Porin ensimmäinen veistos ja Aurinkolähde

Porin kaupungin ensimmäinen, ja samalla luojansa Emil Cedercreutzin julkinen kuvanveistotaideteos täyttää 100 vuotta. Äestäjäpatsas paljastettiin 29. elokuuta 1920.  Lisää asiasta wikipedian sivulla. 

Laitan alkuun muutamia kuvia Cedercreutzin veistoksista

Toinen aiheeni blogin loppupuolella,  on Porin Karjarannassa - asuntomessualueen länsipäässä oleva Aurinkolähde- niminen suihkulähde / videoteos.  Se valmistui asuntomessujen avajaisten aikaan kesällä 2018. 

Äestäjä edestä

Eteläpuiston suuntaan. Tuota kerrostalokompleksia nimitetään Eurooppakortteliksi

Zonta-järjestö pistää sillointällöin oransseja huiveja muistomerkkeihin

Ruusutarhaa

1912 valmitunut Cygnaeuksen koulu, jonka edustalla äestäjä äestää.

 

Sisarteos: Kyntäjä. Harjavallan kaupungintalon pihalla.

Tunnetaan myös nimellä: Maamiehen kunnia.

...tyynnä kyntää aurallansa, kesällä 2019. Kaksi hevosta kuvastaa maamiehen vauraampaa tasoa. 

Äestäjä on yhden hevosen omistajana vähäisempi

Talvella 2018

Minulla on omakohtainen muisto kyntäjästä. Olin eturivissä, kun se paljastettiin kesäkuussa 1969. Silloin kaupungintalo oli kauppalantalo. 

Satakunnan karhu. Raatihuoneen edustalla ja muualla

 

 

Museon veistospuistossa, Paronintörmällä (Harjavallassa) 

Pienempi versio, Koskilinnan pihalla Nakkilassa

Muita veistoksia, epämääräisessä järjestyksessä

Auringonlaskun aikaan - Paroonintörmällä, museon veistospuistossa. Kolme kuvakulmaa

Ensi kertaa mallina Paroonintörmällä, edellisen tuntumassa museon veistospuistossa.

-  Veistos oli esillä Brysselissä 1903 sekä Suomen Taideyhdistyksen kevätnäyttelyssä Helsingissä 1904. Se pystytettiin pronssiin valettuna Kankaanpään Opiston pihaan syksyllä 2004. Veistoksen jalustassa on Teophile Gautier`n säkeitä runosta Nainen. Gautier oli kauneutta ylistänyt ranskalainen runoilija.

Rannalla: Tukkipoika ja Puunkaatoon (1916)   Jälkivalettuna pronssiin. Nyt Ahlströmin ruukin alueella

Taustaa:

Veistokset olivat esillä kipsiluonnoksina Turun Taideyhdistyksen 25-vuotisnäyttelyssä 1916. Ne olivat tarkoitetut Noormarkkuun puutavara-alalla toimineen A. Ahlström Osakeyhtiön 1914 valmistuneen pääkonttorin puistoon. Työt on signeerattu vuoteen 1920. Veistoksia ei kuitenkaan valettu ja pystytetty, ehkä sota- ja lama-ajan takia. Ne jäivät vuosikymmeniksi pääkonttorin vintille, josta ne 1970-luvulla siirrettiin Emil Cedercreutzin museoon. Tukkipoika pystytettiin Heinolaan 2000 ja Puunkaatoon Kajaaniin 2005.

Pidän enemmän tästä "tukkipojasta", joka seisoo vanhan maahengen temppelin tuntumassa Harjavallassa. 

Sirkushevonen.  Museon portin lähellä

Arcum tendit Apollo (1917) 
Paroonintörmällä, museon veistospuistossa

Taustaa: 
Taiteiden suojelujumalaa Apolloa esittävän veistoksen Arcum tendit Apollo eli Apollo jännittää joustaan, Emil Cedercreutz suunnitteli alun perin kirjailija Aleksis Kiven muistomerkiksi ja osallistui sillä myös muistomerkistä järjestettyyn yleiseen kilpailuun 1920-luvulla.

