Laiskurin päiväkirja: Työkokeilussa

On kulunut kaksi viikkoa siitä

- kun aloitin eläkevakuutusyhtiön minulle määräämän työkokeilun. Työkokeiluni on kuntouttavaa toimintaa, joka on ilmeisesti edellytys kuntoutustukeni maksamiselle. Kuntoutustuella oleminen on nykynimitys määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen ollut määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, eli kuntoutustuella syyskuusta 2017 alkaen. Siis pian puolitoista vuotta. Näinä päivinä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun aloin jäämään pitkähköille sairauslomajaksoille ansiotyöstäni vanhusten palvelutalossa.

Kuntouttava työkokeilujaksoni on kolmen kuukauden mittainen: Helmikuun 11 päivästä toukokuun 10. päivään. Kokeilen työntekoa Satakunnan museossa, Satakunnan maakuntamuseossa, Hallituskadun varrella Porissa.

Mitä kokeilen työssäni - vai kokeilenko vain työn tekemistä ?

Molempia varmaankin. Kokeilen miltä tuntuu herätä aamulla tabletin soittamaan herätysääneen. Kokeilen aikataulun mukaan liikkeelle lähtemistä ja työpaikalle saapumista sovittuun aikaan. Kokeilen iltaisin nukkumaan menoa säännölliseen aikaan, jotta olisin aamulla hereillä kun menen työkokeilemaan. Kokeilen vatsani toiminnan ajoittamista niin, ettei työkokeilussani kuluisi aikaa paskalla istumiseen, ja työkokeilutyöpaikan vessan ilmaston saastuttamiseen.

Työ jota kokeilen, on valokuvaamista. Kuvien ottamista kameralla. Ottamieni kuvien saattamista museostandardin mukaiseen kokoon ja muotoon. Myös museon kuvakokoelmien digitointityö on työkokeiluni yksi tavoite.

Skannaus 9x6 lasinegatiivista. Kuvaaja K.E. Klint. Satakunnan museon kokoelmat

Kuluneen kahden viikon aikana en ole ehtinyt digitointityöhön tutustua. Mutta kokeilin skanneria lasinegatiivin kanssa. Ylläoleva kuva on jokseenkin suoraan skannerista tullut, ilman mitään muokkauksia. Museo käyttää skannauksissa Epsonin laitteita. Ei siitä sen enempää.

Sain käyttööni museolle juuri hankitun kameran. Olin sen ensimmäinen käyttäjä. Kyseessä on täysikennoinen 24 megapikselinen puoliammattilaismalli, joka on ihan kiva laite. Kertoessani haluavani käyttää myös omia kameroitani, kerrottiin ettei niille ole vakuutusta. Sanoin käyttäväni niitä sitten omalla vastuullani, niin kuin muutenkin teen. En ole koskaan kameroitani vakuuttanut.
Kuvasin tällä nikonilla ehkä sata ruutua, ja tulin siihen tulokseen että sitten kun on "tosi kysymyksessä", käytän omiani.
Jos saisin käsiini tuollaisen, myisin sen heti ja hankkisin tilalle jotain järkevämpää. En ole merkkifanaatikko. Omaan kalustooni kuuluu sekä Nikonia että Canonia. Fujiakin on ollut, filmipuolesta puhumattakaan.

Motivaatio omaan touhuun

Niin kuin ennenkin: kun kuvaa työssään tai työkseen, oma harrastuspohjainen kuvaaminen jää vähiin. Niin on käynyt tälläkin kertaa, vaikka olen todella yrittänyt ulkoiluttaa kameraani vapaa-ajallakin. Vapaa-aikaa työkokeilun ensimmäisen kuukauden aikana kyllä riittää. Teen aluksi vain nelituntista päivää, toisena kuukautena 5-6 tuntista, ja kolmannen kokopäiväisenä.
-Tämä kuva on Porin torin Satakielilavalta. Aamulla 13.2. ennen töihin menoa kävin katsomassa Olli Lindholmin muistoksi laitettuja kynttilöitä. Menin lavalle ja otin tämän kuvan, mielessäni Yö yhtyeen kappale Parrasvalot. Nämä taisivat olla viimeiset, ainakin Lindholmin osalta.

Satakunnan museoon kuuluu pääpaikan lisäksi pari muutakin toimipistettä, muunmuassa Luontotalo Arkki. Käydessäni toimeksi annettuna ottamassa kuvia sen perusnäyttelystä, nappasin jokusen myös talon muuttuvasta ympäristöstä, pois lähtiessäni. En tiedä onko suotavaa kuvata samalla omaan käyttöön, mutta olkoon tai ei; kuvaan kuitenkin.

Helmikuu alkaa olla lopuillaan. Föhn-tuuli on lämmittänyt ilmaa, ja lämpöennätyksiä rikotaan päivittäin. Lumi on mennyt melkein menojaan, mutta talvihan tässä vielä on päällänsä. Otin kuitenkin "pallokameralla" pari kuvaa pilvinäkymästä, joka oli ensimmäinen keväisempi.

taidekuvahakuisuutta - 1

taidekuvahakuisuutta - 2

Työkuvauksen mukana tallentui Rosenlew-museolta kuva kellokorttilaitteesta joka on ollut käytössä vielä 60-luvun puolivälissä. Otin kuvan poikkeuksellisesti salamalla, kameran kiinteällä kammottavalla sellaisella. Mutta tein photarilla jonkin verran töitä (kotona) ja sain mielestäni aikaan aivan mukavan kuvan.

Karhukortteli on vastapäätä työpaikkaani. Olen seuraillut ja kuvannut sen muotoutumista melkein alusta asti. Otin jolain ruokatauollani kuvan tämän hetkisestä tilanteesta. Kännykällä tosin. Mutta tulee dokumentaari silläkin.

Samoin kuin kevättä, kaipaan jo ilmakuvaamaan pääsyä. Eilen, siis 23.2.: oli illalla suotuisa sää. Menin ja kuvasin lumenkaatopaikkaa. Ei kaunein aihe, mutta kuvaa kuitenkin tuli. Myös videolle, joka lyhyt pätkä on nähtävissä: https://youtu.be/YYcQcw2ZlJE
Laitoin oikein ääniraitaakin.

Tänään oli tarkoitus laittaa kamera taivaalle, ja kuvata jotain kaupunkinäkymää. Mutta tuuli sen verran että jätin laittamatta. Odotettavissa on ilmakuvan tekoa myös työkokeiluni muodossa, vaikkei vakuutusta omien laitteiden käytölle olekaan.

Lopuksi työkuvaa -360° VR-muodossa.

Tavanomaisen valokuvan lisäksi olen tuonut ilmi myös 360-asteisten kuvien tuottamisen. Siitä tulikin hyvää palautetta. Ainakin alkuinnostuksessa. Virtuaalikuvien maailma elää verkossa. Niiden julkaisualusta on melkein pelkästään nettipohjainen. Laitoin muutaman malliksi Flickriin, ja upotin tähän blogin loppuun.
Kuvien latautuminen valmiiseen muotoonsa vie jonkin aikaa. Kun ne ovat latautuneet kokonaan, niitä voi tarkastella ja pyöritellä, viemällä hiiren kuvan päälle, ja pitämällä hiiren nappia pohjassa niitä voi pyöritellä joka suuntaan.
Kuvien vasempaa alakulmaan ilmestyy kuvan nimi, jota klikkaamalla päsee alkuperäiseen kuvaan; Flickr-sivulleni. Kärsivällisyyttä!