Televisiossa, kakkosella -siis kanavalla lähetettiin 70-luvulla ohjelmaa nimeltä Kamera kiertää.
Kakkonen; siis televisiokanava oli TV-1 kanavaa enemmän maakuntiin suuntautuva. Se oli myös vähän viihteellisempi kuin valtakunnan ykköskanava.
Kamera kiertää- ohjelmaa tehtiin maakunnissa, osin jonkinlaisten free-lancereidenkin toimesta. Alakoulun opettajanikin ansioitui kyseisessä toiminnassa. Ylen elävästä arkistosta saattaa löytyä jotain; pitää katsoa, en ole tullut vielä hakeneeksi tuolla ohjelman nimellä.
Mutta se tuosta. Muistoista esiin pompannut lause päätyi tämän blogipäivityksen otsikoksi, kun sitä tulee miettineeksi ja oivalluksen löydyttyä pääsee itse asiaan, eli kirjoittamisen ja kuvien valinnan pariin.
Kamera tai jotkut kamerat ovat kiertäneet jostain minulle, olleet hetken ja jatkaneet sen jälkeen kiertoaan eteenpäin.
Hyllystä poistettua
Vajaan vuoden aikana kamerahyllyssäni on käynyt useita kameroita. Ylläolevassa kuvassa esiintyvistä on jäljellä enää yksi: oikealla alhaalla oleva Yashica-A TLR-kamera, mallinsa mukaan linnunpöntöksikin kutsuttu. Pihatammemme linnunpöntössä on tosin vain yksi lentoaukko, mutta vähät siitä.
Lubiteli meni lahjoituksena kaverille joka keräilee kameroita. Oikean yläkulman SLR-pentaxin peräti myin rahalla, samoin toisen pystyrivin vasemmalta; Smenat- symbolin ja 8M:n. Niillä olikin kovasti kysyntää. Siis lomoilla.
Neljä muuta kuvassa olevaa vein kirpputorille. Kirpputorille, johon viedään tavaraa lahjoituksena. Kirpputori jolle tavaraa vien ja olemme vaiimoni kanssa melko paljon tavaraa vieneet, myy tavarat ja myyntitulot menevät sitä ylläpitävän syöpäyhdistyksen hyväksi.
Tilalle hankittua
Edellä kertomani kirpputori sijaitsee Porin Riihikedossa, Kiertokadun varrella. Sillä on nimikin: Fiinitori. Ajelin ja kävelinkin toissapäivänä, runsaan lumisateisen päivän jälkeisenä päivänä kaupungilla kameran kanssa. Etsin kuvauskohteeksi lumista kaupunkimaisemaa, lumeen hautautuneita autoja. Ilman suurempaa sensaatiohakuisuutta, mutta kuitenkin hieman kieli poskessa.
Asuimme ennen nykyistä rivitalokämppäämme Kiertokadulla. Suuntauduin sinne, kun muistan edelleen muutaman auton esiin kaivuun, kun sen kadun varteen jouduin pysäköimään.
Nyt ei siellä kuvauksen suhteen "tärpännyt", mutta kulkeuduin kirpputorille. Ajattelin kurkata, ovatko sinne viemäni kamerat jo löytäneet ostajansa. Mutta samalla myös katsomaan josko jotain mielenkiintoista ostettavaa . . .
Ylläolevassa kuvassa esiintyvä Cosina compact 35E lähti mukaani, aivan naurettavalla hinnalla. Myytävänä olevissa tavaroissa ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole hintoja merkittynä. Kirpputorin myyjä kertoo hinnan kysyttäessä. Hintataso on luokkaa kirpputori. Puhutaan euroista, harvoin edes kymmenestä. Äärimmäisen harvoin.
Tutkein pikaisesti cosinan kunnon. Suljin toimi, samoin filminsiirto. Linssi ja etsin puhtaat ja naarmuttomat. Ei pölyjä objektiivin sisällä, ja tarkennusrengas pyöri tahmaamatta ja täsmällisesti.
