Inhoan tammikuuta. Kaikki paikat on jäässä ja liike lakannut. Aivan turha kuukausi, ja toinen yhtä turha sen perään. Toistan itseäni, kuten aikaisempinakin sydäntalven päivinä. Kuvailen testikuvia, kehittelen menetelmiäni, en niinkään itseäni.
Testikuvien ottaminen ja niiden tarkastelu kohdentuu välineisiin ja niiden välisten erojen kertaamiseen. Kyseessä ei ole siis oman osaamisen testaus tai minkään uuden asian kokeileminen tai etsiminen.
 | |
| testissä tänään |
Minulla on tulevana viikonloppuna tilaisuus saada kuvaan mielenkiintoisia ihmisiä, julkkiksiakin. On mahdollisuus kuvata vapaasti, ilman että kanssakulkijat ihmettelisivät tai hämmentyisivät kamerasta. He eivät ehdi sellaiseen, koska keskittyvät omiin kännykkävideoidensa tallentamisiin.
Aloin jo miettimään objektiivivalintaa. Lähinnä polttovälin suhteen. Vaikka paras vaihtoehto olisi varmaankin kaksi runkoa, joista toiseen normaali tai hieman laajakulmaan ulottuva linssi, ja toiseen niin iso kuin hyllystä löytyy. Minulla on kuitenkin tapana kulkea vain yhden kameran ja yhden siinä kiinni olevan objektiivin kanssa, niin tälläkin kerralla.
Polttoväliksi valitsen 18-200 tai 18-250 millisen zoomin. Minulla on niitä siis kaksi; sigman zoomeja, nikonille ja canonille. Molemmat kroppeja, eli ulottuvuutta riittää melko hyvin.
Vaakakuppi kallistuu vahvasti nikonin puolelle, 50 lisämillin ja vakaajan vuoksi.
Ylläolevassa kuvasssa on canoniin kiinnitettynä jo melko vanha 18-200, ilman vakaajaa. Ja nikoniin 18-250 vakaajalla. Valovoima on molemmissa sama.
Mutta eroavatko ne toisistaan?
Katsotaanpa: otin pari kuvaa molemmilla; laajalla ja pitkäksi venytetyllä zoomilla. Annoin kameroiden arpoa lopputulokset ja tallentaa sekä jiipekit että rawit.
Kuvasin vapaalla kädellä, iso400 manuaaliasetuksin, 1/500 ja f4.5 laajassa päässä.
Tällaisia vertailukuvia syntyi, kun en paljoa niitä korjaillut ja otin esimerkkikuviksi esille jiipekit:
 |
| Nikon, 18mm -vakaajallinen sigma |
 |
| Canon, 18mm - ikivanha vakaajaton halpasigma |
 |
| Canon, ja 200mm ilman vakaajaa, koska sellaista ei ole |
 |
| Nikon, ja 250mm. Vakaaja päällä Zoomatut kuvat kropattu 1:1 |
Eihän noissa kuvissa mullistavia laatueroja ole. Jos kromaattista abberraatiota esiintyy, sen saa fotarilla pois. Ja raw-työnkulussa voi tehdä vaikka mitä. Koska Nikonin sigmassa on vakaaja, enkä viitsi jalustaa ottaa kuvauskohteeseen mukaan, valinta on helppo.
Nikon on kokemani perusteella jotenkin helpompi käyttää, siis kuvata. Sillä voi räiskiä "vähän sinne päin", ja melkein aina onnistuu. Ellei töppää asetuksissa jotain aivan älytöntä tai unohda muistikorttia kotiin. En viitsi enempää avata termejä canonistit ja nikonistit, tai peräti c- tai N-miehet!
Hyvää viikonjatkoa kullekin talvihorrokseensa vaipuneelle.
Testaus on jatkuvaa, mutta harjoitusta ei enää tarvita.
_________
______
____
__
_
______
____
__
_
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti