Laajempaa kuvakulmaa etsimässä

Nimi blogin kirjoittajan, tai blogi nimensä mukaan ?

Tammikuu vilahti ohi, helmikkutakin kulunut jo toista viikkoa. Blogi on nimensä mukainen, vaikka en ole nimeä vielä laajemmin "avannut". Sillä on kuitenkin laajempikin historia.

Mutta tammikuuhun, ja alkaneeseen helmikuuhun.
Valokuvausharrastuksessani tammi- helmikuu on hiljaiseloa, mitä kuvien ottamiseen tulee. Inhoan näitä kahta kuukautta. Maaliskuussa jo helpottaa, ja marras-joulukuun synkkyys sopii minulle kyllä.
Taustapuuhailua riittää kyllä näille sydäntalven härkäviikoillekin. Vanhoja kuvia on suuri määrä koneella, odottamassa muokkausta tai perkausta.
Olen päätynyt säilyttämään melksin kaiken mitä koneelle on jäänyt sen jälkeen kun olen ne sinne kamerasta siirtänyt ja alkulajittelun tehnyt. Kuvilla on ollut käyttöä. Vaatimattomammillakin.

Perinteinen kuvaus on saanut rinnalleen uusia menetelmiä, joista pariin olen innostunut.
360-kuvaus, eli 360 asteen "pallopanorama" on yksi sellainen. Sen toteuttaminen on mahdollista monella tavalla, mutta melko laite- ja ohjelmistopainottunutta.
Tavallisella kameralla kuvattuna jälkikäsittely on aikaavievää ja melko tarkkaa  tehtävää, mutta oikoteitäkin on.
Googlella on netissä toimiva systeemi, johon voi puhelimella kuvata ja ladata kuvia karttasovelluksen osaksi. Toimia sisällöntuottajana tai kuvata  muuten vaan.

Tässä kolme "opettelukuvaa, jotka linkityvät Google Maps- palveluun. Niillä pääsee hyvin alkuun ja hommasta "jyvälle":

s
Porin Puuvilla- kauppakeskuksen sisäpihanäkymä: Kutomon aukio. Kuvassa linkkejä ja säätimiä. Kannattanee avata myös isoon kokoon, tai avata mapsissa.




Näkymää kauppakeskuksen sisätiloista



Porin kävelykadulla

Muita mahdollisuuksia:

Ohjelmatestaukseni on vielä kesken, ja vaihtoehdot testauksessa. Eräs melko mutkikas, ja ohjelmaan sidoksissa oleva menetelmä on Microsoft Research- HD View.
Upotin pätkän koodia oman kotisivustoni sisään, josta ensimmäinen kokeilu tässä:
HD-view


Harjoitukset jatkuvat.

Vuoden vaihtuminen

Eletään vuotta 2017, eletty jo viikon verran. Joulu, uusivuosi, loppiainenkin vietetty, tai ainakin menneet menojaan.
Joulu meni työn merkeissä, samoin vuodenvaihde jota uudeksivuodelksikin kutsuvat. Loppiaiseksi iski jonkinasteinen influenssavirus, jonka sain työpaikaltani. pääsin kuitenkin melko vähällä, mitä olen kuullut joidenkin sairaskertoneen, kolmekin viikkoa jatkuneesta taudista.
Tätä kirjoittaessani: 8.1. (vielä puoli tuntia, nin vuorokausi vaihtuu vuoden yhdeksänneksi päiväksi) olen vielä päivän sairaslomalla, jonka jälkeen huomenna palaan yövuoron muodossa työelämään.

Edellinen päivittykseni oli joskus joulukuun alkupuolella, kuvia Kirjurinluodolta. Ja vähän muualtakin siltä suunnalta. Silloin lähdin kävelyttämään iltapimeällä tavallista kameraa. Palelin, mikä on minulle melko harvinainen olotila. Mutta niin tapaa talviaikaan käydä.
En palele helposti. En käytä ollenkaan sukkia. Kuljen crocxeissa kesät talvet, kesälä sandaaleissakin. Mutta kin lähden kameran kanssa liikkeelle kylmällä, palelen. Jalusta on jääkylmää rautaa. Vaikka käytänkin melko kevyttä jalustaa. Raskas on erikoistilanteisiin, joita ei viime aikoina ole ollut.


