Juuri äsken se muistutti minua illasta neljä vuotta sitten, kun olin menossa yövuoroon Esperi nimiseen vanhusten palvelutaloon. Oli tullut lunta ja oli mennyt lumiaura, ja oli syntynyt valli työpaikkani portille.
Muistaakseni minulla oli silloin autona Peugeot 206, joka oli oikein mukava pikkuauto. Yhtä mukava kuin nykyinenkin, ranskalainen sekin. Pösö meni kevyesti läpi tuon lumivallina ja pääsin töihin. Kaltoinkohtelemaan onnettomia vanhuksia, kuten nyt paasataan joka tuutissa -mediassa siis.
Esperin toimitusjohtaja, aarnio- joku otti tinat firmastaan, ja kantoi niinsanotun vastuun viimeikaisista uutisissa esiintyneistä epäkohdista.
Lähdin Esperiltä aikanaan, vähän ovet paukkuen. Paskanmaku on jo haihtunut, mutta muistot elävät. Yhtä paljon kuin siitä lähdöstä tuli paskan makua, on tullut nytkin, lööppien kirkuessa ja kaiken maailman kommentaattoreiden ja päivystävien dosenttien antaessa lausuntoja asiasta josta eivät oikeastaan tiedä yhtään mitään. Poliitikotkin jeesustelevat kilpaa.
Sähkötupakkia
Pahamaineinen sähkötupakka on tullut takaisin, siis minulle. Kolmannen kerran. Ryhdyin siihen ensimmäisen, kun menin töihin hoitoalalle. Pahamaineiseen Esperin palvelutaloon, tehostetun ympärivuorokautisen hoidon yksikköön. Muistisaireiden vanhusten pariin. Savuttomaan työpaikkaan.... ei kun se ei ollut aivan savuton. Ruokatauolla sai mennä tontin rajalle polttamaan tupakkia. Mutta se ei ollut suotavaa. Siitä joutui silmätikuksi, ja oli niinsanotusti pian kusessa.
menin tänään aamupäivällä R-kioskille, ja hommasin sieltä sähkötupakin. Nestettäkin siihen, oikein nikotiinipitoista. Äärimmäisen huomaavainen ja kohtelias "ärrän täti" esitteli niitä minulle toissapäivänä. Lupasin palata asiaan. Se palaaminen tapahtui tänään, kun sain myytyä erään kameran pois ja siitä saadun kapitaalin, tai osan siitä, sijoitin sähkötupakkiin. Sähkötupakki säästää rahaa. Se maistuu mukavalle, sillä pääsee nikotiininhimosta parilla imaisulla, se ei haise, ja sitä voi maltillisissa määrin tuprutella sisälläkin kun ulkona on - liikaa °C.
Mitä sähkötupakilla on Esperin kanssa tekemistä?
No; minä hommasin silloin 2014 tai jotain, sähkötupakkivehkeet, ja höyrysin Esperin vessassa niin ettei kattolamppua meinannut erottaa. Vessassa siksi, että se taisi olla ainoa paikka missä ei ollut savuilmaisinta. Sauna taisi olla toinen. Saunassa saattoi höyryttää ihan rauhassa. Sitä ei enää erään kauniin päivän jälkeen käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa. Koska tutti di tutti capo eli paikallisesta johtajasta seuraava totesi sinä päivänä, ettei vanhusten saunottamiseen haaskata enää aikaa. Piste.
Muistoja on paljon, mutta vaitiolovelvollisuus sitoo. Vanhusten hoidon laadussa ei mielestäni ollut jotakin natsihoitajan neronleimausta lukuunottamatta sanottavaa. Ne neronleimauksetkin sai nopsaan korjattua, kuhan natsi lähti kotiinsa vaihtamaan hoitopuvun päältään. Tai en tiedä: taisivat (monikossa) nukkuakin se yllään.
Juttelen mielelläni lisää - yv.
Lähdin siis Esperiltä, tein vähän valokuvahommia välillä, ja johkaannuin toiseen yksityissektorin eli riistoporvareiden hallinnoimaan vanhusten palvelutaloon. Siis töihin. Sitä kesti aikansa, kunnes sain tarpeekseni. Sekosin tai jotain. Masennuin -paloin loppuun. En vanhusten takia, enkä työn raskauden.
Kuten sanonta hoitoalalla kuuluu: kyllä asukkaiden tai potilaiden kanssa aina pärjää, mutta työyhteisön kanssa saattaa olla ihmeissään. Sillä tiellä ollaan. Eläke häämöttää, mutta ensin täytyy vähän työkokeilla jotta Ilmarinen on tyytyväinen Tai joku lanttumaakari.
Sähkötupakin kanssa höyryämiseni jatkui siinä toisessakin työpaikassa. Vessassa päiväsaikaan, yöllä vähän siellä sun täällä. Jossain vaiheessa tympäännyin siihen että laitteet pakkasivat kuseskelemaan ja niitä piti olla alvariinsa huoltamassa ja virittämässä. Sähkötupakin höyryttämisestä oli tullut minulle harrastus. Laitteiden virittelemistä, litkujen kokkailua ja sen sellaista.
Parin vuoden tauon aikana EU ja suomen mallioppilaat ovat tehneet sähkötupakin hommaamisen vähän erilaiseksi kuin ennen. Mutta toisaalta nyt sitä saa ihan nikotiininesteisenä ostettua R-kioskilta.
Olen nyt luvannut itselleni, että pysyn kohtuudessa. En hommaa hyllyä puolilleen mitään laitteistoa ja koitan ainakin KÖH aluksi pysytellä kaupallisten valmisnesteiden parissa.
Kokosin tähän loppuun pienen kuvakavalkaadin edellisistä rupeamistani sähkötupakin kanssa. Silloin kun mopedi niinsanotusti karkasi käsistä sen suhteen. Tai ei nyt kuitenkaan kovin pahasti.
Joku ottaa varmaan nokkiinsa tai ainakin nyrpistelee siellä ruudun toisella puolella: Ihan vapaasti! Ei kosketa minua paskan vertaa. Ei sen enempää kuin Esperi / Attendo /Mehiläinen- pornokaan.
Kun kuukasi pari kuluu, kukaan ei enää muista koko aihepiiriä. Joku poliitikko tai muu sosiaalisesti valveutunut henkilö on kuitenkin kussut muroihinsa uuden mehevän lööppiaiheen jolla kaiken maailman lehdet mässäilevät.
Kyllä tämä talvikin tästä pikku hiljaa - vaikka se on joku luojan keksimä kiusa meille ihmisille. Varsinkin täällä pohjoisen pallonpuoliskon raukoilla rajoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti