Näyteikkunoita

Laitoin auton Sokokseen parkkiin, ja lähdin kävelemään kuvatakseni näyteikkunoita. Siis Porin keskustan liikkeiden näyteikkunoita. Menin ensin BePoppiin, josta aloitin lenkkini. Kuljin Yrjönkatua Itäpuiston risteykseen, eetunaukiona tunnettuun. Siitä Itäpuistoa Antinkadulle jota torin laidalle. Antinkadulta Valtakadulle, jota Isolinnankadulle. Siitä edelleen Nortamonkadulle josta torin laidalle ja Yrjönkatua takaisin eetunaukiolle. Menin Isokarhuun, kauppakeskukseen, jossa sielläkin näyteikkunoita. Sieltä Teljäntoria kiertämään, edelleen näyteikkunoita. Takaisin Sokokseen, ja kaupan kautta kotiin.

Sokoksen hississä

Kuvia tuli kahden laisia. 54 kuvaa näyteikkunoista.  Lisäksi muutama kuva toimintansa lopettaneesta tai muutoin suljetusta liikkeestä ja koronavirusepidemiahysterian hiljentämästä kaupunkikuvasta. Tälläkään kerralla ei maisemia, ei etelärantaa, ei kirkkoa.

Latasin tällä kertaa kuvat tähän melko pienikokoisina, mutta ne saa näkymään suurempina kun tai jos klikkaa haluamaansa kuvaa.
Lopussa pari muuta, mutta ensin ne 54 ikkunakuvaa:

Muuta

 Laurilan kulma - joskus ammoin

 Ärrä on lopetettu

 Ravintola Kirjakaupasta tuli entinen

Parlamentti ei kokoonnu

Porissa: 16.3.2020

....

...

..

.

_

Digitalista harrastelua

Olen saanut useita viikkoja kestäneen pohjatyön, ja ensimmäisen sivun Suomi-kokoelmaani valmiiksi. Alla olevassa kuvassa on kuvattuna sen toinen sivu, joka sekin on alustavasti valmis. Kyseessä ei ole ns puhdas tai säännönmukainen "filatelinen" kokoelma, kun merkit ovat säiliökirjassa. Merkit ovat sekalaista sorttia: leimattua, leimaamatonta ja postituoretta, mitenkään erityisesti erittelemättä tai järjestämättä. Useimmiten kokoelmia muodostetaan kansioihin joissa on valmiit paikat merkeille. Yleensä postituoreelle ja leimatulle yksilölle vierekkääin tai pareittain. Kansioita ja niiden lehtiä myydään filatelia-verkkokaupoissa. Jokainen tavallaan, niin minäkin; josta tässä blogijulkaisussa on kyse.

Säiliökirjassa on lajiteltuna merkit fyysisinä. Minulle mielkkäässä muodossa ja järjestyksessä. Tällä "kakkos sivulla" ovat Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäiset merkit, joiden piti alunperin olla kokoelmani alku. Sain kuitenkin erään merkkierän mukana autonomian ajan merkkejä sen verran, että ne sijoittuivat suomi-osion ensimmäiselle sivulle.

Aloituskuvan sivu; saarisen mallia, eli ensimmäinen leijonamalli joka sai nimensä suunnittelijansa Eliel Saarisen mukaan. Kyllä; Sama arkkitehti. Saarisen malli hieman muunneltuna esiintyy myös Vaasan mallina tunnetussa merkissä. Sisällissota pisti painohommat vähäksi aikaa Vaasaan, josta niiden nimitys. Itselleni erityisen merkittäviä ja mielenkiintoisia ovat nuo sivun alareunan merkit; jotka ovat ensimmäisiä juhlamerkkejä. Siis muita kun yleismerkeiksi kutsustut "leijonat"Kun SPR:n merkkiä oteta huomioon, nuo ovat ensimmäiset julkaistut.

