16.10.20

Porin ensimmäinen veistos ja Aurinkolähde



Porin kaupungin ensimmäinen, ja samalla luojansa Emil Cedercreutzin julkinen kuvanveistotaideteos täyttää 100 vuotta. Äestäjäpatsas paljastettiin 29. elokuuta 1920.  Lisää asiasta wikipedian sivulla
Laitan alkuun muutamia kuvia Cedercreutzin veistoksista


Toinen aiheeni blogin loppupuolella,  on Porin Karjarannassa - asuntomessualueen länsipäässä oleva Aurinkolähde- niminen suihkulähde / videoteos.  Se valmistui asuntomessujen avajaisten aikaan kesällä 2018. 


Äestäjä edestä











Eteläpuiston suuntaan. Tuota kerrostalokompleksia nimitetään Eurooppakortteliksi




Zonta-järjestö pistää sillointällöin oransseja huiveja muistomerkkeihin



Ruusutarhaa







1912 valmitunut Cygnaeuksen koulu, jonka edustalla äestäjä äestää.

 



Sisarteos: Kyntäjä. Harjavallan kaupungintalon pihalla.


Tunnetaan myös nimellä: Maamiehen kunnia.
...tyynnä kyntää aurallansa, kesällä 2019. Kaksi hevosta kuvastaa maamiehen vauraampaa tasoa. 
Äestäjä on yhden hevosen omistajana vähäisempi




Talvella 2018

Minulla on omakohtainen muisto kyntäjästä. Olin eturivissä, kun se paljastettiin kesäkuussa 1969. Silloin kaupungintalo oli kauppalantalo. 







Satakunnan karhu. Raatihuoneen edustalla ja muualla




 

 



Museon veistospuistossa, Paronintörmällä (Harjavallassa) 



Pienempi versio, Koskilinnan pihalla Nakkilassa







Muita veistoksia, epämääräisessä järjestyksessä




Auringonlaskun aikaan - Paroonintörmällä, museon veistospuistossa. Kolme kuvakulmaa




Ensi kertaa mallina Paroonintörmällä, edellisen tuntumassa museon veistospuistossa.

-  Veistos oli esillä Brysselissä 1903 sekä Suomen Taideyhdistyksen kevätnäyttelyssä Helsingissä 1904. Se pystytettiin pronssiin valettuna Kankaanpään Opiston pihaan syksyllä 2004. Veistoksen jalustassa on Teophile Gautier`n säkeitä runosta Nainen. Gautier oli kauneutta ylistänyt ranskalainen runoilija.







Rannalla: Tukkipoika ja Puunkaatoon (1916)   Jälkivalettuna pronssiin. Nyt Ahlströmin ruukin alueella

Taustaa:
Veistokset olivat esillä kipsiluonnoksina Turun Taideyhdistyksen 25-vuotisnäyttelyssä 1916. Ne olivat tarkoitetut Noormarkkuun puutavara-alalla toimineen A. Ahlström Osakeyhtiön 1914 valmistuneen pääkonttorin puistoon. Työt on signeerattu vuoteen 1920. Veistoksia ei kuitenkaan valettu ja pystytetty, ehkä sota- ja lama-ajan takia. Ne jäivät vuosikymmeniksi pääkonttorin vintille, josta ne 1970-luvulla siirrettiin Emil Cedercreutzin museoon. Tukkipoika pystytettiin Heinolaan 2000 ja Puunkaatoon Kajaaniin 2005.








Pidän enemmän tästä "tukkipojasta", joka seisoo vanhan maahengen temppelin tuntumassa Harjavallassa. 






Sirkushevonen.  Museon portin lähellä




Arcum tendit Apollo (1917) 
Paroonintörmällä, museon veistospuistossa

Taustaa: 
Taiteiden suojelujumalaa Apolloa esittävän veistoksen Arcum tendit Apollo eli Apollo jännittää joustaan, Emil Cedercreutz suunnitteli alun perin kirjailija Aleksis Kiven muistomerkiksi ja osallistui sillä myös muistomerkistä järjestettyyn yleiseen kilpailuun 1920-luvulla.

Monien vaiheiden jälkeen patsastoimikunta tilasi Aleksis Kiven muistomerkin kuvanveistäjä Wäinö Aaltoselta ja kansalliskirjailijan näköispatsas pystytettiin Kansallisteatterin eteen Rautatientorille 1939. Joustansa jännittävä Apollo-veistos säilyi kipsinä Harjavallassa Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa, kunnes Emil Cedercreutzin säätiö valatti sen pronssiin ja lahjoitti Helsingin kaupungille. Veistos sijoitettiin lahjoittajien toivomuksesta lähelle Satakuntataloa ja paljastettiin Lastenlehdon puistossa, Kampissa 2001.





Työn jälkeen.  Museon veistospuistossa




Harjavallan sankarihautausmaalla. Taustalla Harjavallan kirjasto




Itkevä tyttö.
Liisanpuiston (Malminpään kansakoulu - tipula- winnova- tiesmikä-eeveeveekoo) sisäpihalla



Harjavallan uimahallin nurkalla - sen uuden ja hienon



Cedercreutzin museolla. Taustalla Työn jälkeen   -  ja  paroninlahden maisema


Muita veistoksia ja muistomerkkejä "patsasalbumissani",  Face Book-sivullani  (jos linkki suostuu toimimaan)






Aurinkolähde



Vuoden 2018 asuntomessut järjestettiin Porissa, Karjarannan alueella.
Sen länsi päähän valmistui samalla Mirja Vallinojan suunnittelema videoteos-suihkulähde: Aurinkolähde. Sen vedenkierrosta vastaava pumppu tai jokin muu lakkasi toimimasta loppukesällä 2018, jonka jälkeen teos on ollut ilman vettä, yhtä yritystä lukuunottamatta.


Toissapäivänä (13.10.2020) alkoi someen tippua kuvia toiminnassa olevasta lähteestä. Minä pyöräilemään paikalle, ja dronea ilmaan. Kuva hieman erilaisesta kulmasta. 





Ja video Youtubeen




Halusin uusintakuvan näkymästä jonka tallensin asuntomessujen aikaan.
Tämä "tänään" . . . 


 . . .  ja tämä heinäkuussa 2018


Marraskuussa 2018




elokuussa 2019 . . .  vesi altaassa, mutta ei suihkuna



Lokakuisena iltana 2019




Uudelleen, illan hämärryttyä  (15.10.2020 )




Taustalla Niittäjänsilta (jolla myös ihminen, kun tarkemmin katsoo)


Kuvasin videonkin, videokameralla. Mutta en laittanut sitä Youtubeen. Mutta omalle Facebook-seinälleni laitoin. Se näkynee ainakin siinä tapauksessa että on kirjautuneena Facebook:iin,
tässä linkissä






Lähteet:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onnea - ei kun Onnia

Postauksen loppupuolella on muutakin kuin "taas tätä tylsää kuvatekniikkan veivausta" Mutta:  Palasin eilen tavoistani poiketen va...