Portin pielessä - seuraavaa suunnittelemassa

Kirjoittamiseni blogiin ei ole viime aikoina ollut niin säännöllistä kuin jo jonkin aikaa on tullut tavaksi. Mutta hätää ei ole. Syynä pieneen hiljentymiseen on monenlaisen uuden odottelu, siis sisällön luomiseen liittyvän tekemisen, ettei aivan paikallaan polkisi samoilla vanhoilla rutiineilla.

Somessa oli tai on kuvaa Satasairaalan, entisen Satakunnan Keskussairaalan nurkilla olevista vanhoista  portin pylväistä, joiden välistä on kuljettu aikoinaan Yeiseen Sairaalaan. Olen ottanut niistä kuvia ennenkin, mutta kun siellä olin kävelemässä, menin uudelleen. Otin vain toisesta uuden kuvan, jonka taustalla näkyy risteys joka on ollut siinä ennenkin ja on edelleen.

Someväittely väitti jotain sairaalan portista ja muusta paikan rakennusten ja sisäänkäyntien sijoittelusta, ennen ja nyt. Menin ja otin pari kuvakaappausta vanhat kartat-sivustolta, hahmottaakseni itselleni mihin portista on käyty silloin ennen. Sairaala-alue on muuttunut paljon, rakennuksia on tullut paljon lisää. Joku poistunut jo uudeltakin kartalta ja joitakin tullut lisää sen julkaisun jälkeen.
Merkitsin karttakuviin punaisella nuolella portin sijainnin.

Ruuhkaa asioissa ja tekemisissä

Laitoin alkuun, että on monenlaista tulossa ja olen ehkä siksi pantannut blogin päivittämistä. Niin on, ja tulossa on. Mutta tulosvaroituksena pari asiaa.
Postiluukku on kolahtanut pari kertaa viikon aikana. Muistikorttia dronekäyttöön ja tämä: hieno täydennys vuosi sitten hankkimaani filmikameraan, jolla minun piti tulla pärjäämään filmille kuvaamisessa ilman muita kamerahankitoja. Toisin kävi, mutta ensimmäinen hankintani on edelleen ehkä paras sellainen. Nyt sain siihen itselaikaisimen joka näkyy tuossa kuvassa, laukaisunappiin ruuvattuna.

Kamerassa itsessään ei ole itselaukaisijaa, ja hyvä niin. Näiden vanhojen kameroiden itselaukaisijoita ei oikeastaan kannata mennä käyttämään, edes kokeilemaan niiden toimintaa. Ne ovat vanhojen kameroiden akilleen kantapäitä. Vaikka kamera muuten toimisi, niin itselaukaisijan jousten ja muun mekaniikan kuivuminen tai pikeentyminen saattaa saattaa kameran toimimattomaksi ti jossain tapauksissa jopa rikkoa sen. Edesmennyt Rolleicordini teki sen kanssa itsemurhan, johon itse olin syyllinen. Jos filmikameralla pitää saada selfie, tai jokun muu vitkaa vaativa kuva, niin tuo mekaaninen lisälaite on siihen erinomainen.

Tein laukaisijasta videon YouTubeen. Siihen voi tutustua tuota ylläolevaa ruutua klikkaamalla. 

Tein toisenkin videon. Nappaamalla television ruudulta pätkän, ja liittämällä loppuun 1980- luvun lopulla ottamani valokuvan jonka kuvasin valokuva-albumista kännykällä. Dokumentti josta  pätkän videolleni kopsasin kameralla, on Vivian Maier- nimisestä henkilöstä, joka herätti minua muutama vuosi sitten katukuvauksen lajiin. Siitä on oma polemiikkinsa somessa: Mitä katukuvaus on, vai onko se katuvalokuvausta vai mitä v..ttua nyt. Olkoon  :)


Nyt on lauantai. Meinaan laittaa dronen ja 6x9 koon filmikameran laukkuun ja pyöräillä kaupunkiin. Jalustakin mukaan. Mutta digin jätän dronea lukuunottamatta kotiin. Onhan minulla puhelin aina mukana, ja siinä kamera joka täyttää dokumenttikuvaamisen viran  hyvin.
Pari kohdetta on mielessä, dronella ja filmikamerallakin. Jos sää sallii eikä jästejä (geokätköilytermi) ole ruuhkaksi asti, niin jotain enennnäkemätöntä näkemystä on tulossa.
Paluumatkalla postista panagor- merkkinen diakopiointiobjektiivi-putki, joka soveltuu digimaailmassa oikeastaan vain täyskennoiselle jollaista minulla ei enää ole. Mutta voi sillä jotain tehdä kun soveltaa jollain konstilla.

Digikamerakalustoni pieneni viime viikolla yhdellä. Olen siitä hyvilläni, kun tarkoitus on mielestäni hyvä. Annoin lopputalvella Nikon- merkkisen digijärjestelmäkameran, parilla objektiivilla lainaan, Porin taidekoulussa opiskelevalle tyttärelleni. Heillä kun oli alkamassa tai tiedossa opintojakso jossa sellaista tarvittiin. Hän laittoi "hakupaperit" Samkin- Satakunann ammattikorkeakoulun alaisuudessa toimivaan Kankaanpään taidekouluun. Ja läpäisi: pääsee aloittamaan siellä kuvataiteilijan opinnot. Olin itsekin asiasta niin hyvilläni hänen puolestaan, ja otettu omalta osaltani, että lahjoitin kameran hänelle.
Vaikka se nikoni on jo jonkin verran iällä, eikä nykytrendikäs peilitön runk, sillä saa mojovaa kuvaa ja oppii enemmänkin kuin perusasiat valokuvaamisesta. Tekniikan osalta.


Minulla ei ole enää yhtään nikonia. Tuokin oli vain "kun sain halvalla" tapaus. Ei se ollenkaan huono kamerana ole, mutta olen enemmän canon-miehiä, kuten nikonilla kuvaavat tapaavat nimitellä muita kuin nikoniin rakastuneita.  Olen huomannut 30 vuoden aikana, ettemme me  niinsanotut canon-miehet (naisista puhumattakaan)  ole niin merkkiorientoituneita kuin nämä nikoneidensa kanssa saman peiton alla nukkuvat. Älkäätte pahastuko. Mutta totta toinen puoli, ellei jopa kolme varttia kokonaisuudesta

Näkemiin

Porissa 15.6.2024

...