Krapula

Ei; en ole sellaisessa krapulassa jona se yleisesti tunnetaan. Mutta laitoin raflaavan otsikon tälle vähän viivästyneelle blogipäivitykselleni, kun eräänlaista krapulaa tunsin menneen viikon lopulla. Ajattelin että porikrapulaa, mutta jätin vain tuon.
Mistä moinen?  Se tuolla loppupuolella

 

Mehän matkustettiin viime viikolla Tukholmaan, kuten taisin aiemminkin kertoa. Junalla Helsinkiin, Katajanokalta Viikingin m/s Gabriellalla Tukholmaan, jossa kuutisen tuntia ja sitten takaisin päinvastaisessa järjestyksessä.
Rautatieasemalta laivalle kävellen. Tukholmassa niin ikään jalankulkien Södermalmin saareen, sen Katarina-Sofian alueelle. Vanhaa kaupunkia ensin ajattelimme, mutta päädyimme Södermalmiin. Slussenin remontti sekoittaa liikennettä ja pitkittää kulkua terminaalilta vanhaan kaupunkiin, Gamla stania ihmettelemään pääsyä.
Kivimiehistä on minulla kuvia tavanomaisessakin muodossa, aiemmilta reissuilta. Mutta tälaista ei. Nyt on.

 

Paluumatkalta tämä, Kaivopihan portin edestä asemalle päin. Kivimiehillä ei ollut onneksi maskeja, käärijäboleroita tai muutakaan rekvisiittaa yllään, mutta aseman "päätangossa" liehui ukrainan lippu. Siitä ei tietenkään saisi sanoa sanaakaan, mutta minua se ärsytti. Paskat nakkaan, kun olen kiinnostunut aivan muista  asioista jotka elämääni saattavat vaikuttaa tai jotka sille iloa antavat. Minulle on aikoinaan opetettu että liputtaminen on yksiselitteinen, laillakin säädelty asia. Mutta ei siitä tämän enempää.   Olen jossain määrin itsekäs ja umpimieli.

Elielinaukiolla on sata metriä kunnollista pyörätelinettä,  johon saa pyörän rungostaan lukkoon. Aukio on saanut huonoa mainetta uutisissa. Siellä tapahtuu iltaisin ja yöllä roadmanien terroria. Päiväsaikaankaan ei välty kolmen euron pummaajilta. Mutta  helposti luovuttavat ja jatkavat matkaansa.

 

Tukholmassa

Södermalmin laidalla, Folkungagatan. Viking taustalla. Talo jonka kuvasin 9 vuotta sitten, jonka halusin kuvata uudelleen. Ajatonta. 

Toinen toisinto. Sofinakirkole johtavat portaat. Punainen taulu ilmoittaa että räjäytystyömaa - hengen lähtö lähellä. Googlen kääntäjä kertoi asian minulle vasta kotona. Kunnen ruåtsia paljoa ymmärrä, puhumisesta puhumattakaan. Englannilla pärjää oikein hyvin Tukholmassa. Pariisissa kuulemma huonommin. 

Medis - kutsuvat Medborgarplatsenia tukholmalaiset. Niin kuin kirvatsiksi porilaiset Kirjurinluotoa. Käytiin sen tuntumassa, kävelymme paluupisteessä. Siellä olisi ollut paljon nähtävää ja koettavaa, mutta löysin asian vasta kotona, ihmeteltyäni kartalta missä tuli oltua. Tämän jutun loppukuvana, tuolla aivan alhaalla kun rullaa, on katukuvaversio tästä kuvasta.

 

Kustaanmiekka. Paluumatkalla, sen loppuvaiheessa. Oleilimme hytissä ja näkymä komentosillalta välittyi suorana lähetyksenä televisiosta, kanavalla 13. Koko matkan ajan. Mutta Helsingin laivan reitti kulkee paljolti avomeren laidalla. Näkymä on Tukholman saaristoa lukuunottamatta melko tylsä.
Lähtiessä katsoimme Kustaanmiekan läpäisyn kannelta.

