Laiskurin päiväkirja

23 syyskuuta 2020

Mullit laitumella: Levo ja Kirrisanta

Aloitan tällä mukavalla kuvalla, joka on signeerauksesta tai mistä lie vesileimasta huolimatta otettu kesällä 2019 tai 2018. Se tuli mieleeni, kun keräsin koneelta kuvia joita tässä kirjoitelmassa jäljenpänä. Sain aiheen tai syyn laittaa blogikirjoituksen käyntiin, kun fasepookissa käytiin suosittua keskustelua paikan nimistä ja paikkojen sijainneista.
Vuorossa oli tai on Kirrisanta ja Levo. Kirrisannasta käytetään myös nimeä kirriNsanta. Minulle sopii kumpi vaan. Sen sijainti on laaja ja venyvä, mutta kartaltakin voi asiaan tutustua jos kiinnostaa. Minuahan kartat ovat aina kiinnostaneet, aiheesta mistä tahansa.

Eräs henkilö oli myös kuvannut näitä ihmisen luontoon laiduntamia eläimiä, joita kutsutaan yleisnimityksellä lehmä, koska ne muistuttavat lehmiä - lehmäeläimiä. Omakohtaisesti tämä on jäänyt mieleen ja muistiin metelistä jonka se aiheutti, laittaessani sen tuoreena someen, varoitukseksi aggressiivisista lehmistä. Minua ojennettiin, ja seison edelleen ojennettuna: Ne eivät ole lehmiä. Ne ovat uros-lehmiä, nuoria sellaisia eli mullikoita. Sonninmullikoita. Enivei; aika kiukkuista porukkaa joka tapauksessa. Olivat kerääntyneet Levon lammen lintutornin tuntumaan. Meinasin mennä torniin, mutta pakenin. Koska nuo herttaiset luontokappaleet ajoivat minut reviiriltään.

Mennäänpä varsinaiseen asiaani

Tekaisin tällaisen kartan neljästä otoksesta, ja lisäsin siihen numerot; yksi (1) ja kaksi (2). Laitoin nuolet, jotka osoittavat numeroita.
Laitoin seuraaviin kuviin numerot, yhteen neumeron kaksi ja muihin numeron yksi. Se tarkoitaa niiden kuvauspaikkaa tällä kartalla, numeroiden osoittamissa sijainneissa. Lokaatioissa kuten nykysuomeksi nörtit ja muut hipsterit tapaavat elvistellä. Inhoan sitä tapaa; siis lokaatiota sanana.

Kartalla joka on maanmittaushallituksen laatima ja yleisesti käytettävä virallinen pala maastokarttaa, lukee että Kirrisanta. Ja Kirrisanta sijaitsee sen mukaan tuossa missä se kartalle on kirjoitettu. Sannalla on ammoisina aikona esiintynyt kirrejä. Se ei ole yhden kirrin vaan kokonaisen parven. Teollisuusaluetta, jolla muunmuassa telakka ja paljon julkisuutta saanut tuhkanpesulaitos / -jalostamo, kutsutaan Kirrinsannan alueeksi. Se rajoittuu kakkostiehen, Mäntyluodon pikatiehen. Ja päättyy siihen missä alkaa Mäntyluodon satama. Levo on asuinaluekin, fatijärvenmaahan saakka, jonka jälkeen vastaan tulee yyteri. Yyterin sannat. Beach!
Kartalla näkyy paljon; levonkurkku ja levonnokka Kirrisannan eteläpuolella. Llintutornikin, jonka nurkalta pakenin niitä mulleja.

Kävin kolmisen vuotta sitten useampaan kertaan karttaan kakkosella merkitsemälläni paikalla kuvaamassa tuhkalaitoksen tonttia, jolle tässä tapauksessa paalutettiin ennen ympäristölupaa. Rakennuslupa oli ilmeisesti saatu ja hyvässä uskossa annettu, koska eihän tällaisia laitoksia jätetä perustamatta minkään ympäristösyyn takia. Lobbaus on tehty, ja loppu on selvää.

Valmis laitos, noin kuukausi sitten; elokuussa 2020.

