7.7.24

Veturi-ilmoituksia

Kuuntelin radiosta  tarkalla korvalla ja innoissani edesmenneen Hannu Taanilan ohjelmia, 90-luvun lopulla ja pitkälle 2000 luvun alkuvuosiin. Sävelradio, päiväkirjat, vauhtia metsätöihin. Sillon ei ollut areenaa eikä podkasteja. Oli autoradio ja kotona stereot. Äänitin - tallaensin useita ohjelmiaan ja poltin ne CD-levyille. Levyt ovat jossain, suoratoistot ovat korvanneet ne. Mutta kärsivällisyyttä mokomien kuuntelemiseen ainakaan sillä intensiteetillä kuin silloin, ei enää ole.

Muistot säilyvät ja into rautatieharrasteluun on edelleen olemassa. Sysäyksen vetureiden "bongaamiseen" ja kuvaamiseen antoivat nuo radio-ohjelmat. Taanila oli kova rautatieharrastaja. Osasi ulkoa aikataulut ja tunsi veturien litterat: siis veturityypit. Yhtenä innostavana osuutena ohjelmissaan hän kertoi rautatiejuttuja. Ja anopistaan, joka vierailulle Helsinkiin tullessaan antoi Hannulle veturi-ilmoituksen: Millä junanumerolla ja millä veturinumerolla ja tyypillä hän oli saapunut.


Lähdin 3.7. pyöräilemään kameran kanssa kaupunkiin. Mustavalkoisen ortokromaattisen filmin kanssa.  Kulkeuduin asemalle, josta tulikin reissun pääkuvat antanut paikka. sain veturiluettelooni kolme uutta numeroa. Pari aiemminkin kuvaamaani ja luetteloon laittamaani oli ratapihalla.
Etualan juna on kulussa, pysähtyen kohdalleni hetkeksi jotta samaan aikaan asemalle saapuva Intercityjuna Helsingistä pääsee sivuraiteelle 1, purkamaan matkustajiaan.
Ohittava tavarajuna oli Mäntyluodosta Harjavaltaan menevä, numeroltaan T 3872. Veturinaan Sr1, numero 3077. Sr1 tarkoittaa Sähköveturia-raskas, ja ykkönen että se on Suomen ensimmäistä sähköveturisarjaa.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin tälläkin: Kaalihäkki, Siperian susi ja sähköryssä; ovat tunnetuimmat. Viimeinen on ollut rumana pannassa, mutta nykypäivänä senkään ääneen sanomista ei paheksuta niin paljoa kuin kultaisina vaihdantatalouden aikoina, joilla omasta mielestäni on ollut puolensakin. Mutta en mene idänkaupan histooriaan enempää.



Hetki ennen mustavalkokuvassa esiintyvän tavarajunan saapumista: Toisen suden perään oli liitetty toinen. Joten susia oli siinä tilanteessa neljä samaan aikaan. Taustalla näkyy radantukemiskone.
Yksi deeveri päivysti ratapihalla, ja intercityn veti paikalle käkikello / marsu. Mutta jääkööt kuvina nyt tästä pois, kun pääasiallinen intoni kumpusi filmille saamastani sisällöstä. 


Löysin samalla matkan varrella itselleni ennennäkemättömän rakennuksen. Myös rautatieaiheisen, jota en ole ennen huomannut. Merkittäväksi sen tekee se, että ratavartijan asunto on alkuperäinen ja ainoa säilynyt rakennus Porissa 1800-luvulta, kun rata tuli Tampereelta Poriin. Paikalla josta alkaa  Mierontie.
Talon kohdalta meni tie yli radan. Pikatietä ei ollut vielä olemassakaan ja Tiilimäki oli metsää. Ja riihiketo riihiketoa. Paikalla oli puomit joita hoisi ratavartijan puoliso.
Nämä asiat löysin "vorgista". Google  antaa osviittaa jos aihe kiinnostaa. En paljasta paikan tarkempaa sijaintia tässä. Mutta tietäjät tietävät ja etsivät löytävät.


Asemalta eteenpäin


Kunnollinen pyöräteline aseman edustalla, johon saa fillarin lukittua rungostaan.



Maire. Potretissa - juuri "takaisin saamani" objektiivin kanssa jolle minulla oli odotuksia filmikuvauksessa. Ne täyttyivät



Katukuva jossa paljastuu ortofilmin punasokeus. Punainen toistuu tummana, joissakin tapauksissa aivan mustana. Katsokaapa noita tienviittoja. Niissä on punaiset pallerot joissa lukee välimatkoja tai jotain sellaista.



Jyrki Kankaan aukio Kirjurinluodolla alkaa vihdoin saada asunsa. On sitä tehty kuin erästä kuuluisaa kirkkoa.



Kamera-asiat



Julkaisun alussa olevat asemakuvat ja kankaan aukiokuvan otin näillä. Värit tuolla digillä, jossa linssi kiinni. Ja mustavalkoiset samalla linssillä, tuohon filmikameraan liitettynä. Filmi oli tuo Ilfordin ortho+.


Eetunaukio- ja Maire tällä "pannukakulla", eli 40 millisellä stm-tarkenteisella modernilla objektiivilla.
Uudelleen hankkimani lasi, vuosi sitten 5D:n mukana myymäni tilalle. En ole tainnut ennen mitään objktiivia hankkia uudelleen. Joitakin kameroita kyllä. Yhden saatan vielä hommata jos sopivalla sovitteella löydän. Ammattiaikojen musteluksi.





Aloituskuva toiseen kertaan, mutta reprokuvattuna (aloituskuva skannattu).
40 millisen pannarin uudelleenhankinta oli mielessäni myös tällaisten vuoksi. Edellisestä jäi talteen lähilinssi, ja hyvät kokemukset siitä. Skannauksella ja valopöydällä kuvaamisella on molemmilla puolensa, ja työläytensä. Kinokoko menee kyllä skannerissa jotenkin paremmin, mutta keskikoon rullasta olen saanut reprokuvaamalla jopa parempaa jäkeä kuin skammerilla. Tai en van ole viitsinyt säätää skammerilla.
Vesileimat kuvissa, kun taidan laittaa vähän "avarampaankin maailmaan"

Heinäkuuta!


Porissa: 7.7.2024 


..






1 kommentti:

Kuvia ilman sanoja

 Havaintoja pyörälenkiltä jolla oli tarkoitus Porissa 12•7•2024