Pennejä taivaasta - ja lokakuuta

 

Useampikin juttu on tullut  laitettua postimerkkien keräilystä, mutta tästä asiasta en ole tainnut aiemmin "puhua". Numismatiikka on aiheena yhtä tylsä kuin filateliakin. Mutta pintaa voi silti raapaista, kun pari viime päivää on mennyt pitkälti näiden parissa.  
Samoin kun postimerkkien kanssa, olen kiinnostunut englantilaisista rahoista. Olen historian suhteen piilomonarkisti. Englannin, siis Ison Britannian historia ja yhteiskunnan muukin "rakenne" on aina kiinnostanut. Postimerkkien ja rahojen taustoja tutkiessa meinaa mennä aivot solmuun. Rahajärjestelmä on uudistuksineen ja muutoksineen mutkikas. Sama esiintyy postimerkkien arvoissa. 

Kuvassa puntapennyjen, "half crownien", shillinkien ja ties minkä kruunupäiden yläpuolella vahtii Abraham Lincoln. Tuo raha vuodelta 1972,  on dollarin sadasosa eli yksi sentti. Niitä kutsutaan kuitenkin yleisesti pennyiksi. Penny collector googleen, niin aukeaa loputon suo tai tietomäärä tuosta aihealueesta. 
Englannin kolikoistakin riittää luettavaa.

Lokakuu alkoi siis näiden kanssa.  Kävin eräällä kirpputorilla, ja iskin vitriinissä silmäni kolikkopusseihin, joiden joukossa näkyi lappu jossa "U.S.A." Pyysin pussin nähdäkseni, ja senttejä... eikun pennyjähän siinä oli. Ostin pois. 

Kuva joululta 2012

Sain silloin joululahjaksi tyttäreni häämatkallaan New Yorkissa ostaman kolikkokokoelman, joka sisälsi hyvän "pesämunan" pennyjä. Niiden lisäksi pari dimeä, ja mukava lajitelma osavaltio-quartteja. Lahjan kruunasi taalan seteli.  Tutustuin silloin pintapuolisesti pennyjen "maailmaan". Sen jälkeen tuo kansio jäi pöytälaatikkoon, mutta kipinä rajattuun numismaattisen kiinnostukseen oli syntynyt. 

Rahojen kuvaamisesta, ja pari (varoituksen) sanaa niiden puhdistamisesta

Alussa oleva kuva Englannin kolikoista syntyi kännykällä, gimbaalilla, ja photoshopilla. 
Tämä kuva syntyi skannerissa, joka on kolikoiden "kuvaamiseen" aika raivostuttava laite. Kuten kuvasta näkyy, se on kelvoton. Säätämällä skannerin asetuksia, saa näkyviin yksityiskohtia ja vaikka mitä. Mutta selkeä dokumentaarinen kuva on sillä kiven takana. Kamera on parempi. 

Laiton nyt löytämäni US-pennyt mustalle säämiskälle. Kuvasin, käänsin ja kuvasin. Valaisemiseen kannattaa perehtyä vähän enemmän kuin tässä pikaisesti otetussa kuvaparissa, joka sekin syntyi kännykällä. Tosin rawina kuvattuna. 

jatkoin kameralla, kun lähdin testaamaan parin likaantuneen kolikon puhdistamista. Otin vertailukuvat ennen ja jälkeen putsauskäsittelyn. 

ÄLKÄÄ tehkö tätä keräilyrahoillenne!
Suomalainen numismaattinen koulukunta kieltää jyrkästi rahojen kaikkinaisen puhdistamisen.
Jenkeissä, siis Yhdysvalloissa niiden puhdistamisesta esimerkiksi ketsupilla, käydään vilkasta keskustelua ja kokemusten vaihtoa. Siellä se on melko tavallista. Mutta hinkkaamalla kiillottaminen sielläkin on pannassa. 
Kun nuo senttini tai pennyni ovat muutamaa lukuunottamatta hyvin yleisiä ja tavanomaisia, laitoin pari yön ajaksi soodakylpyyn, nähdäkseni onko siitä "mihinkään" vai pilaako se rahat. 