Mutta: paristotilan kansi puuttui. Olin jo laittamassa mokomaa takaisin ylähyllylle, mutta hoksasin käsikopelolla kokeilla josko se pieni luukku olisi irronnut ja pudonnut sinne hyllylle.
Niin se oli. Sovitin luukun paikalleen, ja kaupat syntyivät.
Linssinsuojus jäi sinne hyllynreunalle. Mutta olkoon, tai voisihan sen käydä sieltä vielä katsomassa ja samalla olisiko kameraan ollut laukkukin....
Edellisellä kerralla käydessäni, vein puolisen tusinaa itselleni turhaa kameraa kirpparille. Ihan siitä ilosta, että löysin sieltä edeltävänä päivänä tämän Yashican mittaetsinkameran, joka ei "uutta häpeä" yhtään. Cosinakin on melkein "mint", mutta tämä täysin sellainen.
Tällä Yashicalla on oma omituinen tarinan alku, siis minun hallussani ollessaan: Olen pistänyt sen myyntiin johonkin netti- tai someryhmään, varmaankin 4-5 kertaa. Mutta joka kerta ottanut sen pois myynnistä muutaman tunnin kuluttua.
Syynä edes-takaisin soutamiseen ja huopaamiseen yksinkertaisesti se, etten ole vielä kuvannut siihen lataamaani filmiä loppuun. Edellä kuvaamani ja pois antamani kamerat ovat kaikki olleet käytössäni ainakin yhden filmin verran. Olen yhtä lukuunottamatta ollut kuvajälkiinsä ihan tyytyväinen, mutta intoa useamman filmin kuvaamiseen ei ole ollut.
Näillä kahdella mittaetsinkameralla; Cosinalla ja Yashicalla saattaa olla sama tie kuljettavanaan. Filmi tai pari, ja sen jälkeen kiertoon. En keräile kameroita, mutta esineinä nämä "kameran näköiset" kamerat ovat jotenkin hyvin sympaattisia.
Katsotaan nyt. Nähtäväksi jää.
Kuvasin siis lumeen hautautuneita autoja, mutta poikkesin myös rautatieasemalla. Siellä oli neljä Sr1 veturia, siperian sutta. Pari deeveriä, ja yksi tulossa. Kuvasin panoraamana Matkakeskuksen ja Kampuksen seudut. Jotain uudisrakennuksen vaihetta arkistoon ja muuta sellaista.
Työtä kohti
Minulla alkaa ensi viikolla työkokeilu. Menen kokeilemaan museon arkistossa olevien vanhojen valokuvien digitointia. Sähköistä arkistointia, eli kuvien skannausta ja tallennusta museonormin mukaisiksi tiedostoiksi metadatoineen. Kuvaustakin taidan päästä kokeilemaan.
Olen ollut asiasta hiljakseen. En ole siitä meteliä pitänyt. Hoitoalalta päähän pinttynyt vaitiolovelvoite ei varmaankaan koske museossa työskentelyn kokeilemista, mutta jostain syystä olen katsonut parhaaksi olla melko hiljaa.
Moni on onnitellut, ollut innoissaan puolestani. Onhan tuo hieno tilaisuus päästä tutustumaan museomaailmaan, toimistosiipeenkin. Työkokeilua sanan olen aina vähän halveksinut. En sitä tekeviä. Kai tällä hetkellä kadoksissa oleva kokonaismotivaatio löytyy ensi maanantai-aamuun mennessä.
Onneksi ei tarvitse mennä ulos. Edes tupakille, jollei taho
Pidän säätä; sadetta ja pakkasta sisällä. Hullu sanonta. Ymmärtäkää miten tahdotte.
Kuten edellisessä bloggauksessani mainitsin; hommasin sähkötupakin viikko sitten. Ja heti jonkun jenkkijonnen viritys räjähti ja lööpit kirkuvat. Olen visionääri!
Höyrytys on sujunut hyvin; pitoisuudet aivan olemattomia aiemmin tottumiini verrattuna. Mutta eipä ole tällä kertaa tullut pöhöä. + höyry on ympäristöystävällisempää kun neste on mietoa.
Se tästä noista ja siitä.
Hyvää jatkoa!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti