Paritusta

 

Raflaava otsikko tämänkertaiseen kirjoitukseeni ei liity - ei_liity - tähän aloituskuvaan millään tavalla. Vaikka saattaisi luulla. Kuva on palaneen Kiitolinjan terminaalin raunioiden tuntumasta. Kentältä jolla vallitsee pieni sekasortoisuus ja rujo rouheus. Terminaalin paloraunio tulaan purkamaan lähiaikoina, kun paikan vuokrasuhteet ja tilanne on selvinnyt ja purku-urakka annetaan syyskuun loppuun mennessä tarjouskilvan voitajalle. Tai muulle sopivalle.
Paikka siistitään ja jyrätään sorakentäksi, joskus marraskuun loppuun mennessä jos asiat etenevät suunnitellusti. Noin kerrottiin sanomalehden asiaa avartavassa jutussa, olisikohan toissaviikolla.

Ulkomaalainen rekka (on se rekka) oli leiriytynyt "plaanille". Poikkesin sille, kun näin aidan läpi kuvauksellisen yksityiskohdan. Laitan kuvan siitä tuonne tekstin loppuun.
Kuljetusajoneuvon miehistönä oli pariskunta. Arvatenkin puolisoista toinen kuljettajana ja toinen mukana matkaseurana tai turistina tutustumassa hienoon Suomen maahan. He edustivat kahta enimmäkseen esiintyvää sukupuolta, eivät samaa. Eikä kumpikaan ollut jotain kahden väliltä, kuten juuri menneen missikisan erityisedustaja. Kyllä! Katsoin missikisat, ja tanssikilpailun aloitusjaksonkin. Molemmat mielenkiinnosta uutta kohtaan, en niinkään aihetta. 

Mutta mennään saivartelusta ja kaksimielisyyksistä viikon aiheeseen

Heitin otsikoksi parituksen, mielessäni tällaiset paritukset. Kuvien parittaminen kahden kuvan kollaaseiksi. Kuvapariksi jossa on kaksi kuvaa. Joko eri aikakausilta, vuodenajoilta tai kohteen eri puolilta. Tämä kuva esimerkkinä ja aasinsiltana Kiitolinjan paikalle aikanaan tulevalle sorakentälle.
Parin ylempi kuva on Porin uimahallin valmistumisen ajalta. Siis sen edellisen, ei nykyisen. Alempi on samalta paikalta, toissaviikolta. Siinä kohtaa jossa uimahallirakennus oli, on nyt sorakenttä. Hieman kasvillisuuden valtaamana, mutta soraakin edelleen näkyy. Etualalla kerrostalo.

Kuvapari jälleenkuvaussivustolta jolle olen sisällöntuottanut. Yleensä värikuvina, mutta joskus mustavalkoisinakin. Tämä on digistä mustavalkoiseksi muunnettu. Ei siis aito mustavalkoinen vaan tekele - omalla mittapuullani. Niitäkin tarvitaan.

Jokikeskusta rakennetaan Porin Etelärantaan. Menossa on aika suuren luokan muokkaustyö.
Tässä kuvaparituksessa tilanne noin viikon välein. Mustavalkoinen kuva on tapauksessa mustavalkofilmille kuvaamani, ja värikuva digisellainen. Mainittakoon että digikamera jolla sen otin, oli ja on dslr. Digitalinen yksisilmäinen peiliheiastuskamera - joista sanoista tuo dslr muodostuu. Lyhyesti sanottuna digijärjestelmäkamera. Omissa sellaissani on edelleen peili. Ne eivät ole peilittömiä. Eikä minulle peilitöntä nykytrendikästä järjestelmäkameraa tule. Ei taatusti tule.

Ylempi kuva on tlr kamerasta, kaksisilmäisestä tai linssisestä peiliheijastuskamerasta. Niitä kutsutaan linnunpöntöiksi. Käytän harvakseltaan myös slr:ää; filmijärkkäriä. Filmille minula on peilittömiäkin pari. Niitä kutsutaan mittaetsinkameroiksi. Rangefindereiksi, kun engelska on niin trendikästä monessa lokaatiossa (vittu!!). 

