Tulipaloa ja kurjenpuistoa

 

Näkymä jota ei enää ole. Isosannan höyrysaha, sittemmin talotehdas jota ei enää ole. Paikka jossa pysähdyin usein. Ja jolla aioin pysähtyä filmikameran kanssa, mutta myöhästyin. Tuhopolttaja ehti ennen minua.
Uutisen kommentoinnissa riekuttiin että saadaan tai saavat nyt tilalle kerrostaloja. Että polttaminen tai palaminen liittyi kaavamuutokseen josta on uutisoitu melkein samaan aikaan. Ehkä ei kannattaisi, mutta asiaa voi pohtia pari minuuttia ja tehdä johtopäätökset mutkankin kautta eikä suoraan. Saha olisi kyllä säilytetty vaikka sen ympärille olisi rakennettu vaikka mitä. Mutta samapa tuo.

Uusintakuvauksen vaikeus

Muistin tämän kuvan ja latasin sen puhelimeeni luntiksi, lähtiessäni kuvauslenkille. Ajatuksena ja aikomuksena ottaa tilannekuva nyt, kun saha on palanut.

 

Niin piti katsoa puhelimeen tallentamastani kuvasta "raamit" uudelle kuvalle, mutta mitä hullua!
Hosuen pari kuvaa vähän sinne päin ja huti tuli. Menee tuo dokumentista, mutta ei sitä mitä hain.
Ehkä jossain vaiheessa uudelleen, ja samalla kameralla kuin aiempikin.
Filmillekin voisi samalla.
Nytkin oli filmikamera mukana ja aikomus sille, mutta jäi tästä ottamatta kun en nähnyt siinä mitään filmin arvoista.

 

Toinen kohteeni samalla reissulla oli tämä kurkiveistos jonka kuvasin patsasgalleriaani ja jopa wikipedian luetteloon joskus, Liinaharjan vanhainkodin pihamaalla.
 

 

Entinen vanhainkoti Liinaharjassa puretaan. Kurki siirrettiin Isosantaan uudelle paikalle Kurkipuistoon. Paikan nimi on osuva. Jossain väitetään että puisto on nyt nimetty tuon veistoksen mukaan. Mutta on se jo jonkin aikaa näkynyt asemakaavakartoilla sen nimisenä.
Puisto on Puuvillan ja Porkan välissä. Kun isosannan puisto loppuu ja alkaa porkkaan johtava tie, niin siitä kohtaa oikealle, kevyenliikenteen väylää niin löytyy tuo puisto ja kurki.

Pyörälenkkini varrelle osui muutakin. Ruosniemen hiihtokeskuksessa oli alkamassa alamäkipyöräilytapahtuma jota olin aikeissa katsoa. Mutta olin liian aikaisin liikkeellä enkä viitsinyt jäädä odottelemaan jotain näkemisen arvoista. Jatkoin matkaa silta mielessäni. Samalla pysähdyin ankkalammelle ottamaan vertailukuvaa. Mutta en verratakseni maisemaa vaan fimin ja kameran käyttäytymistä.
 

 

Isojoenrannasta Kalaholmaan, kokemäenjoen ylittävä rautatiesilta, se isompi. Sai  myös uudet lankut ja kaiteet kevyenliikenteen väylälleen.

Uudet kaiteet ovat 145 cm korkeat. Ja muutenkin asiallisemmat kuin aiemmat joita oli täydennetty kanaverkolla. Kannen laudoitus on vaihtunut poikittaisesta pitkittäiseksi, mistä tietenkin ulistaan somessa. Kaiteistakin ulistaan ja kaikesta mahdollisesta. Eräs ihmetteli miksi sillan luonne on pilattu. Ja toinen että silta on liian järeä tuollaiselle kevyenliikenteenväylälle ja pitäisi tehdä kokonaan uusi silta.

Päätin muuttaa tapojani somejakamisen suhteen. Vähennän kuvien viljelyä kaupunkiryhmissä. Ja olen pari julkaisua jo tehnyt niin että olen ottanut kommentointimahdollisuuden pois.

