Laskeskelua ajan kuluessa

Muutto lähestyy. Uuteen ympäristöön ja samalla melko totaalinen elämänmuutoskin. Se pyörii nyt päässäni päälimäisenä. Blogijulkaisun aiheena ehkä tylsä ja liian henkilökohtainen, mutta täyttää jonkin tyhjän aukon ajankuluna.
 

Otin pienen seinäkalenterin seinältä pöydälle. Henkselit menneiden päivien päälle, ja pari oleellista päivämäärää ympyröitynä. Ajan kuluminen on suhteellista. Tuntuu ettei se kulu, kun jotain odottaa. Toisena päivänä päivien eteneminen melkein hirvittää. Tänään on tuo vielä yliviivaamaton: 20. päivä. 
Viikon kuluttua minulla on avaimet tulevaan asuntooni. Viikon kuluttua lähtee astianpesukone uudelle käyttäjälleen. Kahden viikon kluluttua "pahin" on ohi. Lankalauantaina (3.4.), silloin kokoan huusholliani Reposaaressa. Ensimmäisen kerran elämässäni tulen asumaan yksin, omillani. 

Tein hyvissä ajoin, kuukausi sitten uuden sähkösopimuksen. Tulevaan asuntooni, ja sanoin vanhan irti. 
Olisin tietenkin voinut kilpailuttaa sähkön, energiann osalta. Mutta en kilpailuttanut. Jatkan samalla sähkönsiirtäjällä, mitä ei voikaan valita. Samoin jatkan saman, paikallisen yhtiön energian kuluttajana. Kannatan heitä. 
Laitoin googleen hakusanoiksi "rivitaloasunnon sähkön kulutus", ja päädyin sivulle josta tuo parista  ruudunkaappauksesta kasattu vertailu nykyisen ja tulevan kulutuksen välillä. Tutkein laskuja ja sähköyhtiöni sivulla olevia kulutusraportteja.  Ne täsmäsivät. Samoin täsmäsi tilastollinen kulutusarvio meenneiden vuosien kulutuksiin. Eli arvio tulevasta vuosikulutuksesta on riittävän osuva.

Otin laskimen auki, siis tietokoneella toimmivan. Otin myös viimeisen sähkölaskun esiin. 
Helmikuussa kului sähköä 273 kilowattituntia. Laskussa lukee että se maksaa kaikkine veroineen ja siirtoineen 51, 63 euroa.
Yksi kWh maksaa kokonaisuudessaan pistorasiasta otettuna 19 senttiä (0,189 eur). 
Vuosikulutuksena rahallisesti tuon arvion antaman kulutuksen mukaan sähkö maksaa nykyisessä, vielä pari viikkoa asumassani asunnossa 687 euroa vuodessa. Neljän asuinvuoden aikana 2700 euroa ja risat.
Samalla laskukaavalla arvio tulevasta: 455 euroa vuodessa.  232 euroa vähemmän vuodessa. Jos ja kun asun tai elän neljä vuotta eteenpäin, kuluu sähköön sinä aikana 1800 euroa. Mitä teen sillä melkein tonnin säästöllä "sinkkutaloudessani"?  
Olen laskenut muitakin talouden muutoksia. Säästöä tai halvennusta tulee pariiin muuhunkin menoluokkaan, mutta ei niistä sen enempää. 

Nyt joku on jo katsonut joltain sähkökilpailutussivulta, että saisi sitä ja tätä halvempaa ja jonkin aikaa ilman perusmaksuja ja vaikka mitä, ja on tyhmää maksaa liikaa. Minulle soitti joku jätkä jostain savosta, heti seuraavana päivänä siitä kun olin tehnyt sopimukseni hyvin herttaisen nais-ihmisen kanssa. Oli saman yhtiön puhelinmyyjä, siis sen jonka kanssa sopimukseni teiin  ja pidän. Tarjosi jotain määräaikaista, tekemäni toistaiseksi voimassa olevan tilalle. Täkynä vuoden ajan ilman perusmaksua, siis energian osalta. En suostunut. Olen niin naivi. 
Se herttainen asiakaspalvelija jonka kanssa sopimuksen tein ja vanhan irtisanoin, sai myytyä minulle kolmen euron lisä-kuukausimaksun hinnalla kokonaan uusiutuvalla tavalla tehdyn sähkön. 
Vaikken ole yhtään viherpiipertäjä ja ennemminkin ilmastonmuutosdenialisti, otin sen. Plus miinus nolla: maksujen lisääntymisen suhteen, kun uudessa paikassa pari muuttujaa kuittaavat sen ympäristöteon. 

Tänään on kevätpäivän tasaus, huomenna Marian ilmestys. Iloitkaamme niistä

Minulla oli erityisen ilon päivä, pari päivää sitten. Luulin näiden iäkkäiden kellojen kadonneen. Lähteneen nelisen vuotta sitten jonkun jonnen mukana, kun sellaisia oli ilmaantunut kuokkimaan meillä järjestettyihin kotibileisiin. Tapaus oli eeppinen; nuoriso järkkäsi bileet, aikuiset majoittuivat siksi aikaa muualle. Homma karkasi melkein käsistä, mutta onneksi naapurissamme asui silloin hurjaluonteinen tomera naishenkilö joka pisti homman poikki, ja kämppä pelastui. 
Siivottavaksi jäi pelkästään saunan kiuas, johon joku oli tyhjentänyt partavaahtopullon. 
Nämä kellot menivät silloin hukkaan, samoin erittäin hyvälaatuinen italialainen piippuni. 
Kellot löytivät kutenkin nyt lipaston kaapin perälle säilöttyinä.  Jos hyviin käy niin se piippukin, jos on pudonnut kirjahyllyn ja seinän väliin. 

Tuo kuvassa oleva isompi on Omega Seamaster 30, jonka äitini osti isälleni 60-luvun puolessa välissä. Kertomansa mukaan säästi sen hankintahintaa melkein vuoden. Toinen on äitini lahjaksi saama Eterna-matic. Samoin 60-luvulta ja swiss-made sekin. Tilasto- kartta- ja valokuvausfriikkeyteni lisäksi olen jonkin verran kellofriikkikin, vaikken enää kelloa ranteessani pidä. Paitsi äly/sporttikelloa pyörälenkeilläni. Laatikossani nämä tulevat säilymään parin muun kanssa. En vie niitä kaniin. 

Porissa, Toejoella: 20.3.2021

____

___

__

_

-

.

.