Koneelle on kertynyt melkein päivittäin jotakin, Tallennettua arkipäivää. Sen tekemisiä ja havaintoja. Ei niinkään "taidetta" jota monet pyrkivät tallentamaan. Olen omaksunut dookumentaarisen kuvaustavan. En halua kaunistella, mutta en synkistelläkään mitä tulee kuvailmaisuun.

Tässä kuvavirtaa joulun, vuodenvaihteen ja aivan muutaman viime päivän ajalta. Selitykset, eli kuvatekstit kuvien alla

            Auringon helot, kopterikameran näkeminä. Nostin kopterin piuhallamme noin 10 metriin.




Kaupungin jouluvalot olivat saaneet uuden ilmeen. Ei kadun ylittäviä valoketjuja, vaan valot puissa ja talojen seinillä. Siitäkin joku saatanan kitisijä näki vaivaa jossain yleisönosastolla.





Vein pitkästä aikaa kuvauskopterin pois kotoa, kuvatakseni jotain muutakin kuin kotipihan pusikkoja.
Porin raatihuone oli saanut kuusensa. Josta valitettiin siitäkin.
Otin propellisuojat pois. Asettelin tänän kuvaan etumaiset propellit näkyviin.
-Minua henkilökohtaisesti ottaa aivoon sana propelli. Mutta helikoptereissa on propellit. Veneissä ja kiinteäsiipisissä potkurit. Potkuri sanana olisi omaan suuhuni paljon mukautuvampi kuin v*tun propelli!


Kopteri noin 4 metrin korkeudessa. Raatihuoneenpuiston suihkulähteen suojapömpeli on saanut koristevalot. Kellotaulu on tyypilliseen tapaan palanut kuvassa puhki. Sitä on melko mahdoton saada kunnolla kuvatuksi pidemmältä etäisyydeltä.


 
Kävin lennättämässä samalla reissulla kirjurinluodolla. Kohteensa sama "kuusi" kuin edellisessä postauksessani, jolloin kuvasin sitä maan tasalta ja altakin päin.




Pääkohteena ilmakuvaukseen näin talviaikaan lähtiessäni, oli tämä uusi kasvihuonekompleksi Ulasoorissa. Agrifutura- niminen firma rakensi pikavauhtia modernin kasvihuoneen, joka valaisee iltaisin kaupungin taivasta melko tehokkaasti. Aamupäivän sumu on juuri hälvennyt. Kuvausajankohta noin puolilta päivin.

Kävin illalla uudelleen, kirjurinluodon ja raatihuoneen jälkeen, kuvaamassa kasvihuoneen iltahämärässä.




Toinen talvilennätys. Makholmassa joulun välipäivinä. Ollaan käyty rannassa melkein perinteisesti joulupäivänä. Mutta tänä vuonna työt estivät sen jatkumon.



Samalla reissulla Kaarluodossa, josta muutaman kuvan panorama. Korkeutta maltilliset 30m



Akvaarion huoltoa


Ja muuta huoltoa. Huoltomiehet tulivat korjaamaan pari juttua huusholliimme. Kuva on IP-kamerasta, joka toimii välillä ovikellon korvikkeena. Se havaitsee liikkeen ja lähettää puhelimeen äänihälytyksen ja kuvan.


Laitoin riistakameran tuijottamaan lintujen ruokintakippoa. Se on sitä aikaa nyt, kun pakkaset tulevat ja linnut tarvitsevat ravintoa selvitäkseen. Sinitiainen laukaisi kameran.



Öljylamppujen kanssa puuhasteluni jatkuu. Laitoin yhdelle koukun saunan ikkunalle.

.Päätin aloittaa keräilyn: Eri värisiä myrskkylyhtyjä. Mielimerkilläni: Feuerhandilla on 16 eri väriä, mutta päätin tyytyä joissain väreissä halvempienkin kopiovalmistajien tuotantoon. Kuvassa kiinalainen vihreä, ja Tsekkiläinen jo antiikkinen punainen.