 

 

Ankkalammella filmivertailun ja kameravertailu vuoksi. Kuva nyt, Cosinalla ja ja jollain linssillä ja jollain filmillä ja kehityksellä ja muotoilulla.
 

Ankkalammella vuosi sitten. Jollain toisella kameralla ja filmillä. Mutta samalla kehityksellä. Muotoilusta en muista enkä välitäkään.

Otin uusinnan noista uimaportaista, kun olen saanut jopa kehuja tuosta vuosi sitten ottamastani. Jaoin kuvaparin asiaankuuluvaan ryhmään. Kommentoivat että mihin lopputulemaan päädyin, kun vertailu ei insinöörien mielest ollut muutoin vertailukelpoista tutkimusta.
Vastasin että lopputulema on se, etten heitä cosinaa ankkalampeen vaan laitan sen sängyn alle odottamaan ensi vuotta. Tänä vuonna tuskin enää sillä mitään kuvaa, kun siellä on 11 muutakin kameraa käytettävänä sopiviin tarkoituksiin. 

Toinen tapaus

 

Tästä filmikuvasta, Ruosniemen vanhan aseman ratapihasta onkin enemmän aikaa; viitisen vuotta.
Otin sen esiin, kun ratapihaakin hiukan tallensin. En tosin filmille.

On otettu varastointialueeksi, mikä on aivan ymmärrettävää. Puupino on massiivinen, ja toinenkin. Mikä ei kuvasta kunnolla välity. Mutta kuvakulma on otollinen. Kolmesta raiteesta yksi on peitetty puilla. Kasvillisuuskin on sen piilottanut etualalta.
Olisi mukava päästä ottamaan kuvaa asemarakennuksesta. Mutta se on yksityisasuntona enkä kehtaa mennä kysymään saisiko. Jos niin ihmeellinen sattuma tapahtuu että joku sattuu tuntemaan omistajat niin voisi koettaa kepillä, olisiko sellainen mahdollista. Siis välittää pyyntöäni asianomaiselle taholle. Ymmärrän kyllä jos ei sovi tai taho.

 Muutakin tuli viikon aikana eteen, mutta olkoot.
Jossain vaiheessa tapaavat pompata esiiin. Joskus usean vuodenkin jälkeen siitä kun päähänpisto syntyi.

 

 

 

Porissa: 21.8.2024

 

..

 

Monimuotoinen hiljenevä Pori

 Latasin verovaroin ylläpidetystä nettikamerasta kolme kuvaa ja tietokoneohjelman yhdistämän ne yhdeksi. Kävin sillä aikaa toimittamassa vatsani toimintaa, kun ruutua ja tiimalasin pyörimistä on kuvan syntyessä tylsä tuijottaa. Yhdistyi huvi ja hyöty.
Kuvat yhdistyivät ja syntyi näkymä Porin torille, menneenä lauantaina (eilen) kello 2 iltapäivällä. Porin priden päätapahtuma oli alkamassa. Minulla ei ole sanottavaa aiheesta. Muutama vuosi sitten tälläydyin kamean kanssa kadun varteen tai risteykseen, räpsimään kuvia silloisesta marssista. Aika on kulunut, ja minä myös. Silloin menin paikalle, nyt katson uteliaisuuttani nettikamerasta. Ja suunnittelen muutoinkin kaupunkiin menemiseni tai kulkemiseni ajankohtaan jolloin siellä ei mieluummin tapahdu mitään.

 

Lauantain kauppareissu kaupunkiin, puuvillaankin ehkä, siirtyi säänkin takia sunnuntaille.Puuvillaan jäi menemättä. Sokoksen ruokakauppa ja apteekki riitti tarpeisiin. Jännitystä tarjosi jälleen kerran Sokoksen ruokakaupan korttimaksupääte, joka hylkäsi maksutapahtumani kolme vai oliko viisi kertaa, ennen kun raha lähti tililtäni osuuskaupalle. Apteekissa kortti toimi niin kuin kuuluukin, samoin torin ärrällä jossa nautimme kahvia ja muuta sellaista. Sokos-s-herkun maksuliikenteessä on jotain mätää. Niinkö tekee osuuskaupan väki.
Mutta ottaa aivoon kun jono kasvaa ja ihmiset meinavat että sillä ei ole rahaa tilillään. 