Otetaan yksi sivu taakse päin, ensimmäinen sivu. Kokosin sille autonmian ajan merkit, siis ne jotka minulla on. Nämä ovat nelilukuisia, kolmilukuisia, kirjapainojulkaisuja ja sen sellaisia. Niitä edeltävät isohampaisina tunnetut ovat hinnaltaan melko paljon kalliimpia. En ole erityisen kiinnostunut näistä, joten en ole niitä enkä näitäkään mitenkaan yrittänyt saada kokoelmaani.
Musta merkki tuossa ylimmän ja toisen rivin välissä oikealla, on Akseli Gallén-Kallelan suunnittelema surumerkki. Se ei ole viralllinen postimerkki, vaan eräänlainen protestimerkki joita laitettiin sortovallan aikaan ulkomaan lähetyksiin. Kotimaisissa kulkeneissa postilähetyksissäkin niitä on. Minullakin on yksi kulkenut lähetys, jossa surumerkki on liimattuna osoitepuolelle. Joissakin sitä on käytetty sulkijana.

näkymä excel-taulukosta, pdf-muodossa

Säiliökirjan sivujen sisältöä mukailevan kuvamuotoisen materiaalin lisäksi loin excelillä luettelon kokoelmani merkeistä. Tai siis aloitin sen kokoamisen, samalla kun skannaan ja muokkaan kirjan sivut digimuotoon. Pääasiallinen työväline mekkien kuvaamisessa ja kuvien luomisessa on skanneri. Vesileimojen kuvaaminen käy kameralla, jos niitä tarkastelee tavallisella tavalla. Olen tehnyt säädöt niidenkin esille saamiseksi skannerissa, mutta en mene tässä siihen. Exeltaulukossa olevat pienet kuvat merkeistä ovat skannaamistani kokonaisuuksista irrotettuja.

Kuvien tekemisestä

Merkkikuvien skannaaminen ja varsinkin skannattujen kuvien käsittely ja lajittelu on aikaavievää näpertämistä. Mutta sitähän minulla riittää. Työt tai koronavirukset eivät sitä rajoita millään tavalla. Aiheeseen ja hommaan tutustumattomasta se vaikuttaa hullun tiedemiehen muissa maailmoissa tapahtuvaan touhuun verrattavissa olevalta hourailulta ja sulkeutumiselta. Niin se onkin. Ja jos sitä yrittää tai pyydettäessä yrittää yksinkertaisesti selittää, kuulija ei kauaa jaksa. Siis kuunnella.

Mutta katsotaanpa miten työnkulku minulla menee:

Leijonamallin -1930 lajittelun lähtöasetelmaa. Skannattavaksi; tässä tapauksessa tätä blogijulkaisua varten. Kuva on hieman lavastettu, mutta joskus työpöytä on hetken ajan tämänkin näköinen.

Pienempi säliökirja skannerissa. Taidekirja painona. Aivan skannauslasin etureunassa pilkottaa harmaakortti.

Skannausohjelman näyttökuva, preview- eli esikatseluvaiheesta.  Tasolla ylhäällä näkyy harmaakortti, josta "pipetillä" valkotasapaino. Descreeni pois ja unsharp-mask päälle; näissä ei ole painorasteria. Alareunassa näkyy kännykkä, jonka heitin panamaan muistilapun tasoa vasten. Resoluutio tässä tapauksessa vain 1200 ppm, mikä riittää hyvin sisältökuvien ja hakemistokuvien tekemiseen.

Rajaus ja skannaus. Photariin aukeaa tällainen, tiedostokooltaan 200 megatavun tif-kuva. Siitä lähdetään viilaamaan.

Photoshopin burn-tool:illa musta tausta mustaakin mustemmaksi. Siis varjokohtien alivalotusta, joka ei puutu merkkien vaaleisiin reuna-alueisiin. Opasiteetti 100 prosenttiin, spreijausnappi pohjaan ja sävyjen säilytys pois päältä. Sitten "väritetään".

Lopputuloksena tässä esimerkkitapauksessa maltillisen kokoinen jiipekki-nettikuva.