Tuhkalaitoksen jätevesiputki rakennusvaiheessa keväällä 2020. Vuorikemian kuuluisien putkien vieressä oikealla. Karhuluodossa, viimeinen pumppaamo ennen merta.

... meni varsinaiesta aiheesta tuhkalaitokseen. Nyt merelliseen Levon ja Kirrinsannan maisemaan

Näkymä tuhkalaitoksen viereltä Pihlavanlahde suuntaan. Tie Kirrinsannan teollisuusauleelta ja kakkostieltä kohtaa Reposaareen johtavan tien. Siitä pääsee vähän matkaa autolla rantaan päin, rautatielle saakka, jonka jälkeen vastaan tulee puomi.

Rautatien tuntumasta Kirrinsannan teollisuusalueen suuntaan. Edellisen kuvan vastakkainen suunta.
Kartalla ykkösellä merkityssä paikassa.

Reposaaren pengertien suuntaan. Pihlavanlahden puolella kuvassa se "varsinainen" Kirrisanta.

Tuo tuossa kuvan keskellä on Levonnokka. Rata kaupungin suuntaan ja horisontissa Venator, ilmeisesti nykyään nimeltään. Kyllä mää hain tätä ja näitä ilmakuvia koneeltani hetken. Kun olin taas nimennyt kuvia aivan idioottina; löydettäni hakemalla hakien, kuvan tiedostonimi oli kolppa. On siinä kolpanselkää juu.

Yyterin, eiku Kaanaan näkö- eiku vesitorni horisontissa. Tuo pieni saari vasemmassa laidassa on nimeltään Räyhä. Viavedenlahdella-kin on saman niminen tai oliko se saanut semmosen nimen kansanperinteessä... täytyy katsoa sekin, joskus.

Takaisin maantasalle, melkein. Rata on vaaterissa; en viittiny korjata disortiota. Siis linssivääristymää.

Levoon liittyen. Pyöräiliin elokuun viimeisellä viikolla Yyterin ympärillä, kun siellä lomaa vietettiin.
Levon urheilumaja täytyi ikuistaa talteen, kun oli niin hurmaavan seitsemänkymmenlukuisessa ilmiasussa hyvin säilynyt.

Lopuksi:

Kaliforniasta on kulkeutunut pienhiukkasia . . .

Näinä päivinä on uutisissa ollut, että Suomen stratosfääriin on kulkeutunut Kalifornian suurten maasto- ja metsäpalojen savuja. Pienhiukkasia jotka aikaansaavat huikeita punaisia auringonlaskuja.
Niitä on nyt kuvattu paljon. Itse en ole kuvanut, kun säätila ei ole niin paljoa suosinut. Mutta katsonut kuvia ja päätynyt siihen, etten ole mitään oikeastaan menettänyt.

Tämä "juhannuskorttin" aihe tallentui kolme vuotta sitten Yyterissä. Vietimme silloin pitkän viikonlopun, torstaista: 21.9. sunnuntaihin 24.9.2017 - Yyterin lomakylässä, entisessä Repolan lomakylässä, Yyteri Beach: ssa. Silloin oli hyvinkin lämmintä, vuodenaikaan nähden kun lokakuu oli jo ovella niin kuin on nytkin.
En muista, jauhoiko iltapäivälehdistö samaa paskaa kuin nyt, että kaikkien aikojen fuckin inkkarikesä tulee ja polttaa meidät kaikki poroksi. Kolmen vuoden aikana somelässytys on moninkertaistunut. Niiin iltaruskojen kuin näiden "ennennnäkemättömien" sääilmiöiden kohdalla.

Tuo auringonlasku silloin 2017 oli tasan saman värinen kuin nytkin kuvissa näkemäni. Kun huomioidaan ne joissa valkotasapaino on kunnossa, eikä kuvaaja ole istunut saturaationapin päälle.
Silloin ei ollut stratosfäärissä tai missä lie ionosellaisessa savuja, ainakaan niin kuin nyt.
Lämpimästä syyskuun loppupuolesta: Otin esiin vuoden 2017 kalenterikirjani, ja katsoiin säämuistiinpanot.