Kuva on Tampereelta. Vuosien takaa, kun kävin Kameratori-liikkeessä tekemässä vaihtokaupat palkkikamerastani Rolleicordiin (joka hajosi sittemmin).
Laitoin kuvan tähän, kun ajatuskulkuni kävi vertaamaan tai etsimään kuvaa aiheesta joka jäi kummittelemaan. Somessa porataan Porin näivettymisestä ja elottomuudesta, kun ei kaupungilla ole ihmisiä kävelykadulla ja torilla elävöittämässä.
Tampereen yksi vilkkaimmista ja elinvoimaisimmista alueista. Missä kaikki ihmiset ovat. VMP!

Monimuotoisuutta toitotetaan joka tuutilla ja ruudussa. Monimuotoisuutta peräänkuulutetaan, että se on jotenkin tavoiteltava ja tärkeä asia. Olen parina viime vuotena kohdannut monimuotoisuutta torilla linja-autoa odotellessani. Se on tullut esiin tupakin ja rahan pummaamisena. Kelloa ei kukaan ole vielä kysynyt, vai onko sittenkin. Samaa on tapahtunut kävelykadulla, kun on ollut niin elinvoimaisia hetkiä kun olen siellä jossain jotain odotellut tai muuten maleksinut.
Luulisi että olen sen verran pelottavan näköinen boomeri, ettei minua kukaan lähesty. Mutta lähestyjät ovat olleet jossainmäärin monimuotoisia - sekakäyttäjiäkin.  Muisto vuosien takaa sekin, kun tyypillinen suomalainen hetero metallimusiikkia diggaava henkilö sani minun olevan joku natsi, kun minulla oli silloinkin juuri ajeltu millin sänki pälveni ympärillä. Tappeluksi olisi saattanut mennä, mutta selvisin jotenkin. Hän selvisi vasta seuraavana iltapäivänä. Mutta mitä noista menneistä.

Olen erittäin tyytyväinen kaupungin tunnelmaan, kun jatsit ja jytät ja areenat ja kaikki muu elävöityminen ovat taas menneen kesän juttuja ja kaupunki palaa normaaliin hiljaisuuteensa ja rauhaansa.

Kuvavirtaakin, kuvapareina

 

Esittelin edellisen postaukseni lopulla kameran, jolle olin ensimmäistä filmiään lataamassa. Kuvasin rullan täyteen, ja tein kuvat digiksi. Yksi kohteista oli tämä talo, Luvatan (kummun) portin tuntumassa. Se on aina sopinut muodoltaan silmääni.
Kameran objektiivi on sen verran ahdas kuva-alaltaan, että otin talosta kolme rinnakkaista pystykuvaa, ja annoin tietokoneen yhdistää ne yhdeksi, täksi kuvaksi. Niin kuin torikuvankin tuolla alussa.
Filmi on rakeinen halpa, mutta linssi vaikuttaa laadukkaalta vaikka melkein 70 vuotias onkin.

Sama puhelimella. Muistiinpanona.
 

 

Samalla alueella on säilytetty hieno puhelinkioski, joka on valmistettu kuparista. Vanhat tarratkin on jätetty virttymään. 109-kaukopuhelut. Taustalla näkyy edellisen kuvaparin talon ylänurkka. Pyöräsuojat ovat niin ikään aivan mahtavat.

Filmin näkemys. Ja omani sen näkemästä.

