Muistiinpanoja ja viihdeohjelmaa

 

Maanantai koitti, venetsialaisviikonloppu meni menojaan. Lauantai-iltana paukkui kymmenen jälkeen sen verran, että täytyi pistää ikkuna kiinni nukumaan mennessä. Sillä siitä pääsee, mutta jokuset kirjoittavat asiasta yleiönosastoon, mikä käy nykyaikana sujuvasti lehden tekstiviestipalstalla. Kirjoitin venetsialaisista ennakkoon, edellisessä postauksessani. Siihen voi palata tästä klikkaamalla.

Tekstiviestipalsta toimii viihteenä, joka on pitänyt lehden digitilaukseni voimassa vaikka niitä pääsisi lukemaan ilmaiseksikin nettisivultaan. Tilaus maksaa tällä hetkellä 17,50 euroa kuukaudessa. Mitä sillä rahalla voisi muuta tehdä. Ei paljoakaan, mutta kerran viikossa olen lopettamassa tilausta, kun aamuiset lehden luvut menevät nopeasti, suurimman osan sisällöstä ohittamalla. Mainokset, urheilusivut, ulkomaanuutisetkin ohittuvat kuin tinderissä swaippaamalla. Olen ollut uteliaisuuttani tinderissä, muistaakseni 4-5 tai 3-4 tuntia, joskus kaksi vuotta sitten.

Toinen viihdetarjonta löytyy somesta, sen julkaisujen kommenttiosioista. Niiden ohittamiseen pitäisi oppia, mutta itsekiduttaminen, henkinen masokismi pitää virkeänä. Itsetuntokin nousee, kun ajattelee että on minulla sentään pienet murheet tai että olen minä viisas. Osa kommenteista ja keskustelunavauksistakin on varmasti tehty pilamielessä tai härnäykseksi; trolleiksi. Mutta joukossa on aitoja "hullujakin". Trollikirjoituksen tunnistaminen somevirrassa on taitolaji. Joskus menee vipuun tai tosiaan erehtyy. Muutama viime päivät on ollut erityisen vilkasta sillä rintamalla. Haukuin edellisessä kirjoituksessa yhden valokuvaukseen liittyvän ryhmän, josta lähdin pois. Mutta jokin pisti hakeutumaan takaisin. Kokonaisviihdearvo jäi pariksi päiväksi vajaaksi, ja asia täytyi korjata. 

 

Somejuoru, julkaisujen tirkistely. Huippuhetki oli, kun luin erään kirjoittamisen Bilteman 1-vuotissyntymäpäivän kakkutarjoilusta. Jonka johdosta sanoi pistävänsä paikan boikottiin. Minäkin vähän boikotoin paikkaa, mutta en sen vuoksi että olisin jäänyt ilmaiskakun kanssa vaille ilmaista kahvia. Lukemani julkaisun pääosa oli kirjoittajan saamassa naurussa, joka aiheutui kahvin myyjän ilmeestä kun tämä kaatoi maksulliseksi osoittautuneen kahvikupillisen viemäriin, ilmaisen kakunpalan saaneen pöyristyttyä siitä että kahvi ei ollutkaan ilmaista - ja siitä maksamasta kieltäytyi. Yritin suhtautua.
Olemme käyneet pari kertaa Biltemassa. Kun se oli aivan uusi, ja toisen kerran kun piti löytää sieltä jotain En muista mitä, mutta ei löytynyt. Toisella kerralla juotiin kahvit ja taidettiin joku pullakin siinä nauttia. Maksoivat; niin pulla kuin kahvikin. Mutta halpaa olivat. Hyvin edullista. Euron tai puolitoista / hlö.
Mutta täytyy olla todellinen asia ja tarve, että sinne enää menisin. Ja se johtuu ylläolevassa kuvassa näkyvästä puutoksesta. Bilteeman portilla eikä likimaillakaan ei ole suojatietä jota myöden päästä  yli tien ja kevyenliikenteenväylälle. Tie on usein liikenteeltään vilkas, ja sitä käyttävät autoiluun täysin orientoituneet tienkäyttäjät melko . . .  olkoon ettei mieli pahoitu heillä. 

Kun kahvista ja pullasta  nyt on kyse, niin palaan kesän reissuihin joita on takana kolme. Tampere, Rauma ja Helsinki -Tukholma. Niistä esiin Tampere ja Linkosuon kahvila sen Koskikeskuksessa.
Linkosuo on  Sarpiin verrattava konditorio-leipomo-kahvilafirma jolla on maine ja perinteet. Kuten Sarpilla.
Kun menee Sarpiin kaffeelle, tietää saavansa mitä tilaa. Mikään biltemahintainen tai ABC se ei ole, mutta ei tarvitsekaan.