23.9.2017: Aamulämpö +12, klo 11 yön minimi +10. Päivällä +16 varjossa, poutaa.
24.9.2017: Aamulämpö +9, klo 9 yön minimi +9. Päivällä +20 varjossa. Auringossa +34°C

Tänä aamuna klo 6:30 kirjoitin muistiin lämpötilan +10. Eilen oli +12 ja päivällä +14.
Mitä huominen tuo tullessaan, katsokoon kukin miten ja mistä tahtoo. Mutta mieluummin mittarista.

Kiitän aiheuttamastani häiriöstä :)

Porissa: 23.9.2020
klo 11:20
____
___
__
_
-

18 syyskuuta 2020

Myrskykuvia

Eilen myrskysi merellä ja rannikolla. Kaikki tietävät mitä tapahtui ja missä. Media aloitti rummutuksen hyvissä ajoin, pari päivää ennen huippuhetkeä joka ajoittui aamuyön tunteihin mutta venyi iltapäivään kun myrsky olikin tavallista "pitkävihaisempi" Aila. Aila kun oli ilmeisesti päivän nimipäiväsankari.

Ylläoleva kuva ei ole eiliseltä. Eilen ei näyttänyt tuolta, siis pyhässä Kallossa, johon "kaikki" porilaiset kuuleman mukaan ryntäsivät vuoden kovinta myrskyä ihailemaan kännyköidensä ruuduilta.
Kuva on 90-luvun alkupuolelta, ellen väärin muista. Tai oikeastaan se on valokuva-albumistani, sellaisesta non A4 kokoisesta paperikuvasta. Paperikuvasta joka syntyi Porin Sampolan lähiökaupunginosassa, silloin asuttamassmme kerrostaloasuntomme keittiössä, jonka olin pimentänyt kuvia tehdäkseni.

Silloin ei ollut forecaa netissä. Netti otti haparoivia ensiaskeleitaan, lähinnä omituisten nörttien kuvaputkilla. Ei ollut windyä eikä verkkokameroita kuvaamassa realiaikaista striimiä kallon majakassa tai / ja reposaaren merimestalla. Ilmatieteiden laitos varoitti merenkulkijoita bofoorien kohoavista lukemista. Puiden latvoista katsoin, onko tuulen suunta otollinen myrskykuvien saamiselle. Siis aaltojen lyöminen rantaan oikeasta suunnasta, suurten aaltojen.
Lukemattomia kertoja tuli pettymys kun tuuli olikin Kallosta katsoen luoteen ja pohjoisen välillä, eikä lounaan ja lännen. Tuossa mustavalkoisessa kuvassa tai sen syntyessä filmile, se oli lännessä.

Nykyään on hienoa kun ei tarvitse lähteä rantaan kastumaan ja palelemaan. Voi katsoa myrskyä suorana lähetyksenä kotikoneellaan ja juoda vaikkapa siinä kaffeet.
Ja muut toimittavat kuviaan nettiin ihasteltavaksi. Joka tapauksessa; olipa myrskyn suunta niin tai näin.

Mitä kuvasin eilen, kun en mennyt lähellekään merta ?

En olisi varmaankaan kuvannut yhtään mitään, lähtenyt mihinkään. Mutta oli mentävä, kun oli aika sairaanhoitajalle tuossa talossa josta oltin muistoksi kuvan Sokoksen parkkikatolta Isolinnankadun puolelle katsoen. Kuva on minulle merkittävä koska uskon ja toivon, etten enää mene tuohon taloon asioissa joissa olen siellä käynyt noin kahden ja puolen vuoden ajan, noin kolmen viikon välein.
Eilinen käyntini oli viimeinen. Erosimme hyvässä hengessä, ja tyytyväisyys oli molemminpuolista.

Satakunnan Sairaanhoitopiiri tarjosi kahvit, vastaanottoa odotellessa. Useimmiten olen ollut juomatta, mutta nyt merkkipäivän kunniaksi otin. Hyvää oli. Pahvimukiroskiksen kansi oli jätetty koronateknisesti auki, ja roskapussin väri kertoo laitoshuoltajalle sekä jätteen loppusijoittajille loput.