Monien vaiheiden jälkeen patsastoimikunta tilasi Aleksis Kiven muistomerkin kuvanveistäjä Wäinö Aaltoselta ja kansalliskirjailijan näköispatsas pystytettiin Kansallisteatterin eteen Rautatientorille 1939. Joustansa jännittävä Apollo-veistos säilyi kipsinä Harjavallassa Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa, kunnes Emil Cedercreutzin säätiö valatti sen pronssiin ja lahjoitti Helsingin kaupungille. Veistos sijoitettiin lahjoittajien toivomuksesta lähelle Satakuntataloa ja paljastettiin Lastenlehdon puistossa, Kampissa 2001.

Työn jälkeen.  Museon veistospuistossa

Harjavallan sankarihautausmaalla. Taustalla Harjavallan kirjasto

Itkevä tyttö.
Liisanpuiston (Malminpään kansakoulu - tipula- winnova- tiesmikä-eeveeveekoo) sisäpihalla

Harjavallan uimahallin nurkalla - sen uuden ja hienon

Cedercreutzin museolla. Taustalla Työn jälkeen   -  ja  paroninlahden maisema

Muita veistoksia ja muistomerkkejä "patsasalbumissani",  Face Book-sivullani  (jos linkki suostuu toimimaan)

Aurinkolähde

Vuoden 2018 asuntomessut järjestettiin Porissa, Karjarannan alueella.
Sen länsi päähän valmistui samalla Mirja Vallinojan suunnittelema videoteos-suihkulähde: Aurinkolähde. Sen vedenkierrosta vastaava pumppu tai jokin muu lakkasi toimimasta loppukesällä 2018, jonka jälkeen teos on ollut ilman vettä, yhtä yritystä lukuunottamatta.

Toissapäivänä (13.10.2020) alkoi someen tippua kuvia toiminnassa olevasta lähteestä. Minä pyöräilemään paikalle, ja dronea ilmaan. Kuva hieman erilaisesta kulmasta. 

Ja video Youtubeen

Halusin uusintakuvan näkymästä jonka tallensin asuntomessujen aikaan.
Tämä "tänään" . . . 

 . . .  ja tämä heinäkuussa 2018

Marraskuussa 2018

elokuussa 2019 . . .  vesi altaassa, mutta ei suihkuna

Lokakuisena iltana 2019

Uudelleen, illan hämärryttyä  (15.10.2020 )

Taustalla Niittäjänsilta (jolla myös ihminen, kun tarkemmin katsoo)

Kuvasin videonkin, videokameralla. Mutta en laittanut sitä Youtubeen. Mutta omalle Facebook-seinälleni laitoin. Se näkynee ainakin siinä tapauksessa että on kirjautuneena Facebook:iin,
tässä linkissä

Lähteet:

• Cedercreutz , E., 1939. Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää.
• Kava, R., 1994. Emil Cedercreutz – Satakunnan eurooppalainen.
• Emil Cedercreutzin museo- ja kulttuurikeskuksen arkistot ja henkilökunta.
• https://www.harjavalta.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/museo/emil-cedercreutzin-elamantyo-ja-museo/emil-cedercreutzin-veistoksista/
• Kuvat: omien kuvieni arkisto 

Purku-uhanalaisia ja muita rakennuksia

Luin paikallislehden nettisivuja. Pistin hakuun pari aihetta joihin halusin täsmennystä, kun on kuulunut paljon montaa lajia huhua kaupunkiin suunnitteilla olevista rakennusprojekteista. Minä kun seuraan ja dokumentoin talteen melkein pakko-oireisesti muutoksia kaupunkikuvassa, niin katsoin mitä saattaa olla tulossa. Tai mitä tuleman pitää, koska läpihän nuo kaavamuutokset ynnä muut grynderöinnit menevät. 

Porin oluen vanha varastorakennus Karjarannassa, Lestikadun kulmassa, alkaa ilmeisesti elää loppunsa aikoja. Kuvan auto ei liity asiaan; tulipa vaan tähän, kun en muuta sopivaa kuvaa pikaisesti hakemalla paikasta löytänyt. 

Näkymä vanhaan olutvarastoon Rauhanpuiston päätepisteestä, Karjarannantien toiselta puolelta. 

Muutama päivä sitten kuvaamani vanhat peltihallit olutvaraston takana, Ovat myös pian varmaankin historiaa. 

Katseen suunta peltihalleista hiukan oikealle, niin kauempana häämöttää asuntomessualueen reunall minikokoinen rivitalo. Oikealla venekorjaamon rakennuksia.  