Käytän merkkien tunnistuksessa ja luettelon numeroinnissa apuna näitä Suomi-luetteloita. Lape on ollut aina melko määräävässä asemassa, mutta joskus jotain löytyy Normastakin. Näistä ilmestyy joka vuosi uudet painokset. Omani ovat jo iällä, mutta ovat aivan käyttökelpoisia edelleen. En piittaa luetteloiden merkkien arvoista, siis minkä arvoisia rahassa merkit ovat. Viimeisin ilmestynyt luettelo sisältää ajantasaiset hinnat, mutta niillä ei ole "tavalliselle keräilijälle" oikeastaan mitään merkitystä. Ne on alunperin määritelty postimerkkiliikeiden ulosmyyntihinnoiksi, tai antamaan suuntaa hinnoittelulle. Jos tai kun toivorikas ullakkolöydön tai perinnön saanut henkilö riemuitsee löydöllään, hän putoaa äkkiä maan pinnalle, kun kuulee että merkkiensä myyntiarvo on kymmenesosa tai korkeintaan viidesosa luettelohinnoista.

Keräilytavaran; antiikin, numismatiikan ja filateliankin rahallinen arvo on pudonnut täysin olemattomaksi. Kaikki luulevat itseään joksikin huutokauppakeisariksi jonka mielestä kaikki täytyy saada melkein ilmaiseksi. Toinen ryhmä ovat he jotka kysyvät merkkien hintaa tai arvoa jossain someryhmässä, ja jo kysyessään ilmoittavat vaihtoehdoksi roskiin heittämisen tai polttamisen ellei niistä saa rahaa, ja mieluiten ihan kunnolla.  Annan heille / teille neuvon: Polttakaa! Ei niitä kukaan kaipaa.

En myy mitään, harvoin ostankaan.  Hyvää kauniin kevättalvisen päivä jatkoa!

Porissa: 14.3.2020

....

...

..

.

_

Sympatiaa ja antipatia

Huom!  Lisäys:
Ensimmäisessä kuvaparissa oleva taidenäyttely on peruttu. Sitä ei järjestetä. Syynä koronavirus-epidemian mahdollinen kehittyminen.

Tiedän ettei minun pitäisi tällaista kirjoittaa. Pitäisi olla tyytyväinen ja hiljaa, kuten melkein kaikki tekisivät tällaisessa tilanteessa. Turhahan tällaisesta on numeroa tehdä varsinkin kun seurauksena on hämmennystä, väärinymmärrystä, ja hyljeksintää. Mutta koska minulla ei ole enää paljoakaan menetettävää enkä ole pitkään aikaan muuta tehnyt kuin harrastellut, laitan ajattelemani julki. Nukuttuani yön yli. 

Ensin sympatiaosuus

Netti /sometuttuni: noormarkkulainen taiteilija lähestyi muutama viikko sitten viestillä. Kysyi, sattuisiko minulla olemaan kuvaa Porin Kauppahallin sisäänkäynnistä. Hän oli vuokrannut tilan näyttelylleen, mutta kuva sisäänkäynnistä oli jäänyt ottamatta. Hän kertoi tekevänsä näyttelykutsua, johon haluaisi sellaisen kuvan taustaksi. 

Kaivoin arkistostani kuvan, joka esittää sitä. Siis hallin sisäänkäyntiä. Hiukan putsasin jotain kuvasta ja rajasin tiukemmaksi, ja esitin ehdotukseni.
Mennäänpä alaspäin, siis kuvaparin alle:

Sain hetken kuluttua vastauksena ehdotukseeni kuvan kutsusta, johon kuva oli käytetty. Näin on hyvä ja oikein mukavaa kun saatoin olla avuksi. Kuva on taiten käyttty tarkoituksessaan ja hienosti sommiteltu kutsuun. Se on informatiivinen ja sitä saattaa jäädä hetkeksi katselemaan. Onhan se taiteilijan tekemä, hyvä kokonaisuus. Koen edelleen mielihyvän oloja tästä. 

Lisäys / Päivitys: 12.3.2012

Vastakohtainen tapaus: Antipatian synty

Jyrki Kangas; kuten kaikki tiedämme, ja jonka kaikki tietävät, siirtyi suureen orkesteriin kaksi viikkoa sitten: 28.2.2020. Se kosketti minua melko syvästikin, jollain tasolla. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta olen vuosikaudet oikeastaan vuosikymmenet seurannut monellakin tavalla hänen tekemisiään ja sanomisiaan. Olen tuntenut suurta sympatiaa häntä kohtaan, ottanut kuvia monessa tilaisuudessa jossa hän on ollut mukana; usein pääosassa, mutta taustallakin.  Jälkeenpäin kuvasarjoja katsellessani, niissä korostuu hänen osuutensa. Moni muukin on kuviin tallentunut, mutta erityisesti hän  -ja kontrabassonsa.