Kuvia kertyi matkalta vähän yli 100... lekein 150, mikä on minulle melko paljon. Joku ottaa vastaavasta 1000 kuvaa, mutta ottakoon. Kuvien kanssa on kauhea homma, kun pistää kuntoon ja kirjoihin & kansiin. Sen takia tämä blogikirjoitukseni viivästyi tyypillisestä pari päivää. Muttta mikäs tässä on kiire. 

Häiriinnyin laivan tupakkakopissa änkyrään joka alkoi puhutella. Kysyi, olenko suomalainen. Kysyi olenko stadista. Kuuli väärin että Porvoosta. Minäkin kuulen huonosti, varsinkin örinää. Luuli että olen nyrkkeilijä, nenäni takia. Sanoin sen olevan äidinperintöä. Oletti porin olevan jossain länsirannikolla. Sanoi vielä että näytän ruotsalaiselta. Kertoi olevansa rekkakuski. Minä kerroin pesseeni perseitä. Toivotin hyvää matkaa. Tykkäisin tietyissä tilanteissa olla aivan omissa oloissani.
 

 

Ne kamerat ja kuvaaminen

Kamera jolle jätin lupauksessani olla enää hankkimatta lisää mitään, sijan jos sopiva; kunnossa oleva ja hinnaltaan mahdollinen tulee eteen, tuli aivan sattumalta huutonetin ruudulle. Aivan ilmainen tämä ei ollut, mutta maksalaatikkolinjallekaan en joutunut tai joudu. Inhoan maksalaatikkoa.

Kamera löytyi samaan syssyyn Ruotsin matkan kanssa. Siihen tutustumisen ja matkan jälkimaininkien  kanssa meni sen verran aikaa etteivät ajatukset täysin riittäneet. Eräänlaista krapulaa tai infoähkyä, kuten nykyään tavataan sanoa.
Tämä kuva kameran sivusta siksi, koska tuossa ei pitäisi olla salamaliitintä. Pistin kuvan someryhmään ja kysyin että mitä? Sain vastaukseksi sarjanumeroita ja valmistusvuosia ja kameran mallin ja merkin. Kaikkea jonka jo olin selvittänyt mutta varsinaista kysymystäni ei osattu lukea.
Olkoon mikä on. Olen tyytyväinen että yksilössäni on paikka lankalaukaisimele siinä jossa pitäisi olla tuo "salamapistorasia". Salamaa en tule koskaan tässä käyttämään. Mutta lankalaukaisijaa melko varmasti.
Kamera on vuosimallia 1938.

Puhelimen kameralla voi kuulemma digitoida kätevästi filmikuvia. Negatiivi valoa vasten ja puhelimella siitä makro. Kun kuvasin ensimmäisen rullan hankkimallani kameralla, pelkäsin että kehite on päässyt jo vanhaksi. Kehitin kuitenkin, ja kuraa tuli. Aiheet eivät kuitenkaan olleet korvaamattomia joten  lomografiaa.
Tämä kännykkärepro toimi mittana sille, laitanko skannerin lämpiämään. Negatiivin kääntö positiiviksi, siis kuvaksi jossa näkyy se mitä kuuluukin, tapahtui puhelimeen lataamallani ilmaisella mobiiliphotoshopilla. Se jäi puhelimeeni, ja eräs toinen ohjelma sai mennä sen alta.
Kuvan vas alanurkassa teippiä jolla pistin negan kiinni valotasoon. Kun ei filmillä sen kummempaa arvoa.

Skannerilla tuli vähän jotain, mutta kemikaali oli pilaantunutta. Pölytkin jäi putsaamatta, niin negalta kuin kuvatiedostostakin. Heitin negatiivit roskiin. Ja uutta kehitettä netistä tilaamaan.
Paikka on Sibeliuspuisto, ja taustan talo Heikinlinna.