Miksi nämä kuvat?

En ensin meinannut niitä mihinkään julki laittaa, mutta satuin näkemään Karjarantaan suunnitteilla olevan K-Supermarketin kaavailtua paikkaa. Jutussa on samalla näkemyksellä otettu kuva peltihalleista, jolle  toimittaja on laittanut kuvatekstin: "Tontilla sijaitsevat kaarihallit kiehtovat rosoisuudellaan mielikuvitusta, mutta nekin joutaisivat pois supermarketin tieltä."
En ole muutosvastarintainen, mitä tulee kaupunkikuvan ja  -maiseman kehitykseen. Mutta jotenkin ärsyttää kuitenkin. Karhukortteliin on tulossa K-market. Otavankadulla on K-market. Tikkulassa S.
S-ryhmä kaavailee isoa markettia Herralahteen, kun siellä on hyvin menestyvä K-super ihan vieressä. 

Olen S-ryhmävastainen, mutta en kuitenkaan kovin K-ryhmämyönteinenkään. 90% ruokahankinnoistani teen kaupan keskusliikkeiden ulkopuolisesta kaupasta,  ja joskus Lidlistä. K-plussakortti on rahapussissani, mutta useiin sekin jää näyttämättä.

No se siitä synkistelystä. Menkööt hallit matalaksi, vaikka sotahistoriallisia ovatkin. Eteenpäin !

Saukkosen talo Isolinnankadulla; se missä oli konemylly ja savisiipi (en jaksa painaa shiftiä), myytiin jollekin. Kauppaehdoissa oli, että paahtimosiipi, eli tuo ylläolevassa kuvassa savupiipusta oikealle oleva osa pitää purkaa pois. Muu osa on suojeluksessa. 

Toissapäivänä se oli melkein maan tasalla. Tuota muuta osaa, vaikka peelot muuta luulevat, ei pureta mihinkään. Seuraan tilannetta

Karjarannassa lähtee Repolan joku suunnitteluosasto. Purku on tässä alkanut sisätilojen osalta. Tuo keltainen pyöreä osa on suojeluksessa. Se ei siis siitä lähde yhtään mihinkään. 

Satamaito lähti Ulvilaan. Meijerin purku on alkanut, niin ikään sisätilojensa osalta. Antaa mennä vaan!

Rautaa ulos meijerin uumenista

K-kengän talona viimeksi tunnettu talo BePopia vastapäätä Yrjönkadun lopulla, on purkulistalla. 

Ja sitten jotain valmista ja pysyvää

Keskuskartanon korjaus on valmistunut. Siitä tuli vähän niin ku hiano! Kuva Teljänkujalta käsin. Käsin.  

Svensbergin ukkokodin tietävät kaikki. Sen edessä Kalevanpuistossa on tuo Svensbergin muistokivi. 
Mutta tuo valkoinen talo oli minulle uusi asia. Sekin on ollut Svensbergin postuumisti aikaansaama: Lastenkotina alunperin toiminut talo ukkokodein, alunperin vanhainkofin jatkona. Ukkokodin kaupunki myi pari vuotta sitten. Sitä reerataan komiaksi. Instassa voi seurata sitä juttua @svensberginukkokoti

Juhana herttuan / Omenahotellin  edesmenneen talon tontilla alaa hiljalleen tapahtua näkyvää. 

Samkki: siis Satakunnan Ammattikorkeakoulu tarvitsee opiskelijoilleen parkkipaikkaa. Presidentinpuistosta, entiseltä pallokentältä löytyi tila sellaiselle. Kyllä joo.  

Mainostavat samkin kulmalla ja kentän laidalla että 200 metriä kivaa polkua parkkipaikalle, ja parkkipaikalta koululle. Pyöräilin, ja gepsi tallensi. Katsoin polun speksiä, ja vedin välin punaiseksi. 
Valehtelevat!
Mutta kyllä liikunta hyvää tekee, vaikka vähän pidempikin kuin se 200 metriä. 

Lopuksi: Rautaa

Tekaisin yksinkertaisen elektrolyysin. Ruosteen ja hapettumien poistoon.

Video esittää putsattua punnusta, jossa kruumuleimoja alkaen vuodesta 1925. 

"Kruunaamisen" historia, eli vakaaja-toiminta kiinnostaa minua.