Signaalikeltaisen sen sijaan tilasin Tunnelman Tuojilta; aidon Feuerhandin.

Influenssan takia lääkärissä käydessäni, parkkeerasin tutulle paikalle Teljäntorin kattotasanteelle. Juhana Herttuan talon remontti on käynnissä.



Kokeilin kuun kuvausta 60D rungolla, Live view tähtäimellä. Ihan hyvä tuli. 500 mm sigma.




Kuvasin asema-aukion vanhan talokompleksin purkua useaan otteeseen. Nytotin kuvapäivityksen sen tilalle nousseesta uudesta kampus-rakennuksesta.

. . .ja kun asemalla olin, kuvasin jokusen veturin. Intercity tampereelta tuli sopivasti asemalle.

Patsas pakkasen lauhduttua

 Puistoaluetta pihamme tuntumassa. Rajajuopa jo melkein jäässä.

Joulu- ja uudenvuodenkortit someen

 Työhöni liittyvä muisto joka ei katoa:
Luin jouluevankeliumin, 1974 saamastani raamatusta
Siitä jossa se kirjoitetaan niin kuin kuuluukin.
klikkaamalla suurenee, kuten nuo muutkin kuvat

...

8.1.2017

.

Iltakävelyllä Kirjurinluodolla

Käydessäni illan pimennyttyä kaupungin ulkopuolella, hakemassa akvaarioon vedenparannusainetta, näin Ulasoorin kasvihuoneiden kajastuksen taivaalla. Kaupunki on saanut voimakkaan valopisteen aikaisempien rinnalle, kun Agrifutura- niminen yritys sytytti valot 2 hehtaarin kokoiselle viljelmälleen.
Lehdestä ja netistä löysin tiedon: 5100 lamppua, joiden valoteho yhteensä 5,1 miljoonaa wattia.



Pysähdyin Etelärntaan, Satakunnan museon edustalle. Otin onnettoman kuvan puhelimella. Katuvalojen heijastukset pilasivat kuvan, mutta keskellä näkyy kajastus taivaalla.

Päätin tulla uuudelleen, kameran kanssa. Mutta kuinka kävikään

Etelärannan parkkipaikat olivat täynnä. Jokin tapahtuma varmaankin museolla tai jossain. Suomalainen klubikin näytti vetävän väkeä sisään. Ajelin hiljaiseen, ja pimeään, Kirjurinluotoon. Kuvasin ensin valoviritelmää, joka oli ripustettu aurinkokellon lähellä olevaan salkoon. Se näkyi himmeänä joen vastarannallekin, ja olin nähnyt aiemmin kuvan netissä.

Halusin toisenlaisen näkökulman, ja omasta mielestäni onnistuin sellaisen saamaankin.

Sen jälkeen loppuunkaluttua aihetta. Iltanäkymiä
Kirjurinluodolta kaupungin suuntiin:

Suomalainen klubi, taustalla hallituskadun rakennukset

Joki on jäätymässä

Puuvillan kauppakeskuksen mainosvalot, ja vanhan tehtaan konttorirakennus. Kello pysähtynyt.

"Kirvatsin nokan" ankkurilla

Pirunmoinen renkaiden ulvonta kuului läheiseltä hanhiluodon "tivoliaukiolta". Jonnet driftasivat hullun lailla autoineen, ympyränmuotoisella suurella asvalttikentällä. Ahdisti. Lähdin pois, mutta samalla muistin toisen kohteen jonka "ikuistaa" kuvamuistiin. 

Pori Energian toimitalon seinälle ilmestyi pari viikkoa sitten hieno valoverho. Kuvassa sen vieressä oleva masto on valaistu alhaalta päin suurella valonheittimellä ympäri vuoden.
Valittajien kuoro: huom!


Ulasoorin kajastus jäi kuvaamatta ja sorruin näihin tavanomaisuuksiin. Kajastusta enemmän kiinnostaa kuvata sen lähde. Ilmasta käsin, kuvauskopterilla.
Täytyy hankkia luvat lennonjohdolta, kun sää on suosiollisempi. Nyt oli sumuista ja kamalaa.

