Ympyrä sulkeutuu

Melkein vuosi sitten puhelimella ottamani kuva Yyterin dyynien yllä leijuvasta kamerakopterista; dronesta, on tänään minulle ajankohtainen. Vuoden 2017 vaihtuessa nyt loppupuolelleen kääntyväksi, ikuistin tuolla kopterilla videolle viimeisiä näkymiä. Sen jälkeen alkoi jonkinlainen itseni etsiminen, mitä kuvan tallentamiseen ja sen eri menetelmiin tulee, ja kopteri jäi kaappiin.

Viimeisen kerran se oli minulla ilmassa helmikuun puolivälissä. Silloinkin vain kokeillakseni sen kameran toimintaa hämärässä. Kuva Ruosniemen hiihtokeskuksesta, koostettu muistaakseni neljästä kuvasta.

Pari viikkoa myöhemmin laitoin kamat pakettiin, ja paketin postiin.

Turhauduin hiljalleen ilmakuvaukseen. Yleinen ilmapiiri; uutisointi ja some-kiukku nousi hiljalleen hyvinkin negatiiviseksi droneja ja niiden kanssa kuvaamista kohtaan. Hirmuinen, mutta aivan ymmärrettävä sääntöviidakko alkoi tihetä sellaisiin mittoihin, ettei varsinaiseen asiaan eli kuvaukseen enää riittänyt mielenkiintoa. Phantom; joka näissä kuvissa esiintyy, ei ole suuri mutta ei pienikään. Se on herkkä vaurioille. Kamera roikkuu kopterin alla alttiina kolhuille. Se on muodoltaan hankala.
Kuvaamaan ryhtyminen oli aina monenmoisen ruuvaamisen ja virittämisen takana.

Kyllästyin siis kuvaamisen mutkikkuuteen, laitteen eräänlaiseen hankaluuteen, jossainmäärin sen tuottamaan kuvaan joka laadultaan kyllä on hyvä, mutta useissa tapauksissa itselleni liian suppea. Panoraamakuvien tekemiseen tarvittiin kolme eri ohjelmaa, ja lopputulos oli "vähän sinne päin".
Noilla perustelin itselleni kopterin myyntiä, ja sen mahdollistamaa objektiivihankintaa palkkikameraaan joka syrjäytti kopterin hyvin tehokkaasti.
Palkkikamerasta, ja sitä seuranneesta Rolleicordista olen kirjoittanut aiemmin, edellistä edellisessä pivityksessäni viimeksi.
Filmikuvaus ja mustavalkokuva, katukuvaus ja lomografia: ne ovat voimissaan edelleen, ja jatkossakin niillä on vahva osa kuvauksessani.

Mutta, otsikon mukaisesti: Ympyrä sulkeutu. 

Se sulkeutuu tänään, kun lähetysseurannan mukaan lähipostiini saapuu paketti. Edellinen drone vaihtui palkkikameraan, joka vaihtui rolleicordiin, joka aivan yliarvostettuna vekottimena siirtyi toimittamaan omaa virkaansa.
Olen seuraillut kamerakoptereiden hurjalla vauhdilla etenevää kehitystä. Kyttäillyt edellistä paremmin toimivampaa dronea; laitekokonaisuutta joka soveltuisi kuvatarpeeseeni.
Nyt kuluvan viikon alussa sellainen löytyi, ja pistin "tilauksen sisään"

Tulossa on siis uusi drone. Lukemani ja Youtubesta ahmimani tiedon perusteella käyttötarkoituksiini ja -tarpeisiin paremmin soveltuva pienenpieni "herhiläinen". Ohjelmistoltaan jo alkuvirheistä eli bugeista siivottu, ja kuvatoiminnoiltaan monipuolisempi kokonaisuus. Edellisen; Phantomin ohjain oli varustettu kiinteällä näytöllä, ja kiinteällä ohjelmistolla jota ei voinut vaihtaa tai täydentää.
Tämän kamera on pikselintuotoltaan still-kuvissa vaatimattomampi, mutta video vastaa pitkälti edellistä. Stillien pienempi koko korvautuu panorama-automaatiolla, jolla saa hyvinkin riittävän kokoista lopputuotetta aikaiseksi. Ilman niin monen jälkikäsittelyohjelman "käyttöpakkoa".

