

Ylläoleva taulukko esittää YVA-menettelyssä lueteltuja päästömääriä, jotka BASF arvioi laskevansa akkumateriaalitehtaaltaan Harjavallassa ...