Päästyäni "polilta" pois, siirryin toiselle katolle. Ottamaan "varastokuvia" kohteesta jota olen kuvannut aivan pirun paljon. Samoilta jalansijoilta joista kirjoitin tänne syyskuun alussa. Siihen voi tutustua lukemalla ja katselemalla tästä.

Itäpuiston itäpään "ruskan" alkua puiden latvoissa. Joihin katulamppujen valo ei yllä. Jääköön rakennustyömaa tällä kertaa kuvan oikean laidan ulkopuolelle. Selasin arkistoani, laittaakseni tähän seuraavaksi vertailukuvan joltain aiemmalta vuodelta. Mutta huonolla menestyksellä. Mennään eteenpäin:

Minulla oli toinenkin meno kaupungilla. Välissä hyppytunti, joten lähdin Kirjurinluotoon katsomaan miltä näyttää. Uimarannan molemmissa päissä on "pömpeli". Tässä on toiminut joskus satunnaisesti suppilautavuokraaja. Muuten kioski on ollut vailla käyttöä tai käyttäjää. Olisi hienoa asua tuollaisessa osoitteessa.

Toisessa päässä rantaa, osoitteessa Koivikkopolku 2, toimi kesällä tuollainen. Kauniilla ilmalla. Jos olisi ollut jazz eikä korona, niin tuskin olisi siinä muodossa toiminut.

Mennessäni luodolle kävelemään, menin nähdäkseni kuinka kauas tuuli puhaltaa suihkulähteen suihkun.
Oletin dramaatisempaa. Kuvattavana hiukan hankala. Mutta tuli tuosta jonkinmoinen, monen joukosta.

Monenlaista propagandaa näkyy liimattuna sinne tänne. Taavi-sillan kaiteissakin. Hamppua.

Näitä ei suositella kuvina julkaistavan, koska töhrijä saa siitä sitä mitä tavoittelee. Saakoon nyt kuitenkin tämä "kulssoni" (kusipäälippalakkilökäpöksy-ikääntynyt jonne) julkisuutensa. Sama kulssoni töhri kuukasi sitten maire-veistoksen eetunaukiolla. Nyt ovat olleet vuorossa kirjurin.... mikälie koppi.

Karjarantaan

Kun aikaa oli vielä vähäsen, menin Karjarantaan josa alkaa purkutyö jota aion; sitäkn seurailla ja dokuentoida. Purkukone on tullut paikalle. Sisätilojen purkaminen on allkanut ja pian alkaa rakennusta kaatua.

Kävin heinäkuun 19. illalla dronen kanssa paikalla. Tuo pyöreä konttorirakennus on suojeltu. Muu rakennusmassa sen ympäriltä lähtee. Mielipiteeni joka poikkeaa valtavirrasta on, että hyvä. Kaupunkiympäristö kehittyy suuntaan johon sopiikin. Teollisuuskasarmit kuuluvat tänä aikana muualle.

Toinen "musta" kerrostalo on valmistunut, nimeltään Baritoni. Kuvan oikealla laidalla tai sen ulkopuolella Sopraano.

Puunaulakatu vaihtuu kaupungin suuntaan mennessä Karjapihaksi, jonka varrella on tämä idylli.
Joskus Google mapsiin ottamani, laajempi nähtävissä tässä

Karjapihan päässä on muuntaja. En ole aiemmin kertonut, mutta olen varkainmiten kuvannut .......
muuntajia! Niistä tulee jossain vaiheessa "reportaasi"

Sitä odotellessa ja pahinta pelätessä:
Hyvää päivänjatkoa, tyynessä syyssäässä -myrskyn laannuttua

VIDEO!

Porissa: aamulla 18.9.2020
____
___
__
_
-
.