Toinen hyvinkin merkittävä muutos edelliseen härveliin verrattuna on laitteen koko. Tämä mavic ei ole paljoakaan suurempi kun phantomin akku. Propellivarret ovat lyhyet, propellit puolet pienemmät, eikä niitä tarvitse irrottaa kuljetuksen ja säilytyksen ajaksi. Kamera ja sen ripustus eli gimbaali, ovat paremmin suojassa ja gimbaalisuojus vaikuttaa varmemmalta ja sujuvakäyttöisemmältä kuin edeltäjässä. Pakettiin sisältyy suunnilleen kaikki tarvittava. Kolme akkua, varapropellit, propellisuojat, laturit piuhat, ja laukut jotka eivät ole juurikaan silmälasikoteloa suuremmat.
Miinuksena on isompaa koperia kovempi ääni. Lyhyet "laskutelineet", jonka vuoksi jonkinlainen lähtö- ja laskutaso  pitänee ottaa käyttöön. Ohjaimen logiikat pitää opetella osin uudelleen, mutta peruslento on kaikissa sama.

Dronen tehtävä minulla on ennenkaikkea toimia "korkeana kamerajalustana". En ole harrastanut koskaan sen lennätystä kauemmas ohjauspaikalta. Lisäksi olen käyttänyt dronea ilman propelleja, kamerana joissakin tilanteissa. Nämä pohdinnat ovat täysin esitietoihin ja käyttäjäkokemuksiin perustuvia mielikuvia, joiden toivon osuvan suunnilleen oikeaan. Tulevat viikot näyttävät, arvioinko niitä oikein.
Tulevat viikot tulevat olemaan myös hyvin sateisia ja tuulisia  - Murphy:n lain tietäen.

Harvemmin kuvattua  ja sisällöntuottoa

Kuvaan hyvin harvoin "pimeässä", siis illan hämärässä maisemia tai vastaavaa. Mutta katseltuani nyt syysiltoina ohi ajaessani Porin Kirjurinluodon edessä olevaa valaistua suihkulähdettä, päätin eräänä iltana ottaa kameran mukaani ja kuvata sitäkin lajia.

Valitsin täyskennoisen kameran, ja siihen neuvostoliitossa valmistetun Helios-objektiivin. Hieman lomon suuntaan siis. Photoshopilla "runtua" kuvalle, mutta kuitenkin melko pitkälti sävyt kohdalleen. Kun suihkulähde on kuvan pääkohde, korostin sitä. Kuvasta tuli somessa nopeasti suosittu. Onhan se nätti.

Cafe Jazz, Etelärannassa on ollut auki nyt melko pitkälle syksyyn, kun on lämpimiä ilmoja pitänyt. Sen ulko-baaritiski ja oluthanojen mainosvalot olivat illan hämärässä visuaalisesti mieleeni. Käytin sen kuvaamiseen kymmenkunta ruutua, joista väsäsin HDR-kuvan. Aiheen dynamiikka vaati menetelmää, jotta kaikki haluamani tuli näkyviin. Taustaseinällä oleva hinnastokin on luettavissa, vaikka "hämyinen" onkin. Niin se oli "luonnossakin".





Otin väri-digille pari kuvaa etelärannan maisemasta, jota olen pariin otteeseen kuvannut mustavalkofilmillekin. Polyfonia-veistos ja Keski-Porin kirkon torni.
Harvemmin teen värikuvasta mustavalkoista, mutta taas tämän kerran. Mustavalkoisuus sopii tämän tyyliseen kuvaan, kun värillinen on oikeastaan melko luonnoton sävyiltään.
Jos värilämmöt ynnä muut muuttujat pistää kohdalleen, kuvasta tulee melko tylsä.

