Suosmeren aukeilta saareen ja lokakkuuhun

 

Menenkö asioiden edelle, kun otsikko viittaa huomenna alkavaan lokakuuhun. Se on kuitenkin päälimmäisenä mielessä kun valo vähenee, ilmat kylmenevät hiljalleen ja sää on muuttunut epäävakaiseksi sateineen. Syksy on syvimmillään ja alkaa kuukauden kulutua kääntyä talven puolelle. Rannikon tuntumassa ja varsinkin meren äärellä syksy on pitkä ja talvi tulee useimmiten vasta joulun jälkeen. Toivottavasti vasta tammikuussa, kun ei sille mitään mahda. 

 

Nämä vielä syyskuulta, ilman päivämääriä:

Valintani blogiljulkaisun aloitus- ja "kansikuvaksi" päätyi tähän kuvaan, joka minun täytyi ottaa syyskuun loppuun mennessä. Kirjoitin edellistäedellisessä blogijulkausussani wikipediatörttöilystäni, johon kompastuin jälleen kun latailin kuvia Wikimedia loves monuments- kilpailuun liittyen.  (sivulle johtava linkki kuolee aikanaan pois, blogin aiempaan johtava säilyy; mutta eihän noita linkkejä "kukaan" avaa tai katso).
Muistomerkkejä esittävien kuvien lataaminen Wikipediaan vaatii omat toimenpiteensä, mutta maisemilla ei ole tekijänoikeuksia. Kun yllä kuvaamastani maisemasta peräänkuulutettiin kuvaa, ja lisäksi rohkaistiin dronekuvienkin luomiseen, otin asiakseni mennä Suosmerelle pistettyyn karttapaikkaan ja nostaa kameran ilmaan.

Syntyi yhdeksän erillistä kuvaa, jotka yhdistin panoraamaksi ja latasin "commonsiin". Kyseessä on siis kuvamateriaalin keräämisen lisäksi myös kilpailu, johon osallistuminen on itselleni sivuseikka. En ole kilpailuhenkinen, mutta kilpailut herättävät mielenkiinnon paikkoihin joista ei muutoin mitään tietäisi. Heräte johtaa paikkaan ja aikaan visuaalisesti, mutta myös tutkimaan paikan taustoja ja historiaa. Wikipediasta ja muualtakin löytyy tietoa hakusanalla suosmeri.
En odota menestystä valokuvakilpailussa, mutta sattumia tapahtuu. Voitin pari vuotta sitten, vai olisiko kolme vuotta siitä kun samaan kisaan pistin kuvan tai kuvaparin joka sekin oli ja on äärimmäisen tylsä ja kuiva. Ei peukkuja tai hymiöitä somessa keräävä ihQ. Mutta se siitä. 

Toinen kuva Suosmeren kylästä. Entisen koulun takapihalta. Sain kuulla, että siellä on ollut ja on edelleen totemipaalun kaltaisia puuveistoksia. En pari vuotta sitten koulun pihala pysähtyessäni niitä huomannut. Kun olen kovasti innostunut vanhan radioaseman veistospuistosta, niin oli väistämätöntä suunnata paikalle, kun olin saanut aukeen kuvattua ja dronen takaisin laukkuun.

Koulu on kouluna lopetettu, ja saanut uusiokäytön jonain työpajana tai muuna sellaisena. Asiaankuuluvat kieltotaulut karkoittivat minut portilta sivummalle. Mutta mukanani oli pitkäpolttovälisellä linssillä varustettu kamera, jolla sain totemit purkkiin.
Tämähän on Ulvilaa. Minkä sain kuulla, kun menin pistämään kuvan johonkin porilaiseen fasepookkiryhmään. Sattuuhan sitä. Poistin kiiruusti erehdykseni. Ei peukkuja.

Käytiin saaressa alkuviikolla. Päädyin pistämään postiluukun yläpuolelle pyynnön, ettei ilmaisjakeluja eikä muitakaan "postisia". Kun en tuon oven takana viime aikoina ole ollut kuin lyhyitä pätkiä kerrallaan, kertyy mainosta melkoinen kasa pois potkittavaksi kun saareen matkaa. Ilmaisjakelun joukossa on yksi kaupunkilehtikin, mutta se on menettänyt mielenkiintoni. Muun näkee diginä. Laskuja tulee luukusta paperisena vain yksi kuukaudessa, ja sekin on tarpeeton kun olen kuvannut viivakoodit nettilaskusta ja sillä maksan kun maksan.

