22 syyskuuta 2026

Sähköä ja surua



Kynttilän ja lyhdyn tarkoitus ja sen palaminen nyt, selviää sähkölöpinän jälkeen


Kuinka paljon pyykin peseminen ja kuivaaminen kuluttaa sähköä. 


Sen mittaamisen otin asiakseni. Ajan kulukseni, levottomana. 


 '
pesuohjelma alkoi klo 12:58 
ja  kulutti sähköä 0,8 kilowattituntia 




Kuivaus alkoi klo 14:27 ja kulutti 2,2 kilowattituntia. Pesu ja kuivaus yhteensä 3 kilowattituntia
Valitsin pisimmän ohjelman: kaappikuivan. Ohjelman kesto koneen arvioimana. 
Televisio oli auki, lattialämmitys vessassa/suihkuhuoneessa,  ja keitin parit kahvit tuon aikana. 





Otin kuvan sähkömittarista kuivauksen ja koko proseduurin lopussa. 
Jääkööt muut mittarinkuvat tässä julkaisematta. Laskin kulutukset edelläoleviin kuvateksteihin. 
Teen ehkä saman astianpesukoneen täytyttyä. Se täyttyy hitaasti. 


Surutyö


Alussa palaa kynttilä. Mars- nimisessä lyhdyssä jonka äitini hankki 70-luvulla. 
Kun kävin tai kävimme hänen luonaan, se paloi melkein aina hänen sohvapöydällään. Kun tuli ihmisiä kylään.
Äitini menehdyttyä se taisi olla ainoita, hyvin harvoja esineitä joita minulla on muistona hänestä. 
Poltin sitä hänen muistokseen, silloin tällöin. Ja viime vuosina se on ollut joulutunnelmaa tuovana. 

On nyt parina - kolmena päivänä palanut muistoksi ja lohdutukseksi. Kun olen nyt jäänyt yksin asumaan asunnossa joka on ollut minulle koti nelisen vuotta. Jään tänne asumaan jatkossakin, kun sitä on toivottu ja itsekin toivon. Mennyt neljä vuotta on ollut elämäni parasta aikaa. Luulisin että jäljellä olevakin on. Ehkä tuo pesukoneen ja sähkömittarin kuvaaminen ja seuraaminen on tapani reagoida tapahtuneeseen. Jotkut alkavat vimmatusti siivota. Monet vain lamaantuvat. 

Avopuolisoni, sielunkumppanini nukkui pois kolme päivää sitten. Sairauden murtamana, sairaalassa palliatiivisella osastolla, jonne siirtyi kaksi viikkoa aiemmin.  Kuva on elokuun lopulta, Langouran luontolavalta. Filmille ottamani. 

 

Menin eilen Hanhipuistoon. Istumaan hetkeksi penkille. Sää oli kaunis, lämmin. Oli hyvin hiljaista. Kävimme siellä usein. Se oli jonkinlainen "vakiopaikka", ulkoilla ja katsella. Lintuja ja kukkaistutuksia. 
Muistot jäävät,elämä jatkuu. Päivästä seuraavaan, päivä kerrallaan.

Lopuksi linkki vanhaan blogijulkaisuuni, jonka otin itselleni esiin. Kynttilän vuoksi, ja muutenkin:

 

Porissa: 22.9.2026



_________


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sähköä ja surua

Kynttilän ja lyhdyn tarkoitus ja sen palaminen nyt, selviää sähkölöpinän jälkeen Kuinka paljon pyykin peseminen ja kuivaaminen kuluttaa sähk...