Mustavalkokuvan ja omaan arkistooni tekemäni "luomu-värikuvan" lisäksi tekaisin ylisaturoidun tekeleen samasta kuvasta, tekemättä aihiolle yhtään mitään muuta kuin kolme äärimmäistä liukusäätimen vetoa. Perspektiivi jäi silleen kuin helios sen näki. Torni on vino ja siitä tuli kommenttia. Eräs sanoi että simissäni on vikaa. Mutta kansa tykkäsi.
Korostan; että tämä on parodia. Ja silmäni ovat edelleen kunnossa, ainakin toinen. Ellei perssilmää lasketa.

Kaikenlainen kriittinen ilmaisu on somessa huono homma. Kritiikistä tulee palautetta, jossa kehoitetaan lopettamaan kitiseminen, ja lähtä kuvaamaan. Noin minulle kirjoitti eräs välinerunkkaaja, eräässä monista itselleni edesmenneistä ryhmistä eilen. Olen viime aikoina lähtenyt kaikessa hiljaisuudessa ja ovia paukuttelematta, monesta varsinkin suomalaisesta valokuvaukseen keskittyvästä, mutta lippalakkisten kamerarunkkaajien kansoittamasta someryhmästä. Useimmat ovat keskittyneet kameramerkkien, peilittömyyden tai peilillisyyden, pilvipalvelussa toimivien lightroomien ynnä muun tähdellisen aihepiirin jeesusteluun ja luomukuvan mollaamiseen. Luetunymmärtäminen on katoava kansalaistaito, ja kuvan ymmärtäminen vieläkin harvinaisempaa ellei kokonaan kadonnutta.

Käski mennä vaikka kuvaamaan. Olen kuvannutkin. Kuluvan vuoden aikana omaan arkistooni on kertynyt tähän päivään mennessä 4823 digikuvaa. Filmiltä skannattuja "jatkoon päässeitä" ruutuja on kertynyt 275 kappaletta. Hylkyyn on mennyt ehkä 5%, koska tapanani on filmiajan kasvattina miettiä ennen kun painan laukaisinta ja usein yksi ruutu digiäkin riittää / kohde.
Yhteensä tänä vuonna on siis kuvia kertynyt 5098 kappaletta. Roskiin on mennyt noin 300-400 kuvaa.

Sisällöntuottoa

 Wikipediassa on kuluvan syyskuun ajan käynissä kuvienkeräyskampanja, joka on samalla maailman suurin valokuvauskilpailu. Paskat nakkaan kilpailulle, mutta sisältöä on mukava tuottaa. Jää nimi aikakirjoihin ja kuvilleen saa jonkinlaista hyötykäyttöä. Katsokaa googlesta. En anna kaikkea valmiiksi tarjoiltuna.
Mutta sen verran, että Wikimedia loves monuments -commons'iin kerätään kuvia tietyistä rakennus- ja/tai kulttuurihistoriallisista kohteista. Tavallisen kuvalatauksen lisäksi käytössä on eestiläisperäinen mobiilisovellus: Ajapaik, jonka avulla uudelleenkuvataan joitakin kohteita.
Ylläoleva kuva Kokemäenjoen sillasta Harjavallassa, on siihen käyttöön otettu. Kuvapari, jossa vanha riippusilta ja nyt ottamani ja lähettämäni, on katseltavissa Ajapaik-sivulla (linkki kuolee aikanaan)




Wikimediaan tuottamani kuvasisältö:
https://commons.wikimedia.org/w/index.php?title=Special:ListFiles/Jorma_Lindqvist&ilshowall=1

Ja uudelleenkuvatut, Ajapaik:issa:

https://ajapaik.ee/photos/?order1=time&order2=rephotos&page=1&rephotosBy=44730199

.

.

.
Porissa: 20.9.2018

.

.

.