Tällä kertaa oli kuitenkin yksi kirje saapunut. Netistä "huutamani" postikortti joka esittää laivaravintolaa 1960-luvulta. Prinsessa Armada- nimistä. Halusin tuon itselleni kahdesta syystä. Ja sain.

Verratakseni tähän valokuvaan, jonka olen skannannut arkistooni rullafilminegasta. Saman niminen laiva, mutta eri laiva kuin kortissa. Vertailua voi jatkaa YouTubesta löytyvään elokuvapätkään, jossa tervahöyryn nimi oli Prinsessa Armada. Parrulastissa seilasi ja niin edelleen.

Toinen syy että halusin tuon postikortin, ovat sen postimerkit

Suomen puolustusvoimien juhlamerkit vuodelta 1968. Kokoelmastani puuttui yksi kolmen sarjasta. Nämä kaksi löytyivät, mutta sarja oli "tietenkin vajaa kunnes:

... nyt täysi. Kuten ennenkin, ovat merkit toisistaan hajallaan; yksi lähetyksesä, kaksi muuta irrallisina kansiossa. Mutt niin pitää olla.

Jäätynyt iMaccini sai minulta jo romutuspäätöksen, mutta mieleeni juolahti että voisi sen kanssa vielä vähän voimistella. Laatikosta löytyy kolmekin Linux-romppua, joilla voisi kokeilla henkiinherättämistä. Lähinnä nörtteilynä, ei niinkään välttämättömyytenä.
Ajankuluna ja mielenkiinnon vuoksi kokeilemaan. Asennusohjelma lähti käyntiin, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Toinen versio kaatui asennuksessa, pari muuta jekkua meni läpi. Vielä kerran, mutta asennus kaatui. Syyksi ilmoitti ylikuumenemisen, jota esiintyi jo ennnen koneen "pimahtamista" oikealla käyttiksellään.
Seuraava yritys, kun saareen seuraavan kerran mennään. Pölynimuri hommiin ja yritys saada pölyt pois tuuuletuskanavista. Ellei sekään tuota tulosta, niin kone lihoiksi ja muistoihin. Koristeeksi liian uusi ja iso. Jos olisi lampunvarjosin-iMacci niin asia olisi aivan eri.

Vielä alkuaiheeseeni, sen matkan varrelta. Bongasin muuntajan, Isojoenrannalla Suosmereltä palatessani. Täydennystä Sähköä-kansiooni Faceen ja muutenkin.

Google Street View näkymät alkavat olla kuvahistoriallisia monessa paikassa, josta Satakunnan Kansakin teki eilen tai toissapäivänä artikkelin. Niin tässä muuntajatapauksessanikin on. 11 vuotta vanha kuva Googlessa. Osoitepaikka näkyy kuvakaappauksessa, mutta ei ole aivan täsmä.
 

 

Digilehteä lukiessani, avasin myös ilmaisjakeluna jaettavan Porilaine- lehden digiversion. Välillä se jää vallan lukematta, kun sisällön on jo aiemmin nähnyt somessa muualla. Mutta nyt pisti silmään juttu Aittaluodon vanhan venevalkaman tulevasta ruoppamisesta. Kun olen tuon paikan joskus Ajapaikkiin napannut, niin halusin verrata omaani tähän nyt otettuun kuvapariin. Varastin kuvat ja liitin yhdeksi. Museon kuva ja toimittajan. Törkeää, mutta niinhän kaikki tekevät.

 

Oma "rephotoni" vuodelta 2020. Tein muodon ja tyylin vuoksi silloin mustavalkoisena
Ja lopuksi se kuva jonka mustavalkokuvaksi väänsin silloin:

 

 

Tänään olisi vielä mahdollista nähdä  jossain mieliä kuohuttanut Ars Pori näyttely Isossa Karhussa. Samalla ranskalaisen kuvaajaporukan näkemyksiä Porista ja sen ihmisistä, erilaisella näkemyksellä. Mennäkö paikalle, vai tyytyäkö somessa näkyviin. Ranskalaisten kuvasadon jurytys näyttelyyn ei ole mieleiseni, mutta ei boikotinkaan paikka. Katsotaan -  jos ei sada.

Porissa, aamulla:  30.9.2022
____
___
__
_
-
.

_______________