Toissapäivänä tuli viesti jossa henkilö tiedusteli, voisivatko saada minulta kuvan Jyrki Kankaasta, käytettäväksi ilmoituksessa, muistojamimainoksessa. Lupasin etsiä ja palata asiaan. Jonkin ajan kuluttua tuli viesti, jossa kertoi löytäneensä "facesta" kuvan joka sopisi tarkoitukseen. Annoin pari linkkiä, kansioihin joita ei enää "facessani" ole. Sieltä sitten lataamaan sopiva kuva, ja jos ei reso riitä  tai "face" on raiskannut teknis-laadullisesti painokelvottomaksi niin minulta isompi. Kiitos ja hyvästi.
Mennäänpä taas alas päin, tämän kuvaparin alle:

Kuva oli otettu käyttöön, kuten luvan annoin. Mikäs siinä, siitä vaan. Mutta minulle olisi voinut laittaa "leiskan"; eli sen mitä tuossa yllä nyt näkyy. Olisin sen varmaankin hyväksynyt, vaikka kuva on upotettu melko räikeään kaupalliseen pohjaan. Jamit on kunnianosoitus pois menneelle, johon yhdyn melkein täysin. Niihin en kuitenkaan tule osallistumaan, koska minulla on antipatia paikkaan jossa ne järjestetään. Minulla on antipatia myös siihen, että tapahtuman paikka hyötyy taloudellisesti melko merkittävästi vaikka tapahtumaan on vapaa pääsy. Saahan sitä tienata, ja kuluja kattaa. Minulla ei sitä intressiä ole, ja olen antanut kuviani käytettäväksi mainoksissa ennenkin.

Nyt reagoin tähän räikeään mainokseen tai kuvan käyttöön melko kielteisesti, siis omassa tykönäni.
Poistin "facestani" useita kuva-albumeja. Kaikki "jatsareilla" kuvaamani. Kaiken muunkin aiheeseen liittyvän. Peruutin pari lupaamaani tai ajattelemaani menemistä kamerani kanssa. Mukaanlukien alussa näyttämäni taidenäyttelyn. Päätin että se on loppu nyt!
Muutan tapaani julkaista kuviani. Niitä ei enää tule näkymään muussa yhteydessä kuin niissä joihin minulla on oma intressini. En ole huomionkipeä; se aika kun oli hienoa nähdä nimensä lehdessä tai kuvan alanurkassa, on minulla mennyt ohi jo kauan sitten

Suomalainen klubi - Svenska klubben - Nykyisin Ravintola Klubi. Terve menoa!

Lopuksi: pari  surkuhupaisaa tapausta, parin vuoden takaa

Lipsasen talona tunnettu jugendi Porin Antinkadulla, rannan suunnalla. Lokakuussa 2017. Itselleni kuvaamani arkkitehtuurikuva, jonka tekemiseen käytin aikaa ja monta kuvaa.
Myöhemmin se oli myynnissä, porilaisessa kiinteistönvälitysliikkeessä. Tämä on jäänyt mieleeni hauskana - tai ei niin hauskana, kun firma laittoi minulle viestin. Oli löytänyt "hienon kuvani", ja haluaisi käyttää....    No ei siinä mitään, mutta näin jälleen punaista. Jatkoi pyyntöviestissään, että "yleensä tai normaalisti käytämme ammattkuvaajaa, mutta . . ."
Löin virtuaalisen luurin korvaan, ja kehoitin jatkossakin käyttämään sitä v*tun ammattikuvaajaa. Kaksisuuntainen mielialahäiriöni (minulla on diagnoosi) keikahti toisin päin, kun viestin lähettäjä pahoitteli, ja kertoi että olisi voinut toki jopa maksaa rahaa kuvastani. Kas kun niinkin joskus!
Laitoin lopuksi viestin, ettei sitä saa rahallakaan,  mutta ilmaiseksi saatte käyttää ihan vapaasti. 