 

Aittaluodossa. Sulkuportein varustettu vanha silta jolla on aikojen alussa mennyt rata Etelärannasta tehtaille. Sulkuportit liittyvät herralahden kuivatukseen. Kun siinä missä on nyt jalkapallokenttä, oli Herralahti. Sellainen vesialue, ei kaupunginosa.
Tämä Contaflex-merkkisellä kameralla, ja fomapan merkkisellä filmillä jonka kehitin laiskan miehen metodilla.

Jotain ne suunnittelevat tuon sillan osalle. Mutta toivottvasti säilyttävät ilmiasunsa. Rajoittakoot muuten kulkua, vaikka veneilijät närkästyvät.
 

 

Tarkennuksen ja syväterävyyden, taustasta erottumisen esimerkki. Radioaseman, vanhan lyhytaaltoaseman pihalla olevan tammen varjossa. Tammenterho mallina tälle teokselle.

 

Puhelimessa olisi ohjelmallisuuksia joilla saisi kohteesta saman tyylisen "potretin" kuin filmikuvassakin. Mutta en minä sellaisia. Enkä olisi ottanut tätäkän kuvaa, ellen samalla mittaisi puhelimessa olevalla valotusmittari-äpillä arvoja filmikameraan. Sellaista filmikameraa jossa on oma valotusmittari, jos kamera on minua vanhempi, en oikein tykkää käyttää. Tai en ainakaan sen valotusmittarista välitä. Itseäni vanhemmat kamerat joissa on sähköt, jätän suosiolla jollekin muulle.

Kohti alkavaa viikkoa taas.
Suunnitelmaa ei ole, mutta ei tarvitsekaan. Tarttukaa hetkeen.

Porissa: 12.8.2024

..

 

Piknikin loppu ja neitsytmatka

 Otsikko on sekava. En ollut eilen piknikillä enkä varsinaisella neitsytmatkallakaan, mutta parin asia suhteen pyöräilyäni voi sellaiseksikin kutsua. Piknikki liittyy uutiseen jonka saimme lukea pari päivää sitten. Neitsytmatka muuhun joka selviää lukemalla ja katsomalla.

 

Piknikki, oikealta nimeltään Pic nic - on vielä parinkymmenen päivän ajan kahvila, Puuvillan kauppakeskuksessa Porissa. Keskeisellä paikalla esiintymislavan tuntumassa, kauppakeskuksen "pääväylien risteyksessä" korkean katon alla.
Se lopettaa toimintansa 28.8.2024. Toimittuaan kauppakeskuksen avaamisesta asti. Siitä on tänä syksynä kulunut 10 vuotta. Picnic on ketju, jolla on useita tomipaikkoja eri puolilla Suomea. Ketjun myyntistrategia tai joku muu hieno strategia ei firman edustajan mukaan enää sovi yhteen tämän paikan kanssa. Pitkäaikaista vuokrasopimusta ei tulla jatkamaan.

Kauppakeskuksen edustaja keroo että paikale on tulevan käytön suhteen suunnitelmia ja ilmeisesti uusi toimija tulossa. Sitä ennen paikka täytyy remontteerata perusteellisesti. Niin kuin aina kun joku firma lopettaa ja uusi tulee tilalle. Kestävää kehitystä, kun toiimiva toimintaympäristö heitetään roskalavalle ja rakennetaan aina uusi tilalle, vaikka aiempi palvelisi aivan hyvin tarkoitusta jos se sattuu olemaan sama.

Ensimmäinen  ja tämä toinen kuva kahvilasta ovat vuoden 2021 maaliskuulta, kun oli koronasulku ja paikat kiinni asiakkaiden oleskelulta. Take away (vie mukanasi pois) toimi vielä, mutta penkeille ei ollut asiaa mennä aikaansa viettämään.