Tämän kuvaparin moemmat kuvat ovat filmiltä peräisin. Ylempi 1986, jos oikein muistan. Alempi menneeltä kesäkuulta. Keski-Porin kirkon urut silloin ja nyt.
Slr-kameralla molemmat. Kun ensimmäinen kuva on laadultaan rujo, kelpuutin sen pariksi uudemmankin rujon. Rujous johtuu uudemmassa kehitysviasta, kun kehitekemikaali oli päässyt happanemaan. Ensimmäisen rujous syntyi pimeässä kirkossa pimeällä objektiivilla, ja Sampolan keittiön punavalossa vedostetun printin rujosta skannauksesta joskus jossain.
Yläkuvan urkuja olen kuullut paljon. Alemman en koskaan, enkä taida kuullakaan. Ne ovat romantiikanajan tyylin urut. Josta en piittaa. 

Lisää pareja - kuvien parituksia

Lämpömittarien näyttämiä samasta tilanteesta. Putkella ja digitalisella. Filmin kehittämiskemikaalien lämpötilan varmistukseksi. Olisi yksinkertaista käyttää yhtä mittaria ja siinä se. Mutta se olisi liian yksinkertaista. Lämpötila ei ole tapauksessani kovin kriittinen, mutta kaikkien liuosten tulee olla saman lämpöiset, ettei filmille tule traumoja. 

Ties kuinka monennen kerran jiipekin ja rawina kuvatun vertailua. Ja jälleen kerran totesin että jiipekki riittää minulle jatkossakin.

Filmin parittamistilanne. Kuvaparina sama kuva eri taustalla. Tai tausta oli sama, mutta sen hävitys kahdella tavalla. Nykyään myydään vain 36 kuvaisia kinofilmejä. Minulle se on usein ollut liikaa. Pituudeltaan. Filmiajan kasvattina olen ominut tavan kuvata säästeliäästi. Digille paukuttavat 100 kuvaa kohteesta, tuhat päivässä. Oma filmikuvaukseen perustuva tapani on ottaa korkeintaan kolme, jossain tapauksessa kaksi, mutta hyvin usein vain yksi kuva / asia.
Ennenvanhaan saattoi samalla filmillä olla kaksikin joulua. Ei sentään minulla.

Kuvassa on kaksi kameraa ja filmi jolle tulee valotttumaan kuvia molempien linssien läpi. Ensin vasemmanpuoleisella noin puoli rullaa, ja loput oikeanpuoleisella. Oikeanpuoleiseen ladatessa pitää leikata pujotushäntä, jonka "lunttina" kuvassa esiintyvä edellisen sellainen. Tästä tapauksesta jossain tulevassa kirjoituksessani, varmaankin. Tapoja on parikin.

Katukuvaus-genreen kuvapari. Joskus ja nyt.

Toinen mittarineuroosi, edelläolevan lämpömittarisellaisen lisäksi, on valotusmittauksen vertaileminen. Kuvapari puhelimen ruudunkaappauksista, samasta mittaustilanteesta, kahdella ei ohjelmalla. Vasemmanpuoleisesta maksoin pari euroa, oikeanpuoleinen on ilmaisohjelma. Mustavalkofilmillä on valotusvaraa, joten mittaus ei ole kovin kriittinen juttu. Mutta mitata täytyy kun kameroissa ei ole mittaria, tai parissa on mutta näyttävät perunoita. 

Vapaudenkatua kahden kuukauden välein. Kyläpaikkammen parvekkeelta. Puhelimen kameralla.
Syys saapuu hiljalleen.

Pari parittamatonta lopuksi

Korsmanin talossa, ja rakennuskulttuuritalo Toivossa, viime viikolla. Minulla on paljon kuvia niistä, mutta uuttakin löytyi ikuistettavaksi. Korsmanin salin puolella oli hieno kukka, josta nappasin pari.
Googlaamaan ja kuvahaulla löytyi Saaronin lilja. Edelleen Seura-lehden nettisivulta arkistojuttu tämän taustasta ja tarinasta. Talon intendentin kertomana. Terveiset - - jos satut tähän blogiini  :)

 

Alussa lupaamani loppukuva Kiitolinjan plaanilta. Zoomilla kuvaamani, ja kuvasta vielä rajattu juttu joka sai menemään ja kuvaamaan rauniotakin. Mutta tämä. Järkkärikameralla on puolensa ja dynamiikkansa omaa luokkaansa.

 Nyt lukemaaan satakunnankansasta mielenkiintoinen juttu brutalismista.
Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikillekin.

En oikolukenut.

 

Porissa: 11.9.2023

 

__________