Tuolloin, vähän myöhemmin. Otin pari kuvakaappausta. Toisen esitteestä johon kuvani oli päätynyt. Hyvä niin. Ja toisen iltapäivälehden uutisesta, jossa kuva oli asianmukaisesti rajattu niin ettei signeerausta näkynyt. Kuvan ottajaa ei uutisessa mainittu. Ei niin että se minua olisi närästänyt, mutta aika surkuhupaisaa touhua. Olisivat edes rajanneet niin etteivät ylä- ja alareunassa olevat, varsiinkin yläreunan  osuudet olisi leikkautuneet.
Asia on vanhentunut. pulina pois!

Ravintola Kirjakauppa. Omistajan vaihdoksen yhteydessä luopuva omistaja pyysi minulta kuvaa jonka oli jostain somen tai netin syöveristä löytänyt. "Suuri kiitos" tuli palautteeksi. Ei tästä enempää. 

Mitä kuvajournalistiseen ja muuhun silmäätekevyyteen tulee, niin tässä nurkkapatrioituneessa hyvien ihmisten kylässä tai kaupungissa ei saa ilmaista minkäänlaista kriittistä mielipidettä, kahta instituutiota kohtaan, joiden verkostot ja juuret ulottuvat laajalle alalle. Jos meinaa tai haluaa pärjätä tai päästä piireihin, pitää nuolla kaupungin ja valta-asemassa olevan median persettä. Minä en ole sitä koskaan osannut tai halunnut. Päin vastoin; reaktioni on ollut tasan päinvastainen, ja se vain vahvistuu koko ajan. 

Onnea ja menestystä!

-  julkaisun kommentointimahdollisuus on poistettu käytöstä. Poikkeuksellisesti, vain tämän julkaisun kohdalla. En myöskään jaa tätä sosiaalisessa mediassa.

Porissa: 12.3.2020

....

...

..

.

_

Naistenpäivää ja pala Helsingin historiaa

Kortin taiteilija: Anna Bengtson

Tänään: kahdeksantena päivänä maaliskuuta, on kansainvälinen naistenpäivä. Sitä ja naisia kunnioittamaan skannasin ja pistin somejakoon toivotusten kanssa tämän kortin, jonka irrotin hyllyssäni olevasta kansiosta jonka selkämyksessä lukee "Kvinnor på vykort" -suomeksi: Naisia postikorteissa. Kansio on peräisin Ruotsista, samoin sen kortit. Etsein tähän naistenpäivään sopivaa korttia niiden joukosta, ja päädyin tähän. Minua arvelutti hieman, oliko valintani sopiva tai soveltuva, mutta otin riskin ja julkaisin. En tunnista itsessäni sovinistia, mutta en feministiäkään. Naistenpäivä on yksi vuoden päivistä, jolloin suurimman osan päivää vaikenen. Se on kultaa monissa tapauksissa.
Mutta joka tapauksessa: Hyvää naistenpäivää teille kaikille naisille!

Toinen postikortti -  kortti jonka takia laitoin skannerin lämpiämään

Ennen skannausta suoristin kortin hieman käpertyneitä reunoja. Laitoin sen vajaaksi vuorokaudeksi "prässiin", peilikirkkaiden teräslevyjen väliin ja vinka niin piukkaan kuin sitä rikkomatta sai. Vinkan ja teräslevyjen välissä, painetta tasoittamassa ponttiin lyödyt puut ja niiden päällä kahvitampperi josta nuppi ruuvattu pois.

Skannasin kortin molemmat puolet ja julkaisijan logon sekä numeroinnin erikseen suurempina. Muodostin kuvista tällaisen kollaasin, joka menee arkistoon muiden samalla tavalla tehtyjen kanssa.
Kortti on niinsanottu pääsiäiskortti, joita vielä 70-luvulla läheteltiin joulukorttien tapaan. Merkittävää ja mielenkiintoista  tässä toukokuussa 1909 "nyrkkipostina" kulkeneessa kortissa on sen valokuvamaisuus, sen värikuva.







