Zuumattua kuvaa

Raatihuoneelle on saatu kaupungin joulukuusi. Aikataulussa joka vastaa aiempia vuosia, vaikka mediassa oltiin huolissaan sen löytymisestä. Vähäraumalta oli löytynyt sopiva. Olen pruukannut  napata siitä kuvan talteen monena vuonna, mutta pari-kolme edellistä on jäänyt näkemättä. Tänä vuonna; en vielä tiedä kuljenko niillä nurkilla kameran kanssa ennen loppiaista. Voisi kyllä käydä, kun tekevät valaisutapahtumaakin joulun ja uudenvuoden ajalle.

 

Lucianpäivä oli ja meni. Kirkossa kruunattiin, ja kaupungilla meni kulkueessa. En ollut paikoilla, mutta some pitää huolen siitä ettei jää kuvalliseen tapahtumapimentoon. Ansiokkaat ja taitavat valokuvauksen harrastajat tuovat näkyviin paljon kuvia, milloin mistäkin. Kirkostakin. Niitä katsellessani huomioni kiinnittyi kuvien dynamiikkaan. Krkossa kuvaamisessa on hasteensa, ja tekniikkakin on "kovilla". Itse asia ja aihe välittyy, mutta tulee suttua ja lättänääkin.
Aloituskuvani on vuosien takaa, rajaus kuvasta joka onnistui kohtuullisesti. Resoluution; erottelukyvyn ja dynamiikan; varjo- ja huippuvaloalueiden tasapainoinen erottuminen menee yleensä puuroksi kirkon alttarin enkeleiden kohdalla. Jos tarkkoja ollaan, niin niistä näkee sen onko kuva otettu millä ja miten, ja onko kuva mukava yllätys.

Kuusesta kuvaustapaan - taas kerran saarnaa

Herättyäni ja juotuani ensimmäisen kaksi kuppia aamukahvia, plarailin tavalliseen tapaani nettiä (lue somea) ja siellä näkyville laitettuja "kilpailukuvia". Puhelimella kuvatttuja melkein tai kaikki. Hienoja kohteita, muitakin kuin kuusta raatihuoneella.
Mutta! Zoomattu puhelimella semmoseksi stanan sutuksi ettei kestä!
Voisi sen tehdä toisinkin, mutta olkoon suosio suur'  - muutenkin.

Otin puhelimen parvekkeelle, mukaan tupakille. Nappasin inspiroituneena muutaman kuvan pihan lumisesta aamunäkymästä. Täydellä laadulla laajasti, sitten zoomaamisen mahdollistavalla laadulla pari lisää. Ylläoleva kuva on zoomattu. Kuvaustapa / muoto on normaalikuvaus.

Vaihdoin kuvaustavan "yökuvaukselle" ja zoomasin uudelleen. Tuollaista siiitä tulee. Kuvausolosuhde   haastava, mutta selvisihän  siitä. Laadusta ei voi puhua, mutta jos keinussa keinuttelisi susi tai karhu. olisi se tullut dokumentiksi.

Mutta miten tuon saisi jotenkin ilmavammin kuvaksi. Jos pitää käyttää puhelinta tai ei voi muulla tavalla kuvaa ottaa? Tein vertailuja.

Puhelimen kameran täysi laatu päälle ja kuva. Zoomata ei voi, eikä haluakaan. Täysikokoisen kuvan pitkän sivun pituus on yli 9000 pikseliä. Rajausvaraa on. Mutta onko riittävsti.

Saa siitä jälki "zoomattua" traajaamalla eli kroppaamalla jonkinlaisen. Ei paljoa parempaa, mutta kuitenkin. Lääke on yksinkertainen: Jalkazoomi. Eli menemällä lähemmäs kohdetta jos mahdollista.

Hain kameran ja palasin parvekkeelle. Olisiko se tässäkin tapauksessa paljon parempi kuin puhelinkuvilla konstaileminen. Tasoitukseksi puhelimelle, kamerassa oli kittilinssi eikä mitään laatulasia. Sellaisia minulla ei enää digiin olekaan, kun olen ne joskus rahapulassa myynyt pois enkä myöhemmin ole kokenut sellaisille olevan tarvetta. Tämä on 18-105 milliä, jollen väärin muista. Nikonin "oma".
Mitä se antoi nyt?

Ensin laajakulma koko pihasta. ISO 1000 ja täydellä aukolla, yhden aukon ali.
Yleisilme on rauhallisempi kuin puhelimen vastaavassa. Pehmeämpi kontrastiltaan. Sävyala mielyttää omaa slmääni.
Sitten zoomi "tappiin":

 

Vapaalla kädellä, kuten useimmiten täytyy ellei ole "tosi kyseessä". Täle annoin hiukan photaria, joidenkin varjokohtien osalta ja poistin värikohinaa, myös varjopaikasta etualalta.
Ei huikaisevaa, mutta melko vaikeassa valaisutilanteessa käsivaralta äkkiä: ei paskakaan.
Satoi lunta, hiukan. Mikä vei laadusta vähän, jos tuijottaa vain terävyyttä. Niin kuin tapana on.

 

 

Jotain muuta -  aihetta ?

 

 

Joukkoliikenne oli eilisen päivän lakossa. Otin siitä muistoksi - varastin Porin kaupungin verkkokamerasta kuvan, tyhjältä laiturialueelta torilla.  Menoa ehdotettiin, mutta jouduin siirtämään sen täle perjantaille, kun bussit taas kulkevat.
En ole pruukannut avautua terveyteen tai sairauteen liittyvissä asioissa täällä, kun sellainen on niin tavattoman tympeää vaikka hyväkin puheenaihe. Kukin hoitaa terveyttään tavallaan. Nin minäkin: Vanha piilevä vaiva on ollut hoitamattomassa tilassa, mutta nyt sen hyväksi pitää toimia. Labraa, terveysasemaa, apteekkia, hoitotarviketta ja muuta ruljanssia riittää vähäksi aikaa. Mutta siitä se sitten hiljalleen tasaantuu kun pääsee hoitotasapainoon. Olotilakin samalla pikku hiljaa.

Pistin kellon "kellona" käteen, ettei tarvinnut reissussa koko ajan kaivaa puhelinta esiin aikaa katsoakseen. Yleensä se on ollut käytössä vain reittien tallennuksessa. Askelmittari toimi oletuksena, ja lukeman sai näkyviin. 4000 ja risat, linja-autoon menemisiä ja pysäkiltä kotiin siirtymistä. Kaupassa ja torille kaupungilla. Parilla eri linjalla linja-autoilua. Niin tänäänkin.

 Kolmas adventti painaa päälle. Ensi viikolla täytyy kinkku.

 

 

Porissa: 15.12.2023

 

_________