Leipäjonot juorupeilissä

Olen ajatellut etten tästä asiasta tai aiheesta kokemuksiani tai ajatuksiani avaa, mutta mitä sen lopulta on enää väliä. Eletään aikoja kun sähkö loppuu tai ainakin kallistuu hinnaltaan moninkertaiseksi. Ruuan hinta nousee, ja moni muukin tulee kalliiksi syystä tai toisesta.

Itselläni asiat ovat jo  hyvin, mitä nyt kroppa välillä antaa merkkejä rappeutumisestaan. Jos aamulla ei satu mihinkään, on kuollut. Mutta yksi ajanjakso on jäänyt erityisesti mieleeni, kun vietin aikaa lepäjonoissa; ruokajaoissa joita pari tomijaa Porissa järjesti. Niistä toisen toimminta on nyt uhattuna, toisesta en tiedä.
Uhan alla olevan toimijan puolesta olen pahoillani. Niin siltä aikoinaan saamastani ruoka-avusta, mutta erityisesti sen tarjoamasta muuttopalvelusta jonka avulla muuttoni kaupungista Reposaareen toteutui ennenkokemattoman sujuvasti ja hyvin edullisestikin. 

Tätä kutsutaan juorupeiliksi. Niitä näkee kaupungissa,  sijoitettuina ikunanpuitteisiin siellä täällä niin että peilin takana asustava saattaa tarkkailla kadulla tapahtuvaa liikehdintää. Olen nähnyt näitä varsinkin arvokkaiden talojen ikkunoissa. Leipäjonoja niistä tuskin pääsee seuraamaan.

Monet juorupeilin takana elävät eivät tiedä niistä muuta kuin mitä kuulopuheissaan ovat kuulleet ja niistä näköalansa muodostaneet, kulmaltaan juorupeilin näyttämän luokkaa. Somessa on joidenkin hyvä huudella kokemaansa epäkohtaa, jonka on havainnut leipäjonossa. Niin aivan viime päivinäkin. Ruokajaoissa työtä tekevät kuorivat kermat päältä, kuulemma. Joku ei ollut saanut mansikoita ja leivän päiväys oli vanha. Homettakin on löytynyt.

Halallihaa tuplakierroilla ja perheenjäsenet jonoon hajautettuina haalivat ovat kuulemma heittäneet saamaansa ruoka-apua ojien pohjille. Niin varmaan. Kantasuomalaiset hylkäävät kelpaamattomat ruokalajit paikoille joissa muutoinkin aikaansa kuluttavat. Mitä näihin kuvan tarvikkeisiin tuli niin pistin laukkuuni.

Jotkut tomijat jakavat lämpimiä aterioita. Ehkä annoskoko on ollut liian suuri, mutta Raatihuoneen linnut saavat jämät syödäkseen.

Portti josta jonotin lokakuun 2019 ja maaliskuun 2021 välillä 92 kertaa; siis yhdeksänkymmentäkaksi.
Toisen ruoka-apua jakavan seinustalla vietin aikaa jonossa 64 kertaa.
Voihan kaikkea laskeskella ja tilastoida, vaikka käykin . . . 

Pihamaisema jonka vuodenkierron näin melkein kaksi kertaa. Kuvan otin jollain muulla reissullani. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa jonossa kuvia räpsimään, yhtään mistään. Säätila vaihteli kesän 30 asteen helteestä 25 asteen talvipakkasiin. Kukaan ei valittanut kummastakaan. Oli hiljaista. Ihmisiä joita aidompia en ole koskaan missään kohdannut.
Joskus tuoksui Chanel, ja turkiksiakin näin. Mutta en ole kulkenut heidän kengissään.

Vuoden 2020 aikana tallentui monia jälkiä liikkumisistani. Niin Viikkaristakin, niiltä kerroilta kun tallennus oli päällä. Väärin?  Leipäjonossa älykellon kanssa.

Jotkut käyvät ruokajaoissa autolla, mitä pidetään perin epäilyttävänä. Velkaisilla mersuilla joiden osamaksuista selvitkseen pitää käydä leipäjonossa. Minäkin jätin velattoman sähköavusteisen polkupyöräni jonkun matkan päähän jotteivät leipäjonoja etäältä tarkkailevat raportoijat raportoisi asiasta erikseen ja / tai yleisesti.

Joskus tärppäsi oikein kunnolla, vaikken "sisäpiiriin" kulunutkaan. Pärstäkertoimeni riitti kuitenkin puolentoista kilon sisäfileeseen, jollaista en olisi muuten ikinä hommannut. Enkä hommaa kyllä vieläkään. Päiväys oli mennyt menojaan, mutta mitäpä se jäisessä klöntissä merkitsisi.

Lappuja jaettiin eriliseen tilaisuuteen, jonka kuunneltuaan oli oikeutettu ruokakssiin. Meinasin monta kertaa mennä, mutta en kuitenkaan toimertunut.

Tällaisenkin kerran sain jostain. Ja pari joulukorttia.

Yhteisötalo Otavan kuponki josta kuva tulla aiemmin, toi tällaisen lounaan. Yksi parhaista koskaan nauttimistani.

Lopuksi: miksi ?

Te ette tiedä "mitään". Tai ette usko, tai ette hyväksy tai ymmärrä. Miksi joutuu käymään ruokajonossa, leipäjonossa. Eikä teidän tarvitsekaan. Tämä ei ole mikään tunnustuksellinen monologi tai säälin / myötätunnon hakuinen lööppi. Asiat ovat olleet näin, ja se niistä. Mutta uutisointi sai heräämään kirjoittamaan ylimääräisen "numeron" tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas ihQuihin positiivisiin kuviin ja tunnelmiin.

Kuulin juuri kuukausi-pari sitten itselleni uuden nimityksen ruoka-avulle: Säälikassi.
Kun piti olla omat kassit mukana, niin minäpä hommasin kestosellaisen. Yli sata kertaa se täytettiin melkein äärimmilleen. Nyt tuo tomii pyykkikassina. Ruoka-apujonoihin tuskin palaan. Kun en ole ahne. Saita ehkä.

Tästä voi kukin tehdä johtopäätöksensä, mihin tupakanhimo vie äärimmilleen jalostettuna. Piippua poltan edelleen, mutta "presut" hommaan Ärrältä. Piippukin on mallia hieno, tuohon teipattuun verrattuna. 

 

Huomenna saareen ! 

Porissa: 6.9.2022
____
___
__
_
-
.

()  ()
____

.