Porissa, Toijoella: 9.12.2016.
Kuvat edellisenä ehtoona

Neljän kuukauden kuvat ja teot

Aivan alkuun edellisessä kirjoituksessani lupaamani kuva taulusta. Lukekaa edellinen, ellette muista tai tiedä mistä on kysymys. En palaa aiheeseen enempää.

Kirjoittamisesta ja kuvauksesta

Harrastan etupäässä valokuvausta, ja kuvien kanssa puuhastelua. Harrastelijan puuhastelua. Katsoin eilen tietokoneen kovalevylle kertynyttä säästämieni kuvien määrää, elokuun neljännen päivän ja eilisen väliltä. 1777 kuvaa. Kuvia rakennuksista, muistomerkeistä, maisemistakin. Kuvia esineistä; öljylampuista joihin jollain tavalla hurahdin jossain vaiheessa.
Kuvia muutosta uuteen asuinpaikkaan, kaupungin keskustan tuntuman kerrostalosta muutaman kilometrin päähän: rivitaloon.
Kuvia sosiaaliseen mediaan, sosiaalisen kanssakäymisen tueksi tai aiheeksi. Mutta ennenmuuta kuvaan itselleni. Palatakseni myöhemmin katsomaan mitä kuvasin milloinkin.

Mitä muuta . .. 

Lupasin itselleni, että alan kirjoittamaan marraskuun aikana. En kirjoittanut. Lupasin itselleni muutakin. Ei kannattaisi, tai ainakin kannattaa pitää lupauksensa omana tietonaan kun on laiskuri.

Löysimme kirpputorilta ehjän ja mielenkiintoisen kokoisen akvaarion. Se on nyt kypsytetty ja kalojakin on.Yksi jo kuollutkin. Asia ei ole minulle uusi. Kymmenkunta vuotta sitten pidin akvaariota, vähän isompaa.

Hommasin riistakameran. Kokeellisiin tarkoituksiini. En riistaa varten, kun en ole koskaan metsästänyt enkä aiokaan. Se on vain saanut sellaisen nimen.

Sorruin Tieteen Kuvalehden mainokseen. Tilaajalahjana IP-kamera. Wifi-kameraksi kutsuvat myös. Ajattelin että siinä sopiva laitos, jälleen kokeellisiin tarkoituksiini. Tuli lehdet, tuli lasku jonka maksoin kiireen vilkkaa, jotta kamera tulisi myös. Kamera tuli, kun olin unohtanut jo koko jutun. Peruin tilaukseni hyvään tapaan, heti kameran saatuani. Lehtiä en ole vieläkään lukenut, avannut tai selaillutkaan.
Kamera ei ensin toiminut, ei millään konstilla vaikka pidän itseäni monen asian suhteen nörttinä. Maltillisena sellaisena. Paiskasin mokoman hyllyyn, mutta en onneksi roskikseen kuten normaalisti. Jokusen viikon ja päivän jälkeen yritin uudelleen, manuaalia tarkkaan seuraten. Ohjelmisto oli päivittynyt sillä välin ja kamera heräsi eloon. Ihan soiva peli, kuten sanotaan. Kokeellisiin omiin tarkoituksiini.

Löysin metistä käytetyn kameran: Canonin 60 Deen. Myin  400 Deen pois ja hankin tilalle tämän, koska siinä on videokuvausominaisuus ja kääntyvä näyttö. Koska siinä on melkein yhtä hyvä tarkennussysteemi kuin 7 Deessä. Tilasin siihen vielä akku/ pystykuvauskahvan. Kaikissa DSLR kameroissani on sellainen.
Olen hankintaani hyvin tyytyväinen.