Syyskuussa 2022 oli koronasulku ohi ja kahvia saattoi nauttia jo paikan päälläkin. Paikka ei muodostunut itselleni kantasellaiseksi, mutta mukava siinä oli muutama kerta seurailla kauppakeskuksen elämää. En sano että tarkkailla tai seurailla ihmisiä, kun sellainen ei ole sopivaa.
Kehitys on asiakkaista piittaamatonta, mitä tulee kahviloiden strategiasuunnittelijoiden näkemyksiin. Porissakin on useampi paikka joka on mennyt kiinni, kun he ovat katsoneet käppyröitään ehkä liiankin suurella voittomarginaalilla.
Minä löydän kyllä kahvilani. Ja löydän ne sellaisten ylläpitäminä joilla on perinteitä ja tavoitteita muunkin kuin esimerkiksi jääkiekkoilun alalta.

Neitsytmatkalle

 

Titacicin ensimmäinen matka, neitsytmatka joka jäi sen ainoaksi ja keskeneräiseksi, on varmaankin tunnetuin. Mutta tämä ei ole niin juhlallinen, mutta ensimmäinen Varvourinjuovan yli johtavan rautatiesillan ylitykseni sen uudistettua kantta myöden. Se ja toisen rautatiesillan kevyenliikenteenväyän lankut on uusittu ja kaiteet rakennettu uudelleen, turvallisemmiksi varsinkin lasten kulkea. Kaiteet ovat nyt 145 senttiä korkeat, eivätkä enää kanaverkkoa.

Varvourin siltaa ei olisi oikeastaan vielä saanut kulkea, mutta menin kun muutkin menivät. Oikein mukavan tuntuinen ja hyvin tehdyn oloinen oli tämä. 

Väinölästä Tupalaan mennessä on ollut rautatien tasoristeys, jossa puomit ja varoituslaitos. Kiskot on nyt rullattu pois, loppukin varoituslaitos purettu ja kiskojen paikan päälle laitettu asvaltti. Mierontieksi kutsuttu rataosuus on siis poikki aiempaa aiemmin.

Jatkoin Varvourilta Kalaholmaan ja Isojoenrantaan johtavalle, toiselle rautatiesillalle. Sen korjaustyön viimeistely oli vielä käynnissä enkä pakannut sille. Mutta kaiteet ovat komiat. Tätä kirjoittaessani se on jo avattu liikenteelle. Siis kevyelle liikenteelle. Samana päivänä kun koulut alkavat.

Melko laajan pyöräilylenkkini loppupuolella pysähdyin tämän, myös uutisissa esiintyneen sillan tuntumaan. Aittaluodossa alunperin myös rautatietä varten rakennettu silta sulkuportteineen.
Sillalle on asetettu painorajoitus. Toivottavasti se saa olla toisetkin sata vuotta. 
Tää on "tinkilistallani" dronekuvaamisen jonossa. Mutta sen alan kuvaaminen on jäänyt melkein kokonaan. Ehkä jonain tyynenä päivänä vielä.

Kävin lenkilläni katsomassa uutta Pohjois Porin monitoimitaloa. Sen yhteydessä on myös koulu johon Ruosniemen ja Toejoen koulujen oppilaat siirtyvät. Ruosniemen koulu on jo purettu. Toejoen koulusta en tiedä, en ole kuullut tai lukenut mitä sille tullaan tekemään.

Ja vakio-kuvauskohteessani: SKiB:n kulttuurikeskuksen rakennustyötä seuraamassa ja dokumentoimassa. Eteläpuiston ja Mikonkadun kulmassa.

Silta- neitsytmatkani oli samalla neitsytmatka juuri hankkimalleni kameralle minun käytössäni.
Jotta asettamani 12 filmikameran määrä säilyi, vein yhden aiemmista hyväntekeväisyyteen. Tämä oli "pakko saada". Sen tekniset ratkaisut olivat 50-luvulla ennennäkemättömiä. Joidenkin tietolähteiden mukaan ensimmäinen yksisilmäinen peilikameramalli, vaikka onkin keskussulkimella varustettu.

