Joulu tulee

 Jouluun on 12 päivää, jouluaattoon. On joulukuun 12. päivä. Ollaan puolivälissä. Joulun jälkeistäkin joulukuuta on, mutta se on kalenterissa harmaata aluetta. Joulunalusaika on pidempi kuin ennen, jos sitä mittaa muulla tavalla kuin kalenterin päiviä laskemalla.

Onkohan minulta jäänyt ennen huomaamatta, mutta tänä vuonna se tuntuu erityisen pitkältä. Television ohjelmatietoja selaillessani, on huomioni kiinnittynyt jouluelokuvien määrään. Kanavia on paljon ja tarjontaa riittää kullekin sopivasti. Kuukauden verran on jo tullut melkeiin kymmenkunta jouluelokuvaa / päivä. Niitä on joutunut väistelemään.
Näin ensimmäiset  joulukalenterit kaupassa lokakuun lopulla. Niiden suklaat on jo syöty ja uudet hankittu. Nyt toisen adventin paikkeilla kyselään sosiaalisen median puskaradioryhmissä, vieläkö niitä on myynnissä, ja ovatko tarjouksessa. Joulukalenteri on "ehdoton". Kuten joulun tähti, josta lauletaan kappaleessa nimeltä Sika.
Kinkku täytyy hommata. Katsoa kalenterista, milloin se viime vuonna tuotiin kaupasta kotiin. Jotta ehtii sulamaan asiaankuuluvalla verkkaisuudella.

 

Havaintoja joulun tulemisesta - kaupunkikuvassa.
Ja muita kuvia

Menin kaupungille, mustavalkofilmikuvaamaan, itsenäisyyspäivän taittuessa hämärän alkuun, iltapäivän loppupuolelle. Jotta jotain tavallistakin dokumenttia tallentuisi, otin kuvia myös puhelimella. Digikamera ei mahdu mukaan, kun filmikamera vie pääosan.

 Antinkadulta torin kulman suuntaan. Cafe Anttonin valoja.

Gallen-Kallelan katu puistosta torille on suljettu muulta kuin pelastus- ja huoltoautoliikenteeltä joulunajan ajaksi. Kuusia toivotaan koristelevan. Kukin mielellään yhdellä soveliaalla koristeella. Päivänvalossa kuusimetsäksi kutsuttu katu vaikuttaa melko valjulta.

 

Mutta hämärässä se saa väriä valoista. Värivaloista.
Ravitsemusliikkeet ovat lobanneet itselleen punaiset "mökit", joista joulunalusviettäjät saattavat hankkia lämmittäviä ja virkistäviä juomia. Joku ryökäle oli kussut valomerkin aikoihin erään kuusen juurelle. Voi voi sentään!

Minulla on tältä paikalta kuva monelta vuodelta. Nyt hiukan valoisammalla hetkellä, ennen hämärää. Eipä illan hämäryys tuota olisi paljoa parantanut, mitä tulee jouluvalotunnelmaan. Kun sitä ei ainakaan vielä tänä vuonna ole luotu. Airion neonvalot ovat sammuneet, ja Luukkosen piilotuttamat muut jossain varastossa - tai hangassuolla maan alla.

Pari vanhaa menneiltä ajoilta:

Joulutunnelmien päätteeksi: Kuva jonka toivoin tallentuvan filmille, vaikka kaikki muu olisi mennyt pieleen. Onnistui juuri niin kun halusinkin ja ajattelin onnistuvan. Rujo rouhea 70-lukuisella tunnelmalla R-kioskin kahvittelutilassa lonkalta. Huomaamatta katukuvattu jossa hetken katsellen muutakin kuin moleskiniinsa kirjoittava herra joka ei kuulut sulkimen ääntä, kun viimeinen ruutu valottui rapidin filmille. 

 

18. joulukuuta avautuva uusi virastotalotila, entisessä postitalossa oli saanut "valomainoksen"; nimensä: Porin Leijona. Lehti uutisoi arkkitehtuurista ja korosti ettei tuonne kattotilaan jossa on isot maisemaikkkunat, ole muilla kuin talon henkilökunnalla mitään asiaa. Sen nyt arvasi, ja sen että se tuntui olevan uutisen pääasia. Olen kateellinen.

 

Väline- ja tekniikkakatsaus

 

Innostuin hommaamaan M42 objektiiveilleni filmirungon. Kameratorilta löytyi havalla hyvin siisti yksilö. Kaikki muu paitsi sen valotusmittari toimii, ja on tarkastettu myyjäliikkeen toimesta. Hintaa alensi huomattavasti tuo valotusmittarin toimimattomuus, mutta sen toimimattomuus ei haittaa minua, kun en sitä kuitenkaan käyttäisi vaikka toimmisikin.
Kun otin tämän kuvan, sihen tuli kummaa sinisyyttä valkoisiin kohtiin. Korjasin asian photarilla, mutta avatessani korjaamani kuvan uudelleen, tuo sinisyys palasi kuvaan taas. Lieneekö väriavaruusristiriitaa, mutta olkoon.

Linssit ja runko. Telejatkekin. Tämän kuvan värivirheen korjaus jäi voimaan.

Kuva joka hieman ihmetyttää. Etsiessäni tietoa cosinasta, tuli vastaan Turun museokeskuksen kokoelmakuva finnassa. Vapaa käyttö, kun lähteen mainitsee.
Siellä kokoelmassa, museoesineenä on rikkinäinen runko. Fimiveivi puuttuu ja okulaarikehys on särki.
Mutta olkoon. Se ihmetyttää että pilkuntarkka museoamanuenssi tai intendentti on päästänyt tuollaisen "läpi".  Asiasta siihen että olen suivaantunut museoihin tällä hetkellä muutenkin. Mutta jääköön tähän.
 

 

Okulaarikuvia cosinan etsimen läpi, eri linsseillä.

50mm

 

50mm  ja 2x telejatke

Soligorin 80-200mm  zoom 80 millissä

Soligorin 80-200mm  zoom 200 millissä

Niksipirkkaosastoa. Kotelo rolleiflexin keltasuodattimelle. By Lumene.

Kiitos ja hyvää viikonjatkoa

Porissa: 12.12.2023

_________