Akvaarioharrastuksen lisäksi elvytin toisenkin vanhan jutun: radio- ja LA/CB-puuhastelun. Kuvassa on Uniden Bearcat- skanneri, ja sen alla Albrecht- LA-puhelin. Molemmat pienikokoisia ja nykyaikaisia. Skannerin saa liitettyä tietokoneeseen jolla sitä voi etäohjata täsmällisesti. Molemmissa on ulkoantennit.
Skannerin näytöllä näkyy FM-taajuus 88,7 megahertsiä, joka on Jouluradion Porin taajuus. Kuvanottohetkellä käynnissä oli koelähetys, jonka toimivuuteen eri puolilla Suomea toivoivat palautetta.
Jouluradio on useana vuotena ollut eräänlainen intohimoni ja iloni. Olen taltioinut sen aloitukset ja lopetussävelet Youtubeeni, suljetuille osoitteille tekijänoikeuksien vuoksi.
Jouluradiota voi tavallisen radion lisäksi kuulla myös nettiradiona, sen omilta vekkosivuilta. Myös Radiot.fi on ottanut sen yhdeksi kanavistaan, pääkanavan osalta. Tänä vuonna Jouluradion verkkosivuilla on kuultavissa 10 erityylistä "kanavaa". Kannattaa kurkata vaikkei "joulululauluista" niin välittäisikään. On jazz-jouluraddiokin. Sivusto löytyy osoitteesta jouluradio.fi

Öljylamput, unohduksissako?

Pari blogipäivitystä takaperin kirjoitin ja julkaisin kuvia "lamppuhurahduksestani".
Joku meinaa varmaan että se oli tyypillisesti ohimenevä hörhön vouhotus.
Totta kai moni asia jää pinnan alle hautumaan. Ellei, niin kyseessä on jo pakkomielle. Kuten joku jokapäiväinen sääkuvan ottaminen samoilta jalansijoilta. Itsekseen tekee vaikka mitä, mutta joka päivä tai edes viikko -ei tuotoksiaan tuputa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Siis somessa.


Kokosin kuvan päivämäärään mennessä kertyneen petroolikalustomme terassin aidalle yhteiskuvaan.
Vasemmalla ensimmäisenä olevan kosmoksen, ja oikealla laidalla olevan Feuerhandin olen aiemmissa kirjoituksissani jo esitellytkin. Muut: vasemmalta toisena Petromax, kolmantena Tower- ja Sea Anchor lampuista koostettu, ja neljäntenä miltei käyttämätön Tilley -ovat tulleet kokoelmaan jälkeen päin. Pari lahjoituksena jamuut äärimmäisen edullisina hankittuja.

Lupasin itselleni, että lamppujen "haaliminen" on tuon jälkeen loppu. Slut. End of the game!

 Mutta varasin option: jos jotain -pientä -kevyttä -mielenkiintoista -säilyttämisen arvoista -nättiä -kaunista -harvinaista....
Äitini oli saanut pois muuttaneelta naapuriltaan vanhan tsekkiläisen myrskylyhdyn, josta ei pitänyt sen värin vuoksi (punainen -punaiset lyhdyt, kommunismi, Neuvostoliitto, itäblock). Käydessäni hänen luonaan, lahjoitti lampun minulle. Jonka mielelläni otin vastaan, nimenomaan sen värin vuoksi. Mutta "Meva storm lantern" on muutenkin "jees" lisä kokoelmaan, eikä vähiuten valmistusmaansa takia.
Petroolia on kulunut lamppujen polttamana nyt 9 litraa, siitä kun ensimmäiseen syttyi liekki.




lopuksi

Sään seuraamista ja lämpötilan mittaamista

Akvaario kaipasi lämpömittaria. Mutta lihalämpömittari (ylempi kuva) tuntui näyttävän mitä sattuu. Kauppaan, ja kympillä yksi mittari lisää pakkaa sekoittamaan. Yhteiskuvaan vielä Weberin grillimittari niin tulee lisää hajontaa.
Täytyy tilata jostain akvaarioverkkokaupasta sellainen tarramittari akvan seinää koristamaan. Se ei "mitään" maksa, samalla kun vähän kemiaa, ja ja ja ja .. .

Ilmapuntari on mukavampi apparaatti kuin lämpömittari. Viralliset arvot löytyvät nettisivuilta

Aamu oli kylmä, siis tänään kun tätä kirjoitan. Mutta kaunis. Olin jo menossa ulkoiluttamaan kuvauskopteria. Mutta ennuste näyttää toteutuvan. Taivas meni pilveen heti, kun lauhtuminen alkoi: tätä kirjoittaessa lämpötila klo 12:30 -6°C, ja hiutaleita putoaa.