Mäkilän kahvila torin varressa on vakiopaikkamme (ärrän lisäksi). Käytiin siellä olemassa ja kahvittelemassa menneenä perjantainakin. Kun bussijatkoon oli kolme varttia. Wiener, munkki, kaksi kahvia: vähän yli 8 euroa. Kahvilamiljöössä ja herkkua. Vertailun vuoksi koskikeskuksen linkosuo: vastaava satsi muistaakseni inan vaille 15 euroa. Samalla Tampereen matkalla käytiin kaffeella Koskipuistossa, jossa se maksoi saman 15. Ymmärrettävää kun kyseessä oli ravintola, mutta Linkosuo vähän ihmetytti. Kasvukeskus-lisähintaa varmaan. Mutta Stockmanin (Helsingin) kahvilassa kympillä samansisältöinen, vaikka muuta luulisi. Ruotsinlaivan cafeterian hintataso ei ole nyt vertailukelpoinen, kun syötiin siellä kahvin lisäksi täytettyä leipääkin. Melko kohtuullinen kuitenkin.
Tukholman, Södermalmin hinataso ei herättänyt suuria tunteita. Siellä on lukemani mukaan useissa paikoissa santsikuppi ilmainen, mutta sitä ei mainosteta tai mainita. Vaan on itsestään selvää. Menkää kokemaan.

Viimepäivien - muistiinpanoja

SPR-kontti kierrätystavaratalossa tulee poikettua kauppareissuilla silloin / tällöin, kun se on sopivasti matkan varrella Lidliin tai Halpa Halliin. Harvoin sieltä löydän mitään järkevää. Mutta nyt; kosteusmittari parilla eurolla. Pistin mittaamaan  miltä huushollin kosteus tuntuu sen mielestä. Huonoja kokemuksia noiden näyttämistä, mutta katsotaan nyt olisiko tämä toimiva.
Lämpömittarin kello on edistänyt. Ilmapuntari näyttää edelleen matalapainetta. On satanut tarpeeksi. Uutisoivat että viikossa saattaa sataa koko kuukauden sademäärä. Tuntuu että heinäkuun puolestavälistä elokuun loppuun on satanut vuoden sademäärä - täällä päin Suomea.

Ilmminpuisto Sampolassa. Rakentaminen on kestänyt ja kestää edelleen. Keinu on kunnossa. Tänäisen lehden tekstareissa, että siitä on tullut kaatopaikka jo ennnen valmistumistaan. Syötiin jäätelöt. Roskat pussiin ja kotiin, kun ei roskista olut. Kun se on keskeneräinen, mutta jotkut jo pysähtyvät roskaamaan. Roskikset tulevat aikanaan, mutta aikataulua olisi voinut ajatellla. Puistosta tulee hieno.

Meillä on Britakannu, jolla suodatetaan juomavettä. Porin vesi on hyvää sellaisenaan, mutta tuon kautta vielä parempaaa. Tämä kuva siksi kun pistin sen tuottamaa vettä pulloihin filminkehitystä varten. Tai sen kemikaalien sekoittamista varten. Kehitteen teen kraanaveteen, mutta kiinnite ja varsinkin viimeinen filmin pesuvesi ovat kriittisempiä.
Käyttävät tislattua vettä, ja luulevat akkuvettäkin sellaiseksi. Siis akkuvettä jota myydään motoneteissä. Se ei ole. Se on ionivaihdettua, ei tislattua. Tislattua myydään apteekissa, mutta melko kovaan hintaan.
Filmin loppuhuuhtelussa käy tämä britakannun vesikin, kun kraanaveden kanssa on pulmana kalkki. Ja muut vesijohtoveteen lisätyt aineet jotka aiheuttavat laikkuja kuivuneeseen filmiin. Tippa fairya auttaa, mutta tein nyt näinkin.

Kemikaalit filminkehitykseen. Kehitettä desi ja kiinnitettä litra. Harrastan laiskanmiehen kehitysprosessia, jota nimitetään stand-kehitykseksi. Kehitteen sekoitussuhde on 1:100 ja aika kokonainen tunti. Googlaamalla löytyy mistä on kysymys. Ei siitä tässä enempää.
Kehite kehittää filmin, sen ja kiinnitteen välissä käyttävät keskeytettä joka pysäyttää kehittymisen. 2 millilitraa etikkaa litraan vettä, ajaa saman asian. Kiinnite viimeistelee filmin kehittymisen, ja loppuhuuhtelussa pestään kemikaalijäämät pois filmiltä.
Pesu on tarpeellinen, jotta negat säilyvät arkistokelpoisina 100 vuotta . Minulla sillä ei ole niin suurta merkitystä, kun olen kuvien kohdalla digiorientoitunut, vaikka kyseessä on filmikuvaus. Negatiivista tulee skannattuna digi, mutta siitä huolimatta filmille kuvattu omaa omat piirteensä. Piirteitä joita ei digikuvaan saa. Vaikka kuinka photoshoppaisi.

Tätä  jaksan viilata loputtomiin. Tilavuuden vertailemista painoon. Oikotietä nestemäärien mittaamiseen. Ominaispainot ja lämpötilat...  muuttujia riittää. Ja mietittävää, itsensä kehittämistä - filmien rinnalla.

Kuvamuotoinen muistiinpano. Millä kuvasin, millä lasilla, millä filmillä, ja kuinkamones ruutu oli viimeinen otettu. Tämän kun saan täyteen, niin sitten keskiformaattiin - rullafilmiin. Väriäkin pitää kokeilla sillä. Ja odottaa kehitystä pari viikkoa, kun Tunnin Kuva. Kehittää muttei muuta - c41 rullafilmiäkin. Niin minulle siellä kerrottiin.

Hyvää alkanutta viikkoa, ja elokuun loppuhuipentumaa!

Porissa: 28.8.2023

_____