15 syyskuuta 2020

Aurinkovoimaa

Kävin tänään aamupäivällä, tyyntä kaunista kun oli; Puuvillan kauppakeskuksen parkkikatolla ja nostin vähän kameraa korkeammalle. Sain kuvan Satakunnan suuriman kauppakeskuksen samalla suurimmasta aurinkovoimalasta. Tai miksi sitä kutsuu; keräämö entisen kehräämön yllä. Niin mutta se kehräämö paloi. Sekin tapaus oli ennätys, tulipalona.

Aurinkokennoihin tai siis tuollaisten isompien kuvaamiseen syntyi kiinnostus uutisesta jossa Ficolo- nimisen firman hankkimaa aurinkovoimasysteemiä ihmettelivät. Sitähän täytyi lähteä tarkoituksella etsimään luonnosta

Löysin eilen pyöräilylläni aurinkovoimalan joka on Satakunnan kolmanneksi suurin. Sen alla toimii Ficolon konesali, jonka ovat nimenneet erään kuuluisan vankilan nimellä: "The Rock". Tässä on 850 aurinkopaneelia, sen piikkiteho on 255 kWp ja pinta-ala noin 2600 neliömetriä. Kuvakulma on vähän mikä on, mutta en viitsinyt pistää dronea taivaalle etteivät suutu, valvontarobotit.

Toiseksi suurin on Kokemäellä, Sini-tuotteella 1000 paneelillaan. Ja suurin Puuvillan katolla: 2223 paneelia ja pinta-alaa 3559 nelliötä. Ilmoittelevat voimaloiden tehoja piikkitehona tai / ja kokonaistehona, suureena kWp.

Tällä uudella se on 255 kWp, ja Puuvillan "laitoksella" 601.

Noista voi laskea neliötä kohden saatavia tehoja ja vaikka mitä, mutta en mää nyt enää viitti.

Huomionarvoinen asia on se, että Porin uimahallin katolla on myös maininnan kokoinen aurinkopaneelisto. Siihen voi tutustua speksien muodossa muunmuassa tällä sivulla.

Meinasin mennä siitäkin koittamaan kuvaa, mutta maku hävisi kun sain kuulla tai lukea ettei sitä käytetä ilmeisesti mihinkään. Kyseessä oli joku sponsori- tai pr-temppu ja kaupunkorganisaatio kusi loput omiin muroihinsa kuten useimmiten. -. Ihme paskaa.

Niksi

Kun kamerassa tai sen objektiivissa tai linssissä ei ole vastavalosuojaa, täytyy improvisoida kun kuvaa vastavaloon ilman sitä. Muuten tulee flarea ja kromaattinen abberaatio on vulgaaria

Muuta hauskaa

Harjunpään luolakalliolta (se ei ole sen nimi), aurinkopaneelien häikäisystä palatessani, ajelin kotiin päin Holmintien kautta. Istahdin hetkeksi Ulvilan ja Porin rajalla, Holminkosken partaalle. Koskeksi pieni, mutta niin on Harjunpäänjokikin.

Äänitin kuohia tai solinaa, ja kuvasin pätkän videota. Aivan sattumalta paikalle sattui karhu. Ja sain muutoin melko tylsään lyhytelokuvaani sisältöä joka on saanut suosiota somessa. Tiedättehän; niitä tykkäyksiä.
Niitä muuten tulee roppakaupalla, kun pistää videon suoraaan "faceen". Mutta jos pistää sen Youtubeen tai johonkin vastaavaan, ja linkkaa seinälle niin tulee kolme huomionosoitusta, joista yleensä yksi on että "hieno kuva". Siis se esikatselukuva joka Youtubelinkissä someseinälle syntyy. Sama homma on näissä blogilinkityksissäkin. Somen seinälle tulee linkille esikatselukuva, blogijulkaisun ensimmäisestä kuvasta. Joka on sitten "hieno kuva" fasepookissa. Kirjoita tässä sitten *ittu :D

Karhun jäljet. Se kääntyi Ulvilan rajalla takaisin Poriin päin.