Tutkimukset ja opiskelu on kesken. 

Kauppakeskuksessa voi sillävälin kun puhelin latautuu,
ladata itseensä kunnon täräykset deffalla

12.10.2010 -  ensilumirännänräpäskää odotellessa;
hyvää viikonjatkoa. 

_

 

Pennejä taivaasta - ja lokakuuta

 

Useampikin juttu on tullut  laitettua postimerkkien keräilystä, mutta tästä asiasta en ole tainnut aiemmin "puhua". Numismatiikka on aiheena yhtä tylsä kuin filateliakin. Mutta pintaa voi silti raapaista, kun pari viime päivää on mennyt pitkälti näiden parissa.  
Samoin kun postimerkkien kanssa, olen kiinnostunut englantilaisista rahoista. Olen historian suhteen piilomonarkisti. Englannin, siis Ison Britannian historia ja yhteiskunnan muukin "rakenne" on aina kiinnostanut. Postimerkkien ja rahojen taustoja tutkiessa meinaa mennä aivot solmuun. Rahajärjestelmä on uudistuksineen ja muutoksineen mutkikas. Sama esiintyy postimerkkien arvoissa. 

Kuvassa puntapennyjen, "half crownien", shillinkien ja ties minkä kruunupäiden yläpuolella vahtii Abraham Lincoln. Tuo raha vuodelta 1972,  on dollarin sadasosa eli yksi sentti. Niitä kutsutaan kuitenkin yleisesti pennyiksi. Penny collector googleen, niin aukeaa loputon suo tai tietomäärä tuosta aihealueesta. 
Englannin kolikoistakin riittää luettavaa.

Lokakuu alkoi siis näiden kanssa.  Kävin eräällä kirpputorilla, ja iskin vitriinissä silmäni kolikkopusseihin, joiden joukossa näkyi lappu jossa "U.S.A." Pyysin pussin nähdäkseni, ja senttejä... eikun pennyjähän siinä oli. Ostin pois. 

Kuva joululta 2012

Sain silloin joululahjaksi tyttäreni häämatkallaan New Yorkissa ostaman kolikkokokoelman, joka sisälsi hyvän "pesämunan" pennyjä. Niiden lisäksi pari dimeä, ja mukava lajitelma osavaltio-quartteja. Lahjan kruunasi taalan seteli.  Tutustuin silloin pintapuolisesti pennyjen "maailmaan". Sen jälkeen tuo kansio jäi pöytälaatikkoon, mutta kipinä rajattuun numismaattisen kiinnostukseen oli syntynyt. 

Rahojen kuvaamisesta, ja pari (varoituksen) sanaa niiden puhdistamisesta

Alussa oleva kuva Englannin kolikoista syntyi kännykällä, gimbaalilla, ja photoshopilla. 
Tämä kuva syntyi skannerissa, joka on kolikoiden "kuvaamiseen" aika raivostuttava laite. Kuten kuvasta näkyy, se on kelvoton. Säätämällä skannerin asetuksia, saa näkyviin yksityiskohtia ja vaikka mitä. Mutta selkeä dokumentaarinen kuva on sillä kiven takana. Kamera on parempi. 

Laiton nyt löytämäni US-pennyt mustalle säämiskälle. Kuvasin, käänsin ja kuvasin. Valaisemiseen kannattaa perehtyä vähän enemmän kuin tässä pikaisesti otetussa kuvaparissa, joka sekin syntyi kännykällä. Tosin rawina kuvattuna. 

jatkoin kameralla, kun lähdin testaamaan parin likaantuneen kolikon puhdistamista. Otin vertailukuvat ennen ja jälkeen putsauskäsittelyn. 