otin kuvan kolkoista ennen pesua, ja merkkasin kuvaan kaksi kolikkoa jotka laitoin soodaan

Kuva seuraavana päivänä, jossa sama järjestys. Mutta valotukseltaan vertailukelpoinen tuo ei ole.
Edellinen on kännykkäkuva, tämä kameralla otettu. Sooda putsasi nuo pari kolikkoa ihan mukavasti, eikä pilannut niitä. Varsinkin 1995 vuoden, keskirivillä vasemmanpuoleisin; pääsi eroon ns. muovihomeesta. Muut jätin rauhaan.  
Kokeilin soodakylpyä myös tämän julkaisun aloituskuvassa etturivissä oikealla olevaan englannin kolikkoon, jossa hyvin ikävä vihreä rantu. Siihen se ei pystynyt. Ja patinakin säilyi ennallaan. Olkoon rantu, tai mikälie hapettuma kolikossa sitten ihan vapaasti paikallaan. 

Rahojen kuvaaminen ja kuvaustekniikan viilaaminen on loputon työsarka. Makro ei riitä, pitää olla mikro. Edellisen kuvan 1995 muovihome mikroskoopissa ennen putsausta. 
Putsauksen jälkeen tutkein rahan mikroskoopilla, mutta en enää kuvannut. Mikroskoopissa tulevat näkyviin rahoissa esiintyvät merkinnät ja leimaukset joita ei paljaalla silmällä erota. Jotkut etsivät lyöntivirheitä, ja toiset keräilevät ja pitävät niitä arvossa. 

Half Crown vuoelta 1955, kaksi vuotta Elisabet II:n kruunaamisen jälkeen, sai timia mannekiinina kahdelle eri makrokuvausmenetelmälle. Ylempänä kuvapari kruuna/klaava; makropalkeella ja vanhalla neukkulinssillä kuvattuna. Runkona 60D croppi-canon
Alempana sama raha lähilinssillä lisätyllä 40 millisellä pannarilla, täyskennoisella 5D classicilla  kuvattuna.  Molemmilla puolensa. Harjoitukset jatkuvat yritys-erehdys-metodilla loputtomiin. Onneksi jossain kaupunki/ katu/ arkkitehtuurikuvaamisessa ei tarvitse enää harjoitella tai kokeilla. Antaa paukkua vaan. 

Time-lapse- videoni Youtubessa, jossa poikkeuksellisesti englanninkielinen selitysteksti

Se rahoista ja numismatiikasta. Lokakuu koitti muutenkin

Tänään, kello 00:10 oli täysikuun hetki. Merkittävää oli se, että Mars näkyi samassa kuvassa kuun kanssa. Tilanne tai näkymä on ongelmallinen kuvattava. Tämä on tehty loppuun photoshopilla, näyttääkseen suunnilleen samalta minkä taivaalla näin. Mars on punainen niin kuin kuuluukin, kuu harmaahko. Kuu ei pala puhki, muistuttaen lamppua taivaalla. Yhtenä räpsynä näkymää ei saa aikaan. On säädettävä ja pinottava kaksi kuvaa yhdeksi; layereina kuten sanonta kuuluu. 
Manuaalivalotuksella ja linssinä viivisataa millinen zoomi, jossain 300 millin paikkeilla. 
Ei lempilajiani, eikä rutiinia. 

Kuun kuvaaminen ei ole temppu eikä mikään. Mutta otin kun sattui etsimeen täydellisen täydenkuun aikaan. Kraaterit melkein varjoineen erottuvat mukavasti "kello yhdessä"

Eniten tykkään kuvata vaikkapa näitä. Löysin moneen kertaan etsimäni nimikrjaimet eilen Liisankadun jalkakäytävältä, ja sain täydennetyä muistomerkki- ja taideteosluetteloa Wikipediassa, kohtaan:
"Erkki Rajalan nimikirjaimet"

. . . ja tänään kävin arkistoimassa Karhukorttelia sekä meijerin purkutilannetta. Tämän voisi ja voinkin laittaa ylläpitämääni (ja perustamaani) Facebook ryhmään: Pilvibongaus

viikonlopun jatkoa!

Porissa: 3.10.2020

____

___

__

_

-

.