Käytin tätä Fujifilm:in pokkaridigiä, ottaessani kuvat Contaflexista. Nyt salaman kanssa. Pistin tämän kuvan tähän huvin vuoksi, kun tuo kameraa suurempi salamalaite on huvittavan kokoinen kameran kokoon verrattuna.
Pokkarillakin saa, kun osaa - oli eräs kommentti somessa, kun joku oli ottanut jotain festivaaleilta kuvia pokkarilla. Kommentoijalla on iso megakamera jolla saa, vaikkei osaakaan???  Hah. Kunhan saivartelen ja naljailen. Kerroin jossain muussa keskustelussa inhoavani kamerarunkkausta, mutta se ei liity nyt tähän millään tavalla. Eihän.

Mustavalkoista filmikuvaa erikoiselta filmiltä

Viikko sitten oli Ulvilassa hansamarkkinat. Keskiaikateemaiset mukavat markkinat. Käytiin.
Minulla oli kamera mukana: Rolleiflex, jossa vähän erikoisempi ortokromaattinen Fomapan 400 filmi.
Sikäli erikoinen, että 400-iso herkkyys ei ole tavallista ortofilmeissä. Yleisimmin ne ovat 25.
Ortofilmijän on sokea punaiselle, mutta sen lisäksi tämän erikoisuus on sinisen toisto. Sininen taivas hehkuu valkoisena ja kaikki muukin sininen erilaisena kuin tavallisessa filmissä tapahtuu.

Otin negatiivista reprokuvan ja sitten tämän skannerilla. Melko konstikas skannauksen osalta. Reprona melkein nätimpi. Olen ennenkin todennut repron tomivan paremmin, varsinkin 6x6 koon negoissa.
Repro tarkoittaa sitä että laitetaan negatiivi valopöydälle ja kuvataan se kameralla. Skanneri on skanneri.

Janne Hankilammi oli myös tullut markkinoille. Kuvailimme samaa kohdetta, samoja ritareita.
Pyysin häneltä lupaa saada käyttää hänen tätä ottamaansa kuvaa vertailukuvana ortokromaattisen sinisävyjen vertailuksi. Olin niin tohkeissani tilanteessa, etten huomannut ottaa puhelimellani väriä vertailuksi. Kiitokset Jannelle!
ja malleille: #mcssatakunta Medieval combat sport Satakunta. 

Työn ääniä

Herään ennen kun työläiset aloittavat töitään. Loppukevennyksenä tämä tämän kesän äänimaailmaa edustava otos makuuhuoneemme ikkunasta muutama päivä sitten.
On hyvä asia että taloyhtiö on hoidettu hyvin, ja hoidetaan jatkossakin. Talo täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sen tulen varmaan näkemään. Reposaaren saarentorni, josta muutin täytti myös, mutta muutin pois puolisen vuotta ennen sitä.

Seuraavassa  jaksossa odotettavissa:   kuvia contaflexin neitsytfilmiltä - jos ,,,  aina voi mennä joku pieleen. Varsinkin filmikuvauksessa ja melkein 70 vuoden ikäisillä kameroilla touhutessa.

 

Porissa: 8.8.2024

 

..

 

Päiviä ja näkymiä

Järjestellessäni kuvia ja ladatessani niitä viime viikolla hankkimalleni muistitikulle.
Tähän "malliksi" muutama muutamalta päivältä jolloin kuvia tallentui. Yksi kuva per asia tai aihe. Pienessä koossa joka suurenee jos kuvaa klikkaa tai mitä kukin ruutunsa takana tekeekään. Hiirellä tai sormella.
Enpä laita kuvatekstejä tällä kertaa. Vain kuvia.

 

 

26.7.2024

 

 

31.7.2024

 

 

1.8.2024

2.8.2024

3.8.2024

Viimeisestä kuvasta: 

Hansamarkkinoilla Ulvilassa. Filmikameran kanssa. Puhelin toimii silloin muistiinpanovälineenä, mutta tässä tapauksessa sille tallentui vain kaksi kuvaa joista tuossa toinen.
Seuraavaan julkaisuun niitä filmille tallentuneita, jos kehitys ha muu sujuu niin kuin kuuluu.
Filmi oli erikoinen, mutta siitäkin lisää kun on sen aika.

Porissa: 4.8.2024

..