22.6.24

Juhannus



Kalenterissa on tänään juhannuspäivä. Lauantai jona sitä vietetään. On kesäkuun 22. päivä. Kalenterissani lukee ylihuomisen, maanantain 24.6 kohdalla nimipäiväänsä viettävien nimet: Juha, Jukka, Janne, Jani, Jussi, Juho, Juhani, Johannes ja Juhana. Tänään nimipäiväänsä viettävät Paula, Pauliin aja Liina. On Suomen lipun päivä. Ja täydenkuun päivä.
On  ehkä vuoden hiljaisin aamu. Toinen sellainen on jouluaamu, mutta tämä taitaa viedä siitäkin voiton.

Itselleni juhannus on melko tavanomainen viikonloppu. En sitä erityisemmin vietä. Seuraan tilanteen kehittymistä. Mitä tapahtuu ja mitä on tapahtunut.
Mutta mitä tapahtui eilen, kun oli juhannusaatto. Siis mitä näin ja koin.

 

Lähdin aamupäivällä, ennen kymmentä torille. Ostamaan savukalan. Löysin hyvän. Moni muukin oli lähtenyt torille. Mansikanmyyjiä oli useita. 7 euroa litra. Ostimme juhannusalusviikolla mansikoita: 6 euroa litra. Hiukan tutunkauppaa toisella kerralla. Pyöristi vitoseen.
Torilla on elämää. Siinä muodossa kun kuuluukin olla.

 
Saatuani savukalan, suunatsin rantaan kun sielllä oli juhannussalko josta näin kuvan jossain somessa. Halusin oman - kuvan siitä ja ehkä jostain muustakin.

Istahdin hetkeksi. Taavisillan ramppeja on loivennettu. Kulkija koiransa kanssa. Kolea tuulinen sää. Pukeutua pitää.


Museoitu nosturi on konservoitu ja maalattu. Koukku on harmaa. Ennen se oli punainen. En itse ajatellut, mutta somen ajattelijat huomioivat asian. Eivätkä tietenkään pitäneet. Harmaasta koukusta.



Polyfonia ja Juhannussalko sellaisena kuin se Karhunkämmen nimisen lahjoitttajayhdistyksen näkemyksenä on. Pori-seura on osallistunut salon ilmiasuun,antamalla sen huipulle viirin.
Punaiset rievut ovat ässien pelipaitoja.
En sano enempää, etteivät pahastu tai ttuunnu. Enkä "avaa" juhannussalon taustoja tai histooriaa enempää. Tuo sopii tietysti porilaiseen mentaliteettiin ja johonkin elävöittämiseen. Turtola tykkää varmasti. Hiltunen kääntää kylkeään, haudassaan.



Suomi Areena tulee. Rekvisiittaa ja lavasteita hyvissä ajoin jo juhannukseksi. Mutta ei se mikään pyhä ole. Eikä etelärantakaan.



Menin Suomiareenan vielä tyhjän teltan tai jonkun sellaisen ovelle ja otin gemometrisen kuvan jossa pakopiste jossain toisen ja kolmannen teltan uumenessa.
 

 

Samalla kun kaupungissa olin, kuva SKiB-kulttuurikeskus Fiinin rakennusvaiheesta. Se sai nimekseen tuon. Kampuksen voi jo vaihtaa kulttuuritaloksi.
 

 

 Filmikuvausta ja kuvantekoa

 

Sama rakennustyömaa muutama päivä aiemmin. Ensimmäinen kuva 6x9 kokoiselle filmiruudulle. Agfa billy clack- merkkisellä 90 vuotiaalla kameralla. Fomapan 200 on hankala filmi, jonka kehityksessä tulee melkein aina ryppyä kuvaan. Onneksi se filmi loppui minulla tähän filmiin.
 

 

Ostin netissä diakopiointilaitteen. Panagor-merkkisen. Halvalla kun sain. Sillä on aikoinaan kopioitu dioja ja käytetty siihen filmikameraa. Niin tein itsekin joskus 90-luvun alussa.
Digikameran täytyy olla täyskennoinen jotta diojen tai negatiivien digitointi sujuisi niin kuin pitääkin. Myin täyskennoisen digikamerani joskus vuosi sitten, ja rahoitin myynnillä filmikamerahankitojani. Mutta ostin silti tuon kopiointi"putken".  Sillä saa jälkeä aikaan, kun tähtäimessä on kinoruutua pienempi ruutu.
Ajattelin ostaessani Agfan iso rapid kameraa, jollainen minulla on olemassa.

 

Viime joulukuussa skannaamani rapid-ruutu.



Ja nyt kopiointiaitteella sama. Kyllä silläkin kuvaa tekee, kun tavoitteensa asettaa.
Otin kuvan itsenäisyyspäivän illan hämärryttyä. Oikeastaan kameralle mahdottomassa valossa ja tilanteessa. Vieläpä lonkalta. Kuva on sisällöltään minulle aika merkittävä ja monikerroksinen. Äkkikatsomalta siinä ei ole sitä. Mutta jos pysähtyy vaikkapa 15 sekunniksi sitä katsomaan niin saattaa löytää.

 


Kun kuukausi vaihtuu heinäkuuksi, olen ajatellut investoida. Vaihtoehtoja on kaksi, ja toisessakin kakasi. Valotusmittari vai hyvälaatuinen objektiivi: 40 millinen "pannari", jollaisen myin niin ikään sen täyskennodigikameran kanssa pois vuosi sitten.
Molemmilla on korvaajansa: valotusmittarilla puhelimen "appi", ja pannarilla muut linssit - joita siihen tarkoitukseen minulla on kuitenkin hyvin vähän.
Digi ja filmi- molempiin soveltuva linssi jolla voisi reprotakin jos tai kun skanneri jossain vaiheessa väsyy ja loppuu.
Viikon päästä viisaampi. Harjoitelmat jatkuvat.

Hyvää juhannusta !
Sehän on tuossa tuokiossa. Ja tässäkin. 

 

Porissa: 22.6.2024

.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinisiä hetkiä; lunta ja vettä

Maanantaihin vakiintunut blogipäivitykseni alkoi syntyä vaiheittain jo viime viikolla, mutta maanantaiksi se ei valmistunut julkaisukuntoon....