Porissa päin

15.9.2020

____

___

14 syyskuuta 2020

Uusi Facebook ja käkikellot

Sosiaalisessa mediassa Facebook etunenässä, jota kiihkeästi seuraamme ja jonka kautta elämme joko itseksemme tai ulos päin, tapahtuu silloin tällöin mutta melko harvoin muutoksia jotka vaikuttavat digitaliseen elämäämme. Sanotaan että muutosvastarinta on kehityksen edellytys. Joissain tapauksissa se pitää täysin paikkansa. Kukkin ajatelkoon asiaa omalla katsantokannallaan, tai antakoon olla.
Pinnan alla muutoksia tapahtuu koko ajan, mutta kun pintaan kajotaan ja siitä kerrotaan, on piru merrassa.

Keräsin julkaisuani varten muutaman tylsän kuvakaappauksen. Testasin "uudistunutta Facebookkia" hetken, mutta voimallisesti. Menin sen syövereihin, syvemmälle kuin useimmat tai suurin osa sitä käyttävistä. Koska FB on minulle edelleen jonkinlainen työkalu. Ennenkaikkea jakelukanava kuville ja tiedolle niistä.

Mitä on tapahtunut tai tapahtumassa

Elokuun loppupuolella alkoi tulla uuden käyttöliittymän tuputusta. Jotkut hyppivät seinille, vaikka tykkää-nappi toimi niin kuin vanhassakin. Asetusvalikosta löytyy kuitenkin edelleen (14.9.2020) paluun vanhaan mahdollistava "nappi", jota tuo punainen nuoli ruudulta kaapatussa kuvassa osoittaa. Painakaa sitä, ja saatte 48 tuntia lisäaikaa elämällenne. Minäkin painan.

Kun 48 tunnin ajaksi perinteiseen Facebookkiin paluu- nappia painaa, pomppaa rudulle tuollainen.
Olen parin päivän välein valinnut Ei-vaihtoehdon, ja sillä siisti. Paluu on onnistunut ihan sujuvasti.
Nyt valkkasin että kyllä, ja kirjoitin murheeni. Tai ei se mikään suuri murhe ole. Mutta puute kuitenkin.

Vanhassa Facebookissa on ominaisuus jolla voi ladata sinne tekemänsä albumin kuvat tiedostoina omalle koneelleen.
Tein niin tänä aamuna, kun halusin tehdä julkaisun johon jollain tavalla laitan juttua "faceen" luomistani juna-ja rautatieaiheisista albumeista. Linkittäminen on tavallisin tapa, mutta haluan laittaa kuvat myös sarjana suoraan blogijulkaisuun. Alkuperäiset kuvat ovat tallessa, mutta fb-albumiin laittamani ja siihen tarkoitukseen muokkaamani kuvakopiot olen hävittänyt koneelta.

Latasin vanhalla tai perinteisellä fb:lla albumisisällön. Totesin kuvat käyttökelpoisiksi. Laitoin ne tähän postaukseen, näiden kuvakaappausten ja löpinän perään. Mutta vielä vähän tätä:

Vastaavaa albumin latauksen mahdollistavaa "nappia" en uudesta Facebookista löytänyt. Muutoinkin uuden version albumikäsittely ja kuvien laittaminen muuhun kuin ihqulle seinälle ja "tarinoihin" on ...
suoraan ja suomeksi sanottuna perseestä. Lisäksi nyt uudistuneen facebookin toiminta ja toiminnallisuus vaihtelee melkoisesti, riippuen siitä millä selaimella sitä käyttää. Mobiilista en viitsi sanoa mitään muuta kuin sen että siinäkin ratkaisee mitä "alustaa" kayttää

Albumeja "facessani"

Olen luonut nyt aluksi ja tähän asti kuvaamistani vetureista numeroittain
kolme albumia, joihin linkit tässä

deeverit (dv12 dieselvetureita)
siperian sudet (Sr1 sarjan sähköveturi jolla monta muutakin lempinimeä)
käkikellot / marsut (Sr2 sarjan sähköveturi)

Linkit aukeavat uusiin ikkunoihin, ja Facebook:iin. Profiilini ja albumit ovat ns. julkisia joten näkyvät kaikille. Systeemi saattaa pyytää kirjautumaan. Ellei ole facessa, niin voi voi sitten vaan.