10.9.18

Romun kierrätystä





Katukuvauksesta ja neulan rei'ästä



tekstin loppupuolen aiheeseen liittyvä herätekuva





 Kameratapahtuma

 

Olen ennenkin "pistänyt lihoiksi" kameroita jotka eivät jostain syystä ole miellyttäneet, tai ovat lakanneet toimimasta. Kierrätystäkin olen harjoittanut, vaihtokauppaa.

Hankein Rolleicordin kesällä, vaihtamalla turhaksi osoittautuneen palkkikameran laadukkaana keskiformaatin kamerana tunnettuun ja minulle pakkomielteeksi muodostuneeseen rullafilmi-
"ikoniin".
Rolleicordilla oli hintaa tarpeeksi. Samoin palkkikameralla, joten vaihtokauppa syntyi.

Muutaman rullan kuvasin, olen tulokseen ja syntyneeseen jälkeen jotenkin tyytyväinen. Mutta ei se mitään ennenkokematonta tai loistavaa ole. Pari vuotta sitten sain käsiini ensimmäisen kaksisilmäisen rullafilmikameran; tsekkiläisen Flexaretin. Se on Rollein kopio, kuten moni muukin. Ja kuvanlaatukin oli kopio. Yhtä hyvää.




Viime viikolla kamera, siis tämä Rolleicord, päätti jumittaa sulkimensa. Kamera laukesi silloin kun sitä sattui huvittamaan, ja lopulta lopetti toimintansa kokonaan. Sen 60 vuoden taipaleen aikana, suljin on varmaankin huollettu. Ehkä parikin kertaa.
Olisihan sen voinut nytkin lähettää jollekin osaavalle kamerakorjaajalle huollettavaksi. Mutta minulle jotenkin riitti! Palkkikamera osoittautui nykyaikaan nähden turhaksi, legendaarinen merkkikamera ei tuonut sitä lisäarvoa mitä siltä odotin. Pistin sen linssistön palasiksi, mutta maltillisemmin kuin edesmenneen Flexaretin kohdalla.
Mielessäni oli sille jatkokäyttöä.



Nyt minulla on ehkä Suomen kallein neulanreikäkamera. Nimenomaan pelkästään neulanreikäkuvaamiseen modifioitu kamera. Palkkikamerallakin voi ottaa ja paljon otetaankin neulanreikäkuvia. Digikameraankin saa "neulanreikäobjektiivin". Mutta melko harva taitaa pistää korjauskelpoisen "merkkikameran" lissistön palasiksi, ja tehdä siitä tuon minkä itse nyt tein.

Miksi näin, saahan neulanreikäkameran tehtyä vaikka kenkälaatikosta tai säilykepurkista?
Saahan sen. Mutta tehkäähän siihen toimiva filminsiirto! Tässä on. Ja hyvin toimiikin. Rullafilmiin voi ladata valokuvapaperia, koska siinä on se taustapaperi, alunperin filmiä suojaamassa.
Polttoväli on tiedossa: se on 72 millimetriä. Neulanreiän reiän koon määrittelemiseksi löytyy netistä laskuri. Reiän tekeminen on oma lukunsa, ei aivan helpoimmasta päästä. Mielessäni on ajatus, ottaa yhteyttä ammattikoulun metalliosastoon,  tai ammattikorkeakoulun 3D-tulostusyksikköön. Teettää heillä reikä.


Katukuvauksesta ja nisteistä

Katukuvaus - sehän on nyt filmikuvauksen renessanssin kera niin pirun hottia kaikenmaailman välinerunkkarien ja muiden nikonistien keskuudessa.
Nikonisti on nikon-merkkiseen kamerakalustoon ihastunut valokuvausharrastajajoukko, joka kutsuu itseään nikonisteiksi tai nikon-miehiksi. Useimmiten miehiksi. He kutsuvat canonilla kuvaavia canonisteiksi. Canon merkkisillä kameroilla valokuvia ottavat harvemmin kutsuvat itseään miksikään nisteiksi. Tunnen useita, muunmuassa itseni, jolla on muitakin kameraoita kuin canon-merkkisiä. Itsellänikin on. Yksi Nikon-merkkinen, mutta ei kerrota kenellekään. Rolleista tuli nyt mitä tuli, mutta on minulla vielä Yashica, Pentax ja monta Smenaa. Ja kaksi Canonia. Ai niin, on minulla toinenkin Nikon; sellainen näppärä pokkari. Tosin puhelimeni kamera hakkaa sen mennen tullen.

Ensimmäinen digikameranikin oli Nikon. Ensimmäisestä digikameralla ottamastani kuvasta tuli pari viikkoa sitten kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Laitoin sen Facebookkiin, siis sen kuvan. Katsokaa sieltä; profiilini on avoin ja julkinen, kuten minä itsekin.
Jollette löydä niin painakaa tästä

Mitä on katukuvaus?
Kuvataan kadulla ihmisiä jotka kulkevat poispäin, siis heidän selkiään, ja sanotaan sitä sitten katukuvaukseksi. Ollaan niin Cartiér_Bressonia ja vaikka mitä Vivianmaieria.

Ajankohtainen ja teknis-lohdullinenkin kirjoitus, jo sulkeutuneesta blogista, jota on kirjoittanut minulle esikuvaa ja paljon oppia antanut äärimmäisen taitava ja paljon nähnyt mestari:
https://kuvajournalismia.blogspot.com/2014/04/vivianin-rollei.html

Ja joku toinen kirjoittaa:
http://timosuvanto.blogspot.com/2014/04/vivian-maier.html


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jouluvaloa ja lippukauppaa

 Marraskuu on aikaa jolloin harrastustoimintani hiljenee, harvenee tai muuttaa muotoaan uuden luomisen sijasta enemmän vanhojen kaiveuksi. N...