Kopterilla ei enää ole asiaa ilmaan; jäätäminen pudottaa sen melko äkkiä alas, kun propellit jäätyvät pinnaltaan ja saattavat rikkoutua.

Syyskuun alussa laittamani "tuumaustuoli" on edelleen paikallaan. Puistotoimi ei ole siitä kantelua saanut, vaikka ohikulkevat "paremmat ihmiset" lenkeillään mulkoilevatkin. Ei kerrota kenellekään  :)

Oikein hyvää joulunalusaikaa joka pian on käsillä, kaikille lukijoilleni ja muillekin sieluille!




⁦〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〷〷〷〷〷〷〷〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄

Toijoella, Porissa 4. joulukuuta 2016  klo 12:45

Kurkistus perhehistoriaan

"Sääasema" vuodelta 1973

Taustaa ja historiaa, joka kiteytyy tähän ilmapuntariin

Olin 8-vuotias kun äitini meni paikalliseen kellosepänliikkeeseen, ostamaan juuri peruskorjattuun  kotiimme uuden seinäkellon. Samalla hän hankki olohuoneen toiselle seinälle, ikään kuin kunniapaikalle tämän siihen aikaan arvostetun esineen: Lämpömittarin, ilmapuntarin ja kosteusmittarin sisältävän; nykyään sitä tai vastaavaa kutsuteen sääasemaksi.

Vanhempani asuivat äitini vanhempien, siis isovanhempieni kanssa samaa taloa. Huoneistot erotti yhteinen vessa. Talo lämmitettiin uuneilla. Vanhempieni makuuhuoneessa oli kaakeliuuni, jonka tulipesään oli asennettu petroolilämmitin, johon polttoaine tuli vintillä olevasta säiliöstä.
Muistiini on jäänyt elämään se, kun isäni töistä tultuaan haki pihan perällä olevasta tynnyristä kanisterilla petroolia, ja vei sen vintin säiliöön. Ja pumppasi säiliöön painetta käsipumpulla.
Keittiössä oli puuliesi, mutta sähköliesikin. Jääkaappikin oli, mutta myös kylmäkomero.

Isäni menehtyi synnynnäisen sydänvian korjausleikkauksen komplikaatioihin vuonna 1972. Kesäkuussa, kun itse aloitin koulunkäyntini syksyllä. Suomen peruskoulu-uudistuksen ensimmäisenä ikäluokkana joka kävi peruskoulua kouluaikansa alusta loppuun: 9 vuotta.

Kevättalvella 1973 aloitettiin talossamme melko laaja peruskorjaus. Remontti painottui minun ja äitini asumaan päähän taloa. Uunit saivat mennä, keittiö modernisoitiin sen ajan mittapuun mukaan hyvinkin viimeistä huutoa olevaan muotoon. Liesituuletin, jääkaappipakastin, nelilevyinen liesi. Nykyisin itsestäänselvyyksiä, mutta silloin eivät.
Kellarikerrokseen tehtiin sähkösauna ja pesuhuone, sekä kylmiö tavallisen perunakellarin rinnalle.
Pienviljelytilan navetta, talli, varikeittiö ja sauna jäivät "kylmilleen". Samalla jäi rapistumaan eräs elämäni parhaista saunoista; uunikiukaalla varustettu kertalämmitteinen.

Mutta palataanpa tähän ilmapuntariin, joka on kulkenut mukanani melkein koko elämäni ajan.
Äitini otti minut mukaan kellosepäliikkeeseen ostoksille. Hän halusi että olemme yksimielisiä seinäkellon ja tämän ilmapuntarilaitoksen ulkonäöstä.
Samaa metosia hän noudatti hankkiessaan taulun olohuoneen seinälle -siitä seuraavassa blogipäivityksessäni, koska se liittyy tähän.

