maanantai 9. lokakuuta 2017

Kamerapuhelinvalokuvauksesta ja muutama muu rutina



Kommentoin taannoin Suomen freelance-journalistien kamerapuhelinkurssia koskevaa facebookpäivitystä kitkerään sävyyni. Sain kitkerän vastauksen. Mikä oli odotettavissakin.



Lainaan tähän nyt törkeästi osan tekstistä joka minut närästi:
" Mobiilipuhelimien kamerat ovat kehittyneet valtavasti viime vuosina. Kännykkä kulkee aina mukana, silloinkin kun tapahtuu jotakin yllättävää, eikä kamera ole käsillä. Miten puhelimen kameralla saisi julkaisukelpoisia kuvia tarvittaessa?
Illan kurssilla löydät kamerapuhelimesi oikeat säädöt ruoka-, henkilö-, tilanne- ja maisemakuviin. Opit hallitsemaan valotusta, tarkennusta, värintoistoa ja liikettä kaikissa olosuhteissa sekä käsittelemään kuvat  julkaisukuntoon jo kuvauspaikalla."

Kun tekstiä tulkitsee, selviää että kohderyhmänä on uusi ammattikunta; kuvaava toimittaja. Kuvaavaksi toimittajaksi ovat ovet auki taivasta myöden. Toimittavaksi kuvaajaksi harvemmin. Tästä joku vetää herneen, mutta sama se. Kuvajournalismi on kuoleva ala, vaikka "liitto" puolustelee sillä että jäsenistössä on kuvaajakin. Niin olen minäkin.  Rutina tästä asiasta päättyy tähän. Aiheesta se tulee kyllä jatkumaan.


Onko kamrapuhelimesta, puhelimen kamerasta kameraksi ?


Totta kai siitä on, mutta kameralla kuvaamaan tottunut joutuu asennoitumaan siihen eri tavalla kuin muusta tietämätön some-selfiepäivittäjä.
Totta on, että puhelin on useimmilla aina mukana. Ja siten samalla kamera aina käden ulottuvilla ja tarvittaessa käytettävissä.  Jos sellainen tilanne tulee eteen, että pitää saada kuva, ei ole monimutkainen tehtävä pistää kamera kännykästä laulamaan. Videotakin tulee tarvittaessa, ja se onkin mielestäni nykyisten puhelinkameroiden paras anti.

Ylläolevassa kuvassa on kaksi puhelintani. Vasemmalla Sony Xperia Z5, jonka kameraa kehutaan erääksi parhaista puhelinkameroista. Sen hankein, kun edellinen putosi mereen. Lähdin silloin etsimään mahdollisimman hyvällä kameralla varustettua, ja pädyin tuohon. Ajattelin että jospa minäkin kuvailisin vähän jotain pelkästään puhelimella ja jättäisin kameran kotiin.
Oikeanpuoleisen: Samsung Galaxyn, S6 edgen, hommasin kun olin ostanut halvalla puhelinten kanssa kuvassa esiintyvän panoramakameran, joka ei toimi muiden kuin tiettyjen Samsungin kameramallien kanssa.
Megapikselien määrän perusteella Sony on "parempi" 23 megallaan, kun Samsungissa niitä on 16.
Sonyssa on siis megapikselejä enemmän kuin käyttämissäni DSLR-järjestelmäkameroissani. Käytän kolmea runoka: Parhaassa on 13 "megaa" (Canon 5D classic),  toisessa 18 (Canon 60D)  ja kolmannessa 16 (Nikon D7000).

Sanoin että parhaassa, mutta ei noita kolmea oikeastaan ehdottomaan paremmuusjärjestykseen voi laittaa. Käyttötarkoitus ja tilanne ratkaisee, mikä milloinkin on hyvä. Kennon perusteella 5D täysikokoisellaan hakkaa joissakin tilanteissa muut. Ja classic- mallin, siis mark-0:n värintoisto on monessa yhteydessä todettu kaikkien aikojen parhaaksi.




Kumman puhelimista otan autiolle saarelle jolla ei ole kenttää ?

Samsungin. Sen kamera on parempi kuin Sonyn. Sillä on helppo kuvata, säätö ja käyttö laukaisinta lukuunottamatta parempi kuin parhaaksi kehutun Xperian.
Oltuaan ensin kamerakuvausyritykissäni kameran virkaa tekevänä, Sony jäi suurimmaksi osaksi "vain puhelimeksi" 4K- videostaan huolimatta. Se on melkein aina mukanani, puhelimen vuoksi. Kuvankin voin ottaa jos on pakko saada jotain tallennettua.
Mutta Samsungin (jossa ei ole sim-korttia),  otan mukaan, kun tarkoituksena on ottaa nimenomaan valokuvia ja videotallennettakin johon sen 1080- resoluutio riittää aivan hyvin. Molempi parempi, jos varma haluaa olla. Näissä tilanteissa tai tapauksissa olen tarkoituksella jättänyt järjestelmäkameran kotiin. Mikä on usein harmittanut, mutta olen voinut jälkikäteen paikata asian, palaamalla kuvauskohteelle uudelleen.



Puhelinkuvauksen suunnanmuutos





Kolme ylläolevaa kuvaa laitteesta joka on merkittävä  askel eteenpäin kamerapuhelimella kuvaamisessani. Kyseessä on käsigimbaali: Dji Osmo mobile, johon puhelin laitetaan, ja paritetaan Dji Go- hjelmalla joka ladataan puhelimeen.
Valmistaja on sama kuin kamerakopterillani. Myös toiminta on sama kuin gimbaalissa jonka varassa kopterin kamera roikkuu. Gimbaalissa on pienet moottorit, jotka pitävät kameraa vaakatasossa käden asennosta huolimatta. Kahvassa on nappulat videokuvaukselle ja valokuvan ottamiseen. Lisäksi pieni joystick, joka ohjaa kameran asentoa: tilttiä ja panorointia. Lisäksi "liipasin" jolla kameran voi lukita seuraamaan kohdenäkymää, ja jota tuplaklikkaamalla kamera (siis puhelin) kääntyy nopeasti perusasentoonsa.
Softan ominaisuuksia riittää: valitun liikkuvan kohteen seuraaminen, viiveet, timelapset, panoraamat ja stitsaus eli 9 kuvan automaattinen kuvaus ja yhdistäminen. Saman voi tehdä tietokoneella photoshopissa, mutta toimivana tuo ominaisuus säästää siltä hommalta.

Kertakaikkiaan loistava laite, joka tekee kamerapuhelinkuvauksesta melkein valokuvausta. En olisi sitä itse ehkä ostanut, koska ei ole aivan edullinen. Mutta sain sen käyttööni, erään kuvausalalla saamani tunnustuksen ansiosta. Sanotaan nyt vaikka apuvälinelainaamosta koska käsissäni on tärinää ja epävakautta, hermotaudin takia.


Kuvia, jotka ovat muuttaneet nyt käsitystäni kännykkäkuvaamisesta






360° - 1





Loppukevennyksenä "robotin" ottama kuva:
Asennan jalustaa autoon, takapenkiltä käsin.





Porissa: 9.10.2017. klo 12:30

.
..
...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista ja palautteesta

Infrastruktuuria ja huveja

Aloitan tämän kirjoitelmani ja kuvantuputukseni, palaamalla edellistä blogikirjoitustani (18.5.2019) edeltävään päivään: 17.5. jollo...