Kortin saanut Neiti Hilma Koskinen asui tai oleili Helsingissä, osoitteessa Aleksanterinkatu 18. Paikassa joka on nimetty: "Electron". Täällä tarkoittaa Helsinkiä, joka on päiväyksessä.
Tuo Electron ei minulle vielä selvinnyt, mutta Aleksanterinkatu 18 kylläkin:

Signe Brander on ottanut hienon kuvan kortin osoitteen talosta. Samana vuonna kuin korttikin on taloon kulkenut. Kuvaajasta voisi kirjoittaa oman "juttunsa", mutta jätän sen nyt tekemättä. Google kertoo kyllä puolestani, heille joita valokuvauksen historia kiinnostaa. Sen verran, että hän oli aikansa legenda ja on edelleen. Eityisesti koska oli ja eli silloin naisena. Onhan naistenpäivä.

Tuo kuva on julkaisuna erityinen, verrattuna tavanomaiseen julkaisutapaan. Löysin ja latasin sen Finnasta, johon se on skannattu ja ladattu Helsingin Kaupunginmuseon toimesta. Sen voi ladata sivuta: https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:0000011g
Mutta se mikä tekee tästä finna-julkaisusta erityisen, on kuvan koko. Se on ladattavissa isona, resoluutioltaan "täysikokoisena" 3543 x 2689 pikseliä. Suuri osa museoiden finnaan laittamista kuvista on pieniä, luokkaa 640 tai 800 pikseliä -pitkältä sivultaan. Halutessaan isomman, pitää tai voi olla yhteydessä kyseiseen museoon tai instituutioon joka on kuvan finnakantaan ladannut. Isompiresoluutioisia kuvia myydään niitä tarvitseville tai muutoin haluaville, hintaan 16 euroa / tiedosto. Ymmärrettävää.

Vuonna 2010 Helsingin Kaupunginmuseo sai kuvan samasta paikasta. Kuvan on tuolloin ottanut valokuvaaja Matti Huuhka. Se tulee esiin linkkinä edellisen kuvan sivulla. Suoraan sitä pääsee katsomaan osoitteessa: https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0000mkb4
Hienoja ja teknisesti korkealaatuisia kuvia molemmat.

Finnan sivuilla on QR-koodit. Laitoin, jos joku sellaisia käyttää. 

 Edelläolevien kuvien julkaismisesta, jos / kun eräät saattavat saada aiheen . . .

Kevättä !

Hain eilen takatalven uhallakin pyörän talvisäilöstä kotiin. Tässä kuvassa vielä "vaustelemattomana", ilman lokareita ym. Kuva Kirjurinluoto-areenan kupeesta.

Laitoin ohjaimeen paristot, jotka olin siitä lokakuulla ottanut huoneenlämpöön säilymään. Luulin että trippilukema nollautuu talven aikana, mutta siinä on ilmeisesti joku flash-muisti joka säilytti kokonaisajomatkatiedon.  Olisi se saanut nollautuakin, mutta tuosta jatketaan matkan kerryttämistä.

Renkaista olivat paineet hieman laskeneet ja "pääsin" tänään jälleen kiroamaan presta-venttiilimallin keksijän kuumenpaan paikkaan. Ei saisi vi-ha-pu-het-ta viljellä, mutta hänet olisi minun puolestani ampua. Renkaiden ei tarvitse olla kivikovat, mutta pumppasin kitenkin vähän lisää. Takarenkaan venttiilin suojahattu putosi tietenkin näpeistäni trassilaudoituksen väliin.
Pyörä on nyt valmis ajoon, ja sääkin suosii ainakin tänään. On ensimmäisen lenkin aika. Testi- ja säätöajon tein jo eilen: Noin kilometrin pätkän, jonka ajoin ilman kypärää ja hanskoja, kenkinä croxit. Luovutin alkuunsa, vaikkei tarkoitus ollut enempää ajaakaan; pyörätie oli täynnä koirankusettajia, joiden joukossa pujotteluun täytyy taas orientoitua. Muuten pärjää, mutta ne fexit pitkinä fifejään kuskaavat . . .   no olkoon.

Pyörää hakiessani pysähdyin matkan varrella Poriginal Galleriaan. Katsomaan ämpäri-ilmastonmuutos-tilataideteosta, ja muutamaa muuta melko käsittämätöntä taideteosta. Ei niistä enempää; Galleriaan on vapaa pääsy. Aina.

Porissa: 8.3.2020.

....

...

..

.