ÄLKÄÄ tehkö tätä keräilyrahoillenne!
Suomalainen numismaattinen koulukunta kieltää jyrkästi rahojen kaikkinaisen puhdistamisen.
Jenkeissä, siis Yhdysvalloissa niiden puhdistamisesta esimerkiksi ketsupilla, käydään vilkasta keskustelua ja kokemusten vaihtoa. Siellä se on melko tavallista. Mutta hinkkaamalla kiillottaminen sielläkin on pannassa. 
Kun nuo senttini tai pennyni ovat muutamaa lukuunottamatta hyvin yleisiä ja tavanomaisia, laitoin pari yön ajaksi soodakylpyyn, nähdäkseni onko siitä "mihinkään" vai pilaako se rahat. 

otin kuvan kolkoista ennen pesua, ja merkkasin kuvaan kaksi kolikkoa jotka laitoin soodaan

Kuva seuraavana päivänä, jossa sama järjestys. Mutta valotukseltaan vertailukelpoinen tuo ei ole.
Edellinen on kännykkäkuva, tämä kameralla otettu. Sooda putsasi nuo pari kolikkoa ihan mukavasti, eikä pilannut niitä. Varsinkin 1995 vuoden, keskirivillä vasemmanpuoleisin; pääsi eroon ns. muovihomeesta. Muut jätin rauhaan.  
Kokeilin soodakylpyä myös tämän julkaisun aloituskuvassa etturivissä oikealla olevaan englannin kolikkoon, jossa hyvin ikävä vihreä rantu. Siihen se ei pystynyt. Ja patinakin säilyi ennallaan. Olkoon rantu, tai mikälie hapettuma kolikossa sitten ihan vapaasti paikallaan. 

Rahojen kuvaaminen ja kuvaustekniikan viilaaminen on loputon työsarka. Makro ei riitä, pitää olla mikro. Edellisen kuvan 1995 muovihome mikroskoopissa ennen putsausta. 
Putsauksen jälkeen tutkein rahan mikroskoopilla, mutta en enää kuvannut. Mikroskoopissa tulevat näkyviin rahoissa esiintyvät merkinnät ja leimaukset joita ei paljaalla silmällä erota. Jotkut etsivät lyöntivirheitä, ja toiset keräilevät ja pitävät niitä arvossa. 

Half Crown vuoelta 1955, kaksi vuotta Elisabet II:n kruunaamisen jälkeen, sai timia mannekiinina kahdelle eri makrokuvausmenetelmälle. Ylempänä kuvapari kruuna/klaava; makropalkeella ja vanhalla neukkulinssillä kuvattuna. Runkona 60D croppi-canon
Alempana sama raha lähilinssillä lisätyllä 40 millisellä pannarilla, täyskennoisella 5D classicilla  kuvattuna.  Molemmilla puolensa. Harjoitukset jatkuvat yritys-erehdys-metodilla loputtomiin. Onneksi jossain kaupunki/ katu/ arkkitehtuurikuvaamisessa ei tarvitse enää harjoitella tai kokeilla. Antaa paukkua vaan. 

Time-lapse- videoni Youtubessa, jossa poikkeuksellisesti englanninkielinen selitysteksti

Se rahoista ja numismatiikasta. Lokakuu koitti muutenkin

Tänään, kello 00:10 oli täysikuun hetki. Merkittävää oli se, että Mars näkyi samassa kuvassa kuun kanssa. Tilanne tai näkymä on ongelmallinen kuvattava. Tämä on tehty loppuun photoshopilla, näyttääkseen suunnilleen samalta minkä taivaalla näin. Mars on punainen niin kuin kuuluukin, kuu harmaahko. Kuu ei pala puhki, muistuttaen lamppua taivaalla. Yhtenä räpsynä näkymää ei saa aikaan. On säädettävä ja pinottava kaksi kuvaa yhdeksi; layereina kuten sanonta kuuluu. 
Manuaalivalotuksella ja linssinä viivisataa millinen zoomi, jossain 300 millin paikkeilla. 
Ei lempilajiani, eikä rutiinia. 

Kuun kuvaaminen ei ole temppu eikä mikään. Mutta otin kun sattui etsimeen täydellisen täydenkuun aikaan. Kraaterit melkein varjoineen erottuvat mukavasti "kello yhdessä"

Eniten tykkään kuvata vaikkapa näitä. Löysin moneen kertaan etsimäni nimikrjaimet eilen Liisankadun jalkakäytävältä, ja sain täydennetyä muistomerkki- ja taideteosluetteloa Wikipediassa, kohtaan:
"Erkki Rajalan nimikirjaimet"

. . . ja tänään kävin arkistoimassa Karhukorttelia sekä meijerin purkutilannetta. Tämän voisi ja voinkin laittaa ylläpitämääni (ja perustamaani) Facebook ryhmään: Pilvibongaus

viikonlopun jatkoa!

Porissa: 3.10.2020

____

___

__

_

-

.