Pistin someen tämän, ja kuvatekstiksi että Ruotsista löytyi linssinsuoja Industariin. Siis tuohon neukku-leicakopion linssiin.
Ajattelin että menen kirjastooon ja 3D tulostan sellaisen. Netistäkin olisi löytynyt joku, mutta mitä siitä maksamaan kummempia, kun Lidlin myymän b-vitaminoidun kivennäsvesipulon korkki sopii...  kuin korkki pulloon. On tuo Ruotsista.
Leican omia, samanlaisia linssinhattuja on myynnissä Uusinakin. Hinnat vaihtelevat viidestäkympistä jopa sataan viiteenkymppiin. Se on niin, että hinta viisinkertaistuu, kun tavarassa lukee Leica, Rolleiflex tai Hasselblad. Hipsteröintiä, tai myyjien ahneutta.
 

 

Dokumentoimassa taas. Poriin palattua tuli henkinen krapula. Viimeistään tämän kuvaparin julkaistua. Maailma on täällä  - varsinkin virtuaalisellainen, pieni. Matkailu avartaa, vaikkei kovin kauas mene. Kotiin on hyvä palata.
Tässä on Mikonkadun ja Eteläpuiston kulma. Seuraan tilannetta jatkossakin.
 

 

Se loppukuva

 

Tein tuolla edellä olevasta värikuvasta katukuvan, jonka tyhmyyksissäni menin jakamaan suomalaiseen aiheenmukaiseen someryhmään, kahteenkin. Joku auringonlaskukuvia katukuvina ihannoiva wanna be -kuraattori paheksui, ja toinenkin paheksui. Laitapuolen kulkijoita ei saisi edes kuvata saati pistää kuvia näkyviin. Kuulemma loukkaa ja järkyttää niin kuvassa olevaa kuin kuvaa katsomaan erehtynyttä pahaa aavistamatonta somenkäyttäjää.

Poistin ne niistä, ja pistin "maailmaan" joka näitäkin (kuvia ja niissä esiintyviäkin) ymmärtävät. Kuva sai siellä asianmukaisen vastaanoton ja kohtelun. Ryhmissä, kahdessa jossa tulee kenkää taatusti jos kuva on jotain muuta kuin katukuvaa. En kerro mihin tämänkin pistin, mutta päästäkseen ryhmiin, on läpäistävä tentti jossa kysytään englanniksi esimerkiksi "mistä maasta HCB on kotoisin".
Kuvat menevät ennen nätytille pääsyä tarkastukseen jossa kaksi ylläpitäjää puoltaa kuvaa. Ensin yksi päästää kuvan läpi, mutta toinen voi vielä hylätä sen. Eräässä ryhmässä kolmaskin voi vielä perua julkaisun.

Mitä tuohon ylläolevan kuvan "vähempiosaiseen" henkilöön tulee, niin hän makasi mertoaseman edustalla polvet koukussa selällään, kun kuljimme ohi. Palatessamme oli noin. Kuljettuamme vähän matkaa, vilkaisin taakseni. Hän oli kerännyt tavaransa, laittanut puseron päälleen ja kulki hyvässä järjestyksessä ja ryhdissä poispäin. Auringonotto oli päättynyt. Lähtikö Rinkebyhyn, vai asuuko Södermalmilla. Jos, niin vähäosaisuus yhtä kaukana kuin kaivopuisto jakomäestä.

 Katukuvaus on valokuvauksen alue, joka tunnetaaan ja löytyy hakusanalla ja hashtagilla:
#streetphotography  -  olen harrastanut sitäkin "alusta asti" 80-luvun puolivälistä. ja jatkan.

 

  ps.
Kamera on Rolleiflex Automat, model RF 111A.
(tuo josta sivukuva - jatkan etsintää; kuvaa jossa on salamasoketti noin)

 

 

Porissa: 22.8.2023

 

_______________