Olin lapsuudessani ja varmaan edelleenkin melko neuroottinen. Ehkä liian vilkkaalla mielikuvituksella siunattu. Ennen remonttia, olohuoneemme seinällä oli joku painokuva- taulu, jonka sävyala oli melko tummanpuhuva. Se esitti  lapsia retkellä, syömässä eväitään, ja koirakin oli kuvassa mukana. Sanoin taulua "sikatauluksi", ja pelkäsin sitä aivan tosissani. Huone oli iltaisin hämärä. Television ohjelmat alkoivat silloin iltakuudelta; lastenohjelmat varttia yli. Saimme siihen mennessä päivällisen syötyä ja pääsin katsomaan televisiota jos olin syönyt lautasen tyhjäksi.
Televisio oli yksikanavainen mustavalkoinen putkitelevisio, johon ilmestyi kuva vähän äänen jälkeen sitten kun putket olivat lämmenneet. Lämpiämiseen meni viitisen minuuttia.
Vanhempani koettivat siedätyshoitaa minua mielikuvituseni teettämistä sikataulu-peloista, antamalla minun tehtäväkseni television päälle laittamisen.
Joka kerta juoksin kiireesti pois hämärästä olohuoneesta, jonka taulusta uskoin sian lähtevän perääni.

Kun huonetta sisustettiin uudelleen, remontin valmistuttua, äitini halusi varmistua siitä ettei sinne tule mitään liikaa mielikuvitusta ruokkivaa elementtiä.
Tämä ilmapuntari on yksi niistä. Mielikuvitukseton, mauton ja kuiva puusta muotoiltu italialainen mittalaite.

Nyt se on taas seinälläni. Mutta pari kalibrointia piti tehdä.

Lämpömittarin putki oli liikkunut kiinnikeissään, ja mittarin näyttämä oli mitä sattui.
Keräsin pöydälle kolme lämpömittaria, ja asetin "sääaseman" lämpömitarin putken niin että lukema on oikea.

Seuraavaksi tärkein, eli ilmapuntari. Se näytti lukemaa 1030 hehtopascalia, kun todellinen lukema oli 1003.

Säähavainnothan näkyvät reaaliaikaisina netissä. Sen takia tällaisia menneisyyden jäänteitä ei tarvita, mutta mutta...

Ilmatieteen laitoksen havainto

----  ja Forecan vastaava

Ilmapuntarin sai kalibroitua vastaamaan ITL:n ja Forecan lukemia, takapuolella olevasta ruuvista.
Jää nähtäväksi näyttääkö se jatkossa "oikein".
Ilmanpaine sinänsä arvona ei paljoa merkitse säätilan suhteen. Mutta paineen muutokset ja muutosten nopeudet kertovat tulevasta säästä.
Sää on mitä todennäköisin, ja sen näkee kun katsoo ikkunasta ulos. Tai menee oikein ulos ja kokeilee kropallaan miltä tuntuu.

Kolmantena mittarina on kosteusmittari. Laitoin kuvaan alle toisen mittarin, jonka huutelin joskus Porin Kristillisen koulun keväthuutokaupasta (takuuvarma kevään merkki).
Ota noista selvää . . .  täytyy viedä allaoleva huomenna ulos, ja verrata kosteusarvoja ensin siellä ja muutaman päivän kuluttua sisällä.

Miten?

Puntari ilmestyi seinälleni tänään. Kun tyttäreni perheineen kävivät luonani isänpäivää toivottamassa.
Töiden ja muiden menojen vuoksi meillä vietetään isänpäivää silloin kun yhteinen aika löytyy.
Ilmapuntari sekä eräs toinen esine josta lupasin kirjoittaa seuraavassa blogipäivityksessä, jäivät aivan tarkoituksellisesti kuormasta, kun muutin 2013 helmikuussa "omiin oloihini".
Joskus on hyvä palauttaa mieleen elettyä elämää pidemmänkin ajan takaa. Minulle se on helpointa tai antoisinta jonkun tavaran tai tapahtuman kautta.
Olen koneromantikko, esine-estetikko, ja vekotinhullu. Kaiken muun hulluuden lomassa.

Porissa, melko myöhään illalla: 16.11.2016

.